Suuret Oluet, Pienet Panimot SOPP Tampere Torstai 26.5.2018

Kaikki joiden pitääkin, tietää varmaan jo mikä tää homma on, ja oon muutenkin vielä kännissä, niin mennään suoraan asiaan.

Eka bisse: Maistilan Pessimisti 5,4% Tart Pale Ale. Uhmasin heti mahdollista pierunmakuisuutta ottamalla tämmösen greippisen homman. Tää on kyllä kirpsakkaa, mut ihan hyvällä tavalla greippistä. Hapanta kans, menee tonne korvien alle happamuusantureihin vahvasti, tekis mieli sihistä kuin käärme. Ihan riskinottamisen arvoinen pikku kuriositeetti, mutta en näkisi itseäni juomassa toista tämmöistä aivan heti. Maistan Sannalta Maistilan Appelsiiner Weissea, joka tuoksuu ja maistuu aivan Valion Appelsiinijogurtilta. Helppo arvostella kerrankin! Juo jos tykkäät Valion appelsiinijogurtista. Takaisin Pessimistiin. Tää on kyllä todella julmetun hapanta loppuun asti. Ensin tulee suuhun hapan maku, sitten vielä jälkimakuna vielä happamampi maku. Hapanta! Tästä vois tehä jonkun tällasen klikkiotsikon: "Tätä juomaa et voi juoda irvistämättä!".

Mitäs ihmettä? Olin aatellut, että kävisin perinteisesti aluksi katsomaan, oisko Beer Huntersilla tai Radbrew:lla jotain kiinnostavaa, mutta eihän kumpikaan panimo edes ole täällä. "Porilaisten puuttuminen ei yleensä harmita, mutta tässä tapauksessa kyllä", kuten ystäväni Ville myöhemmin sanoisi. Käyn hakemassa Hiisi/Donut Islandilta Praise India Red Lagerin. Ajattelin nääs juoda tänään tälleen kevyemmin, kun huomenna on vielä töitä. Tai on tässä 5,2%. Ei ole kyllä minun makuuni tämä bisse. Muuten tylsä, mutta tässä on joku tunkkainen maku, joka ei oikeastaan ole edes maku, ainoastaan tunkkainen. Hörppään nopeasti pois alta. Tässä lapussa kerrotaan, että tämä erikoiserä tehtiin kokeellisen humalalajikkeen HBC 431 kera. Ei jatkoon! Viimeisin lause oli taas itseni keksimä.

Tän vuoden panimoista iso osa tuntuu olevan jotain perinteikkäitä lapin akka, sammal, siankerkkä, kelo -tyyppisiä puljuja. Onko hipsteribuumi ohi? Pitää miettiä hetki, mitä ottaisi. Käyn ottamassa Top Fuelin Lollipop Pale Alea. Oppaassa luki, että tää olis hanasta, mutta pullossa oli. Sain avatusta pullosta jämät halvalla. Olis ehkä voinut ottaa enemmänkin, mut en kehdannut pyytää avaamaan uutta pulloa. Tää on ihan jees, aika hento vaan. Kyl tota sen pullon ois juonut. Mut seuraavaks tekis mieli juoda jotain RÄVÄKKÄÄ! Sanna oli kans kirjoittanut tähän väliin jotain arvioita.

Sanna: Ekana otin Maistilan appelsiiner-berliner weissen. Tuoksuu appelsiinijugurtille ja maistuu myös! Vanilja tuoksu tässä myös kivasti ja tasapainotti ehkä tota happamuutta. Seuraavaks tapahtu virheliike ja sain tuopillisen Top Fuelin Hippie Juice IPAa jostain nurkilta, eikä yhtään tehny sitä mieli, vaikka tuotteessa ei sinänsä oo mitään vikaa. No, joutu kaatelee sen pois, koska se lämpeni liikaa. Kuulin huhua, että Sonnisaaren Rupa Ensio on hyvä, joten sitä siis. Humalointi tässä kuivatti lähinnä suun, mutta hyvä olut.  

