Tää juttu ei oikeesti kerro ensimmäisestä kesäpäivästä Rillingissä. Olin vaan laittanut perjantaina tommosen otsikon vihkooni, ilmeisesti aikeissa kirjoittaa semmosen. Juttu on vaan lähtenyt heti otsikon kirjoittamisen jälkeen pois raiteiltaan ja alkaa suoraan sillä, kun Venekosken Kari on kertonut jotain Mustavihreistä päivistä ja SAL:stä (ilmeisesti Suomen Anarkistinen Liitto tai jotain) ja kuinka sillon vastustettiin EU:ta tai jotain. En saa tosta kirjoituksestani ees mitään selvää ja vissiin Karikin on mennyt lopussa johonkin kuulustelumoodiin ja vastannut vaan kaikkeen "en muista". Tästä ollaan hypätty sujuvasti kysymykseen, ketkä 10 ihmistä Satru kävis tappamassa, jos saisi aikakoneen 2000-luvun alkuun ja vois seuraamuksetta listiä. Tässä on sit kesken jäänyt lista nimiä, joita en nyt tähän myöskään kirjoita, koska se vaatis varmaan hieman selittelyjä.
Ei mulla myöskään ois tolta perjantailta ollu oikeen mitään arvosteltavaakaan, koska join vaan 6 tai 7 tuoppia Nordicin Havugosea putkeen. Tai no joo, tosta tuli mieleen sellanen juttu, että Kari ehdotti sillon, että lähtisin käymään kierroksen Nordicin panimolla maistelemassa juttuja ja kirjottaisin siitä blogiin sitten. Olin jossain ihme anti-jossain mielentilassa ja olin silleen, että en mää haluu kirjottaa juttuja jos ihmiset käskee! En tiiä mitä oikein ajattelin, eli Kari, jos luet tätä ja tarjous on vielä voimassa, niin tottakai mää haluan tehä sen jutun!
Mutta joo, siirrytään lauantaipäivään, mistä tää juttu oikeesti kertoo. Halusin säilyttää ton otsikon, kun se oli jotenkin niin positiivinen. Vois olla niinku joku kirjotelma, mikä ois pitäny tehä kesäloman jälkeen jossain peruskoulun äikäntunneilla, vaikka tää varsinainen juttu vois olla ennemminkin sellanen tarina, joka ois pakotettu kirjoittamaan jonkun tyyliin intervention jälkeen, että voi miettiä omaa toimintaansa. Jos nyt vielä ihan täysin rehellisiä ollaan, niin en ois kyllä halunnu kirjottaa koko tätä juttua, mutta pakko kai se oli, kun tätä varten muutkin ihmiset käytti niin paljon vaivaa, niinkun kohta huomaatte.
Eli joo, heräsin lauantaiaamuna krapulassa kuselle ja olkkarin oven takaa löytyi Satru makaamassa lattialla perse paljaana. Tein tästä jo Facebook-päivityksenkin, niin ei siitä sen enempää. Sain hetken palloilla yksinäni hereillä, eikä kaapissa ollut onneksi kaljaa, niin ei tarvinnut vielä alkaa vielä dokaamaan. Joskus puoli kahentoista aikaan kuitenkin Milla rupesi pommittamaan kaljakysymyksillä Facebookissa ja Satrun kanssa syötiin edellisyön noutoruokien tähteet, kuunneltiin parit levyt ja sitten yhdeltä lähettiinkin taas Rillinkiin.
Meinasin ottaa ekaks pelkän kahvin, mutta jonossa joutui seisomaan ainakin toista minuuttia, joten päätin tilata oluen samalla. En ollut ehtinyt miettimään sitä siis sen tarkemmin ja meinasin vaan ottaa taas Havugosen, mutta kun se olikin loppu, niin otin jossain en tiedä missä mielenhäiriössä tuopin Karhua. Milla tuli just samoihin aikoihin mestoille, ja Rekkukin.