Seuraavaksi hain Donut Islandin Atomic Swing Berliner Weissen. Haisee koiran ruualta. Maku ihan vähän vetinen. Karviaisenmarja maistuu vähän, niinkuin lupailtiinkin. Kyllähän tätä vetää.

 Aika maltillisesti nimettyjä ölyitä tänä vuonna. Sonnisaarelta löytyy kuitenkin joku tämmöinen heviasennetta tihkuva MaiHop, räväkkään makuun kenties? "Saksalaisilla humalilla brutaalisti ylihumaloita Maibock-henkinen kevään merkki". 6,5%. Tässä on kyllä makua. Maistuu ihan olutkaljalle! Ei ehkä räväkin, mutta ihan hyvä. Parempaa kuin Pirkan Musta.

Maalaisystävämme Milla on myös paikalla ja istumme juuri Takatalo & Tompurin kojun vieressä, joten nyt on oiva tilaisuus saada arvio lehmänpaskabissestä kunnon asiantuntijalta!

Milla: Minut valittiin ("valittiin", lue: pakotettiin), koska olen MAALTA. No se käypi. Eli Takalo & Tompuri Brewingin Kaski pils. Eka huikka vähän säikäytti. Vähän kun olis saanu suuhunsa viimeset sappinesteet vartin ykäämisen jälkeen. Mut seuraava huikka jo toimi. Loput menee hyvin vaivatta. Noi puhu jostain navetan tms. landen hajusta, mut mun sieraimiin se haisee... mmm... lampolalta? Jos on pakko joku eläin valita. Tosiaan tässä on kaik nää "katkeron elementit" mitä lapussa mainostettiinkin. Mut ei pascaa jälkimakua. Quite nice. 

Kävin hakemassa Maistilan Kaira 6,3%:n. Hyvä perusIPA mimmosta toivoo tämmösiltä markkinoilta just löytävänsä. Maut balanssissa ja tällein. Tähän voi palata silleen jos aurinko paistaa tai jos joku haluu vaikka "jotain IPAa". Hyvää. Alan myöskin olemaan humalassa, huomaan joistakin pikseleistä ja siitä, että olen nähnyt tämmöisiä markkinoita jokusen verran. Sanna sano jossain vaiheessa, että tuolla on niitä olutmiehiä. Ja totta tosiaan, takavasemmalla onkin vanhemmilla herrasmiehillä kunnon vitun LANit menossa. Pöydällä oleviin läppäreihin piestään tietoa bönthöstä niin, että joku vanhempi purkki olisi kyykännyt. Untappdkin saa varmasti osansa. Jonain päivänä, uskon, saan itsekin ostettua tietokoneen ja voin lopettaa tällaisen katkeran kirjoittelun.

Käyn matkalla röökille hakeen Sonnisaarelta Twerkkahousu IPAn. Paras nimi -palkinto tälle bisselle! Tää on kans ipaisa, tässä maistuu vahvemmin vaan semmonen syksy, eikä kesä niinkun aikasemmassa. Ei hullumpaa, makua on. Röökipaikalla olen vähän ajatuksissani, mutta jonkun tyypin Poison Idea -paita muistuttaa, että elämää olutfestarisaaren ulkopuolellakin on. Just eilen muuten yks ukko, joka ajaa samalla bussilla, oli kans Poison Idea -paita päällä ja muuttui yhtäkkiä silmissäni normaalista bussilla kulkevasta ukosta aika siistiksi ukoksi. Ei kai missään H&M:ssä oo alettu myymään Poison Idea -paitoja? Sanna oli taas kirjoitellut välissä joitain juttuja.

Sanna: Okei. Mallaskuun Ville Jokusukuniemi oli alkuviikosta työpuhelussa jo lupaillut, että antaa maistiaisen heidän vehnäoluesta täällä paikanpäällä. Jännitin, koska en yhtään tykkää saksalaistyyppisten vehnäoluitten banaanisuudesta. Ville kertokin jo aiemmin tämän olevan enemmän sitruksinen, eikä kyllä paskaa puhunut. Saattaa jopa olla, etten enää jatkossa niin paljoo välttele vehniä, että siinä mielessä hyvä kokeilu. 