Karhu maistui paskalta, puistossa oli joku vitun vampyyri jakamassa ilmapalloja ja yhtäkkiä Rillingin viereen pystytetyssä teltassa alkoi karaoke. Rekku ja Satru kertoi aivan käsittämättömän ankeita puujalkavitsejä ja sit mun auringonottoyrityksistä tehtiin vissiin pilkkaa, kun koitin tavoitella hieman lämpöä, kun semmonen joku markiisipömpeli vitun juttu oli mun ja auringon välissä. Sillon kun karaoketeltassa ei ollut ketään laulamassa, siellä soi joku heviversio siit Myrsky repii puita taivas salamoi -biisistä. Olin päättänyt, etten rupea juomaan vielä ainakaan tässä vaiheessa viinaa, kun piti aloittaa niin aikasin muutenkin, mutta voin kertoa, että tässä vaiheessa teki todella tiukkaa!
Aurinko kuitenkin paistoi ja terassille alkoi eksymään kaikkea muutakin porukkaa. Rekun tyttöystävä siihen tuli, sit ainakin Ville, ööö Aapo, tutut siskokset jostain mun vanhasta duunipaikasta ja Remissionsin tyypit oli kans toisessa pöydässä. Nää tais olla päivän parhaita hetkiä tässä. Olin saanu upgreidattua Karhun johonkin ainakin vähän parempaan bisseen, oiskohan ollu joku vehnä. Satru päätti ostaa yhden pienen bissen, vaikka oli lähdössä myöhemmin autoilemaan kotiinsa ja oli luonnollisesti järkyttynyt, kun kaapista otetun bissen hinnaksi selvisikin 9,30€, kun ei tuo oo vissiin noihin kalliimpiin bisseihin juurikaan perehtynyt. Bisse osoittautui sentään hyväksi! Hitto, mikähän se mahto olla nimeltään. Joku muistaakseni tanskalainen rye pale ale kuitenkin. Maistoin vähän ja oli kyllä niin hyvää, että piti itekin ottaa myöhemmin samanlainen. Hieman hedelmäinen, ilman mitään kitkerää jälkimakua. Pitää muistaa kaivaa toi nimi myöhemmin jostain ja kirjoittaa se johonkin.
Ville oli vähän väsyneen ja ärtyneen oloinen ja kuulemma kyllästynyt kysymyksiin. Tajusinkin juuri tuolla hetkellä, että kommunikoin jostain syystä Villen kanssa käytännössä aina pelkästään kysymyksin. Muille ihmisille lähinnä kerron juttuja, mutta Villeltä kysyn kaiken. Lähtiessään Ville esitteli Rekulle jotain juuri ostamaansa paitaa, josta arveli Rekun tulevan kateelliseksi. Rekku tuli silminnähden kateelliseksi ja Ville näytti taas onnelliselta!
Tuli syötyä fish & chipsit, mutta vaan bataattiranskalaisilla, eli fish & bataattochips. Oli aivan hyvä annos! Taisin mennä kyllä pieneen ruokakoomaan, kun en nyt muista mitä tässä välissä sitten tapahtui, mutta yhtäkkiä kuitenkin ihmiset oli häipyneet ja oltiin jääty Millan kanssa kahestaan terassille.
Mulla on nyt selkeesti semmoinen suolaisempi kausi bissehommissa ja otin kaapista Redchurchin Pillar Of Salt gosen. Tää oli musta hemmetin hyvä juoma tässä välissä, Milla maisto ja irvisteli ja väänteli naamaansa teatraalisesti. Piti puhua Millan kanssa vissiin kesäisestä ilmasta tai jostain, mutta varmaan kesken ensimmäisen lauseen puhe oli jostain syystä kääntynyt tositarinaan kuolleesta sikiöstä kenkälaatikossa ja Pohjanmaalla aikoinaan ihmisten kotipihoissa järjestetyistä avoimen arkun hautajaisista. Oltiin istuttu jo aika monta tuntia paikoillamme ja piti ruveta miettimään, oisko meillä mitään yhteisiä sellasia aktiivisempia mielenkiinnon kohteita ja keksimme, että jossain vaiheessa voisi mennä heittelemään Alanyaan dartsia.