Sanna hakee saat-tanan suolasia sipsejä roven. Varmaan jotain artesaanisipsejä. Oudon muotoisia. Hyviä! Piti hakee tommonen QHD Emeralds IIIPA 10,2% Quadruple Dry Hopped New England Triple IPA w/ Cashmere, Citra, Amarillo, Galaxy -bönthö, mutta lasinpesun ja vessareissun aikana jotenkin unohdin kuitenkin ton nimen ja otinkin Juicy Lucyn. Cool Head Brewta siis. Tästä tuli heti mieleen joku vanhempi SOPP. Tää on kans 10% ja joka huikalla tuntuu tulevan tyhmemmäksi. Ihan kun tää ois jonain aiempana vuonna vienyt kirjoituskyvyn. Ihan hyvää, mutta...

Kello on vasta varttia vaille yhdeksän, vielä on toivoa, mutta ei paljon enää pyöri huominen työpäivä mielessä. Pitää ruveta miettimään sitä nyt. En muista, olisinko ottanut vielä jonkun juoman, mutta sit tuli joku bändi soittamaan jotain huumoricountrya ja lähettiin meneen.

O2O-bönthömessut, Pakkahuone 12.5.2018

Lahtisen Teemu, eli Bönthöö Bönthöö -nimellä esiintyvä olutblogaaja/olutukko, oli laittanut aamulla kyselyä, että pääsisinkö johonkin Pakkahuoneelle messuille Olutpostin haastateltavaksi. Olin ollut tässä koko viikon hirveässä kesämiesflunssassa ja aamulla rohisi vielä hengitys niin pahasti, että tuntui, että oli pakko kieltäytyä. Meillä on kuitenkin kämpässä just menossa julkisivuremontti, sisällä on hiton tunkkaista ja joku tsiljoona astetta lämmintä, joten suihkun jälkeen oli joka tapauksessa lähdettävä pihalle viilentymään. Kahvin ja seitan-Kapsalonin nauttiminen Rillingissä onnistuikin ihan hyvin, joten rohkastuinkin vielä kysymään, olisiko Pakkahuoneella vielä jotain meininkiä. Haastatteluhommat oli jo pistetty pakettiin, mutta Teemu lupasi nimen listaan, jos tulisin kirjoittelemaan jotain juttuja. Näin siis tehdään.

Sain houkuteltua aveciksi mukaan parhaan kaverini Janen. Jane oli tosin vielä reenaamassa tai jossain, joten lähden itsekseni edeltä Pakkahuoneelle. Katoin Tiketistä, että liput tänne makso normaalisti 23 euroa. Ilmeisesti tääl ois jotain esiintyjää ja semmoista. Henkilökohtaisesti suhtaudun melko varauksella olutmessujen esiintyjiin, sillä monesti ne häiritsevät kaljanjuomista, minkä lisäksi nostavat pääsylipun hintaa inhottavasti ylöspäin. Paikanpäällä tosin selviää, että tänne on nyt väen puutteessa laitettukin ilmainen sisäänpääsy klo 19 asti. Vähän sellainen ikävä fiilis tässä on, että joku on lähtenyt vähän liian iso vaihde silmässä järkkäämään tätä hommaa, ja homma ei ole mennyt aivan putkeen. Mutta tulta päin.

Jouduin syömään matkalla flunssaani pahanmakuisen sinkkipillerin, jonka maku pitäisi saada nyt huuhdeltua pois jollakin oluella. Kalevan panimon Mr. Brownie tarttuu matkaan. Sinkki ikävä kyllä ottaa makujen taistelussa niskalenkin tästä melko hennon makuisesta brown alesta. Käyn juttelemassa muutaman sanan Sulvin kanssa, joka on täällä ovea vartioimassa. Sitten alkaakin ysärimusabingo.

Ensimmäinen biisi Nylon Beatia ja heti osuu. Enpä olisi kyllä tätä tunnistanut, mutta näemmä bingoemäntä kertoo joka näytteen jälkeen mikä artisti on kyseessä. Aika jännä, olisin kuvitellut, että tässä olisi ideana nimenomaan koittaa itse tunnistaa oikeat vastaukset? Menepä ja tiedäpä. Bingon vetäjällä on kova show päällä, harmittaa vähän sen puolesta, kun se näyttää vähän oudolta tällaisessa isossa, tyhjässä hallissa. Mutta full support, että vetää silti täysillä! Joku saa heti ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa, eli viiden ensimmäisen artistin jälkeen, bingon. Muille ei jaeta siis mitään armoa.

Meikällä alkaa Princen jälkeen ensimmäinen vaakarivi täyttyä. Aah, Prodigy napsahtaa lappuun, vaakarivi yhtä vailla. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun odotan, että Shania Twain alkaisi soimaan. Joku kuitenkin bingottaa samaan aikaan hiljaisella äänellään.

Scooter nostaa tunnelman kattoon, mutta ei ikävä kyllä löydy omasta lapustani. Mikään ei osu pitkään aikaan ja jossain vaiheessa joku muu huutaa bingon. Pelini näyttää olevan pelattu, itselläni ei ole yhtään valmista riviä. Rednex tässä kohtaa vituttaa. Green Day sentään osuu, mutta joku huutaakin samalla bingon ja voittaa himoitun ruotsinristeilyn.

En taida maistaa suullani mitään. Nenästä alkaa valua niistäessä verta. Mr. Brownie on kohta lopussa, mutta en ole saanut tästä vieläkään oikein mitään irti. Pitää nyt kuitenkin vielä testata oliko vika täysin makuaistissani vai Mr. Browniessa itsessään. Terassilla on myös hullun kuuma. Janea ei ole vielä kuulunut, eikä Lahtistakaan ole näkynyt missään. Käyn hetkeksi takaisin sisälle tsekkaamaan meininkiä.

Sisällä alkaa joku paneelikeskusteluhomma. Lavalla on, öööö, Lappalainen ainakin, sitten Plevnasta joku ja Olutpostista joku Zykä tai joku. Otin Plevnalta tommosen Lime Sour -bissen. Suussa maistuu edelleen veri ja räkä, mutta tämä bisse pistää jo vähän kampoihin. Keskustelu on hyvin kuivakkaa. Ajassa ollaan menty taaksepäin jonnekin kieltolain tuolle puolen. Lähden takaisin ulos hikoilemaan.

Sen verran osaan sanoa tästä Lime Sourista, että tämä on hapanta. Sen tosin olisi kokemattomampi oluenmaistelijakin osannut sanoa jo nimestä. Antaisin tälle yhden mahdollisuuden ilman flunssaa, mutta saattaa olla, että tämä ei ole erityisen hyvää. Pitää ottaa seuraavana vertailukohdaksi Plevnan sima, koska tiedän tarkkaan, miltä sen pitäisi maistua. Lopetin vuodenvaihteessa Mynthonien syömisen, koska kahden lohjenneen hampaan jälkeen sain kuulla, että niiden päivittäinen syöminen on erittäin haitallista hampaille. Nyt kyllä maistuisi Mynthon suussa. Yritän pyöritellä tätä hetken lasissa ollutta Lime Souria vielä suussani. Onkohan tässä ton happamuuden lisäksi jotenkin semmonen vehnäolutmainen maku.

Jane saapuu paikalle ja kiroaa järjestelyjä. Janen hakiessa lasiaan, kaivan taskusta sille varmuuden vuoksi ottamani musabingolapun ja huomaan kauhukseni, että tässä ois ollu kaks voittavaa riviä. Hemmetti. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

Jane: Kesken tiukan vipunostosarjan sain Petriltä kutsun olutfesteille. Siinä hetken punnitsin elämäni vartalon rakentamisen ja oluen välillä, mutta lopulta päädyin olueeseen. Siihen paikkaan loppui dietti, mutta ei tässä mihinkään missikisoihin olla menossakaan.  

Sain nimeni(plus yksi) listalle, vaikka tänne mitään ei maksanutkaan. Aika vähän porukkaa mikä on hieno juttu! Lasi maksoi 2€, en tiedä, saakohan tuon pitää. Ei kyllä ole mikään kovin kaunis lasi. Sitten piti ladata rahaa kortille, mutta Petri näistä on varmaan jo maininnut, niin ei näistä sen enempää.  