Seuraavaksi sitten Millan kirjoittama versio tapahtuneesta:
Milla: Huh. No päivähän lähti siitä käyntiin kun Peteltä aloin kyseleen terdehommia ja se oli tietty messissä ja oli aikasemmin ollut puhettakin et mennään johonkin tässä joskus joten pienen perheriidan siivittämänä hyppäsin kaksykköseen ja Rillinkiin siittä nääs. Eka juoma tiskiltä tietty perus karhun kolmonen koska olen mielikuvitukseton juntti. Mut se sopi siihen meininkiin kun istuttiin siinä ja pilkattiin Peteä ja kaikilla oli hauskaa. Sitten siinä porukka vaihtui vähän väliä ja paikalle saapui Turo niin alettiin pilkkaamaan sitä Peten sijaan. Toimi myös hyvin sen karhutuopin kanssa. Maistelin kyllä kaikki mitä Pete joi eli jotain hedelmän makusta bissee ja jotain suolasta karseeta paskaa. Tykkäsin ekana mainitusta. Söin muuten vegecurrywurstin bataattiranuilla ja sit söin jonku fullvegan-minttusuklaajäden viä päälle. Was nice. Hävisin petelle kolikonheitossa ja jouduin lähtee hakeen meille röökit ärrältä ja toin myös suklaata.
Aivan, eli kun oltiin hetki istuttu kahestaan Millan kanssa, niin paikalle saapui Turo, joka voidaan tuntea paitsi Sohon entisenä pokena, myös shakki- ja kamppailulajitaidoistaan. Milla oli just nähny Turon jossain ilmeisesti aamutelevision hyvinvointiohjelmassa. Turo ois kuulemma halunnut esitellä ohjelmassa jotain siistiä kaulaanpuukottamisliikettä, mutta se oli ollut liikaa siihen kellonaikaan ilmeisesti. Turo tuli tapojensa mukaisesti pöytään Prosecco-lasi kädessä ja mainitsin ohimennen jotain, että Turo ei selvästikään tarvitse mitään pönkitystä miehisyydelleen, kun on niin siro lasi taas kädessä ja tästä sain kuulla sitten jotain homofobia ja seksismi ja vittu ties mitä syytöksiä koko vitun illan.
Turo oli tullessaan tilannut syötävääkin ja lähti coolisti kävellen hakemaan niitä, kun numero huudettiin. Käveli itteasiassa niin coolin hitaasti, että naureskelin Millalle, että toi Turon annos on varmaan jo ihan kylmä ennenkun se on ees päässy sinne luukulle asti. Takasin tullessaan se pudotti vielä limen annoksensa päältä ja näytti niinkun sekin ois tapahtunu jotenkin hidastetusti. Sitten se käveli coolisti viemään sen roskiin ja sitten vielä coolisti takaisin pöytään. Turolla oli kanssa fish & chipsit ja kerroin, että olin itekin syönyt aiemmin saman annoksen, mutta et mulla se tuli kahella limeviipaleella. Turo ei tajunnut, että vitsailin sen kustannuksella. Se oli aika hauskaa. Paitsi sitten Milla rupes räkättämään paskaisesti tolle jutulle ja tulikin vähän huono omatunto, koska en nyt ois halunnut olla silleen oikeesti ilkeä.
Pelattiin Turon kanssa matsi pikashakkia kellon kanssa, 20 minuuttia per ukko. Pelasin näin jälkikäteen mietittynä tasavarman voiton itelleni, mutta silloin ite pelin aikaan olin aivan kauhuissani loppuun asti, koska monesti tuntuu, että ihan loppuvaiheilla vaikka oon syöny toisen tärkeimmät ukkelit, niin keskittymiseni herpaantuu ja onnistun vielä sössimään jutut jotenkin. Sain siis kuitenkin matin aikaiseksi, mutta en ehkä juhlistanut sitä aivan tarpeeksi tuon edeltäneen paniikin takia.