Ensimmäinen olut tuli haettua Pyynikin Panimon kojusta. Pyynikin Panimo on omissa kirjoissani saavuttanut hyvän panimon maineen, eikä Black IPA pettänyt. Ei tää nyt mitään erikoista ole, mutta hyvää silti. 8,5% on aika iso luku, mutta ei kyllä mausta huomaa. VITU AWESOME KUN AURINKO PAISTAA.

Vertailujuomani, Plevnan Panimosima, on nyt kourassa. Hyvin tässä huomaa, mikä mättää makuaistissa. Tuttu siman maku maistuu suussa, mutta aivan kuin joku olisi kääntänyt maun volyymia pienemmälle. Lisäksi suussa maistuu ylimääräisinä makuina rauta ja kuivuus. Tää simajuoma on kyllä niin hyvää, että tää on tällasenaankin ihan 3/5, suosittelen flunssajuomaksi. Pitää tosin huomauttaa, että tähän festariannokseen ei kuulunut sitruunaviipaletta, kuten ravintolassa, mutta päästän tästä nyt huomautuksella.

Lahtinen saapuu kans paikalle, ilmeisesti Sohosta syömästä. Vaihdellaan kuulumiset ja sössötetään. Sain kaulaan tämmösen Staff-lätkän, millä saa ilmaista kaljaa. Sulvi näki tän homman ja tuli muistuttamaan Pakkahuoneen sheriffien valtaoikeuksista.

En oo tottunut tämmöseen lahjontameininkiin, mutta kävin häpeillen hakemassa lätkälläni Soundville-Panimon IPA:n. Tai välissä kävin hakemassa pöydästä tyhjän lasini, jonka unohdin joka ainoa kerta. Teemu kehui näiden vehnäbisseä, mutta otin eka tän IPA:n siis. IPA maistui hyvältä jopa vaimennettujen superaistieni kanssa. Tässä välissä oli niin paljon sössötystä, etten muista miten tarkemmin makuja enää kuvailla, mutta tää oli paras juoma tähän mennessä. Kiilaa ohi simasta sen tuttuuden vuoksi. Vehnäolut oli todella jees kanssa, vaikka en lähtökohtaisesti ole vehnäoluiden suurin ystävä. Meni höpistessä mainiosti.

Pyysin Teemulta kanssa jotain kommenttia päivästä. Teemun kirjoituksesta tuli mieleen se OZ:in eli Kylmän Ringin ukko, joka ei osannut kirjoittaa, mutta pisti paperille sairaita riimejä jollain itsekeksimällään symbolikielellä. Koitan nyt saada tämän käännettyä, mutta pistetään varmuuden vuoksi screengrabbi tosta alkuperäsestä vielä.

 Teemu: SOUNDVILLE: DORKAA, MUTTA HYVÄÄ BRÄNDÄYSTÄ. OLUT PUNASTA PRUST TYKITYSTÄ.
SIPERIA: TAMPERE!
VEGEM: NOT DOG - YES DOG
TAPAHTUMA: TYHJÄ
ALUE: SEKAKÄYTTÖ

                                                                                       

Jane oli tässä välissä kerennyt kanssa kokeilemaan paritkin oluet.

Jane: Plevnan Lime Sour -olut ei kyllä oluelta paljon maistu. Sopii hyvin kesään, vaikka kesä ei vielä olekaan. Ja nyt tuli flashback Belgian reissulta (Jane pyysi laittamaan tähän kohtaan linkin tohon meiän vanhaan Belgia-blogijuttuun, mutta en kehtaa kyllä linkittää vanhaa blogia mihinkään. Ne tietää ketkä tietää T: Pete). Siellä tuli kaikista oluista mieleen joko kesä tai iso alkoholi%. Tai sitten aika on kullannut muistot!!!! 

Lisäys: Mitä enemmän tätä juo, niin sen paremmalta alkaa maistua, mutta niin kai kaikki oluet tekee!? Harmi, että on niin paljon valinnanvaraa niin ei viitsi santsata.
Oli muuten sekavat ohjeet lasin pesemiseen. Ohjeissa käskettiin katsomaan miten muut pesee lasinsa, mutta kun täällä ei ole ketään muita :D :D :D :D :D 

Kostoksi EN pese ollenkaan. 

Teemu kehui Plevnan Siperia-olutta, niin piti sitten testata. Tässäkin joku GDMN 8%. Maistuu samalta kuin se aikaisempi black IPA, tai sitten aika on kullannut muistot.

Lopuksi hain vielä rahalla Pyynikiltä Cloudberry-saisonin ja cherry-siiderin. Pidin tästä saisonista oikein kovin. Lakkahan on puolukan kanssa pahin marja, mutta näemmä ihan hyvää vedellä ja alkoholilla jatkettuna.

Sitten tämä cherry-homma. Ihan kun oisin puhunu tästä jossain aikaisemminkin, mutta käydään nyt nopeasti läpi. Elikkäs oltiin joskus Pyynikin laivalla, kun valittiin näitä makuja noihin siidereihin. Kirsikka voitti ansaitusti, mutta oli puhetta, että tähän laitettais sit oikein kunnolla sokeria. Lopullisessa tuotteessa ei ole sokeria kuitenkaan paljon yhtään ja se tekee juomasta hyvin tylsän. Hyihyi.

Tässä vaiheessa iltaa panimot näköjään purkivat kamansa ja ihmiset heitettäisiin pihalle siihen asti, kunnes artistit aloittaisivat. Todella hämmentävä kuvio. Sheriffi sai sentään ottaa rennosti.

Teemu ja kaverinsa olivat kanssa lähdössä, mutta päätettiin tässä ennen lähtöä ottaa vahinko takaisin ja kuvata amatöörivideo aamulla tekemättä jääneen haastattelun paikkaajaksi. Seuraavassa siis kymmenen minuuttia, josta ei kyllä heti arvaisi, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni kameran edessä haastattelijana/haastateltavana. Teemuhan on tietenkin vanha konkari. Jane kuvasi.




Lähettiin Janen kanssa tästä sit kans Rillinkiin taas syömään. Jätin vielä hautumaan, josko jaksais tulla kattomaan Asan illalla, kerta oli nimet listassa ja kaljalätkä kaulassa, mutta eipä sitä enää syömisen jälkeen jaksanut kikkailla, vaan lähdimme Janelle katsomaan Suomen peliä.

Manchester Punk Festival, osa 4, Sunnuntai

Festarit ovat jo ohi, joten koitetaan kirjoitella tästä tämän päivän kuviot nopeasti pois alta. Voidaan pikakelata esimerkiksi sen yli, kuinka onnistuin saamaan aamulla hotellin vessanpöntön vieressä kakkaa housuuni ja olemmekin taas The Alchemistissa. Sanna joi suosituksestani Light Bulb Moment -nimisen drinksun, joka on hyvää, ja jonkun hiilihappojään tai taikuuden takia tupruttaa ihan hulluna savua. Itse join jonkun tequila-appelsiinimehuhommelin teekupista, näin aamupalahengessä.

Toisena juomana ehkä joku gin-pohjainen, aikuismainen drinksu, ei temppuja. Sannan juomassa oli keppi mikä sytytettiin tuleen.

Tän jälkeen mentiin semmoseen intialaiseen street food -mestaan, elikkäs intialaista sapuskaa, mutta ehkä vähän semmosella modernimmalla twistillä. Kaikki safkat oli kasvista, useempi vegaaninen vaihtoehto. Tää paikka oli niitten suomalaisten mimmien suosittelema, ketä nähtiin eilen siellä aamiaismestassa. Kiitokset heille, oli nimittäin hyvää pöperöä! Annosten hinnat oli jostain 4 punnasta ehkä 6,5 puntaan. Sanna otti pari halvempaa annosta, ite tyydyin yhteen tommoseen 6 punnan kotijuustohommaan. Kuvia ottaessa pitäis muistaa, ettei söis ruokia ennen kuvan ottamista.

Maistoin kaikkea ja kaikki oli hemmetin hyvää. Tääl oli myös hiton hyvät bissevalikoimat. Join ehkä jotain IPAa, joka oli hyvää. Ehdin miettiä päässäni, että aika hauskaa, että intialaisessa paikassa myydään IPAa, ja siitä noin 5 sekuntia myöhemmin tunsin itseni melko idiootiksi. Tää vaikutti semmoselta paikalta, että tässä ois voinut istua pidempäänkin maistelemassa juttuja, mutta itse lähdimme menemään. Bundolobust oli tän paikan nimi, näköjään Googlen mukaan alkaa olemaan jo jonkin sortin ketju, ainakin Lontoosta ja Leedsistä ilmeisesti löytyy Manchesterin lisäks toimipiste. Tää oli semmosessa paikassa, että tästä ei kyllä osais ettiskellä mitään kelpo ruokapaikkaa, jos ei tietäis mihin on menossa, Piccadilly 61.

Ainiin, tässä välissä oltiin käyty Primarkissa, josta ostin itselleni kesäisen flamingopaidan. Kävin tyytyväisenä ruokailun jälkeen vaihtamassa sen vessassa päälleni. Tämän jälkeen piti käydä vielä levykaupassa ostamassa pari levyä, kun olin jostain syystä nostanut vielä turhaan 40 puntaa käteistä automaatista. Löysin The Flexin LP:n ja jonkun The Sex Vid -nimisen jenkkibändin LP:n, josta muistelin kuulleeni joskus joltain jotain.

Sit mentiin Port Street Beer Houseen, kun siellä oli nyt tilaa. Join jonkun savun makuisen bissen, joka ei ollut niin hyvä. Sanna joi jonkun hyvänmakuisen greippisen. Tästä lähettiin juna-asemalle, jossa treffattiin Natli ja Pekka.

Meille tuli aamulla lennolle lähtöselvitystä tehtäessä kyssäri, että kun lento olis ylibuukattu, niin haluttaisiinko vapaaehtoisiksi jäämään koneesta korvausta vastaan. Natli ja Pekka oli ainoot, jotka olivat meidän lisäksemme vastanneet myöntävästi tohon kyssäriin ja vielä meitä ennen.

Join junassa yks yö ostamani tölkin John Smithin Extra Smoothia, samalla kun Natli kertoi käynnistään Leedsin Emmerdale Studio Experience -hässäkässä. Kuulostais siltä, että tommosen pitäis olla vähän kun kummitusjuna nuorille ihmisille, mutta Natli on ehkä vähän tommonen vanha sielu. Pekka oli aika hiljaa.

Jouduttiin Pekan kans molemmat turvatarkastuksessa johonkin ylimääräseen kenkien pois ottamis vittuiluun. Joka saatanan vitun kerta. Tommoset vitun lentokentät antaa ehkä tämmöselle vihreähiuksiselle kaverille pienen maistiaisen siitä, miltä esimerkiksi rasismi saattais maistua.

Muistin, että Manchesterin lentokentältä saa Jaipuria pumppuhanasta, niin sitä sitten. Jonkin verran hiluja oli vielä lompsassa ja hyllyssä näky Hendrick's-pullo, niin sitä sitten kaveriksi. Hendricksi oli vaan kuitenkin loppu, niin otinkin Bombayn tai jonkun tonicilla. Manchesterin kentällä on myös iso, puoliks ulkoilmassa oleva röökialue, joka on iso plussa näinä röökaajien kannalta nihkeinä aikoina.

Ylibuukkaushommeli meni lopulta kuitenkin niin, että ylibuukatut tyypit oli oikeestikin jättäneet saapumatta, ja Natlit ja Pekatkin joutuivat nousemaan suomen koneeseen. No, nyt ollaan täällä koneessa sitten ja tilasin vielä kahvin Baileysillä ja Karhun A-oluen. Kysyin etukäteen, käykö nykyään kortti koneessa ja vastaus oli myöntävä. Kaljan sun muut saatuani kävikin ilmi, että electroni ei toimikaan. Kiltti lentoemo antoi kuitenkin koko tsetin minulle 5 eurolla, joka lompakosta löytyi. Tosi kiva! Ja tämmöiseen mukavaan muistoon voisikin tämän tarinan päättää! Euro kaikille, jotka luki joka osan alusta loppuun.