Jossain vaiheessa seuraan liittyi hetkeksi terassin vakiasiakas Arja. Arja tuli nyt vaan syömään ja juomaan Jaffaa. Turo kävi tässä vaiheessa vasta todella vähän hermoille ja vaikka Arja onkin mukavimpia ihmisiä mitä löytyy, niin selvinpäin olevan ihmisen lisääminen tähän soppaan sai aikaan semmoisen efektin, että seuraavat keskustelut menivät omalta osaltani aivan päin persettä. Kaikenmaailman oikein- ja väärinymmärryksiä toinen toisensa jälkeen. Pelkän kaljan juominen krapulaan on muutenkin yksi helvetin kestävyyslaji, tuntuu että vaan turvottaa joka paikkaa. Silleen, tuntuu että aivotkin turpoaa ja kallon ja aivojen välissä ei ole enää yhtään tilaa. Taas teki mieli viinaa, mutta en viitsinyt vieläkään lähteä siihen hommaan. Joku suositteli Proseccoa ja siitä aukesi taas helvetin portit "keskustelussa". Opin, että Prosecco on siis kuohuviiniä, mutta vaan jostain Italiasta. Turo joi jotain kymmenettä Proseccoaan, niinkuin olis jossain päättymättömissä ylioppilasjuhlissa tai ties missä ristiäisissä.
Näiden hommien jälkeen muistin jostain kuulleeni, että Olympia-kortteliin olisi avattu joku uusi cocktail-baari ja tässä asiassa sovimme mukavasti yhteisymmärryksessä, että menisimme tsekkaamaan sen Alanyan käynnin jälkeen.
Seuraavassa sitten Turon näkemys tähänastisesta:
Turo: Palasin Herttoniemestä ennen neljää Tampereelle ja erinäisten sattumusten kautta tapasin Rillingin terassilla tuttuja viime kesältä sekä aiemmilta vuosilta. Prosecco ja shakki saivat auringonpoltteen tuntumaan siedettävältä niskassani, mutta nöyryyttävä tappio sai minut pohtimaan iltaa alkoholin parissa.
Terassille ilmaantuneet ameriikan dängä-dängäjuntit ja mahdollinen kiakon maailmanmestaruus saivat seurueeni anarko-vegaanit haluamaan viinaa ja cocktaileja. Niinpä päätimme suunnata Alanyan kautta Olympia-korttelin uuteen LARP-ravintolaan aikamatkalle juomasekoitusten pariin.
Tunnelma seurueessamme alkoi kiristymään ja tunnettu alkoholiblogaaja koki, että hänet haluttiin pois yhteisestä veneestämme homofobisten ja naisvihaa sisältävien mielipiteiden takia. Päätimme kuitenkin jatkaa uuteen salakapakkaan eli speak easyyn.
Pohjustin siirtymää Alanyan bourbon soodalla, joka oli sopivan lyhyt, lämmin ja vahva.
Joopa joo, eli siirryttiin tosiaan sitten Rillingistä kohti Alanyaa. Ennen lähtöä Prosecco-onnetar arpoi Millan käymään Ärrällä ostamassa meille röökit ja varmistin vielä tiskiltä, että semmonen uus cocktail-paikka oikeesti sitten löytyy sieltä Olympiasta. Sain varmistuksen, että sieltä tosiaan löytyy semmoinen uusi paikka kuin Tiima. Eli niinkuin Kiima T:llä, kun kaikki tuntuivat kuulevan sen väärin.
Otin Alanyassa Happy Joe -siiderin hanasta, koska ainakaan uutta Karhu-virhettä en halunnut tehdä enää samalle päivälle. Seuralaiset ottivat jotkut viinalimut. Ketään ei enää napannut hirveästi heittää tikkaa, joten siitä ei tarvinnut kinastella. Muutenkin tässä tulisi vähän hoppu, että kerkeisi pois tunnin päästä alkavan lätkäpelin alta.
Jotenkin tässä vaiheessa tän porukan dynamiikka oli jo mennyt ihan perseelleen. Turo oli mennyt normaaliin keskustelumoodiinsa, eli kommunikoi lähinnä tuijottamalla tappavasti ja kohahti aina jos sille sanoi jotain. Tilanne alkoi olla sen verran ahdistava, että kehitin konseptin yhteisestä veneestä, joka on uppoamassa ja josta jonkun olisi lähdettävä pelastaakseen muut. Ajattelin tietysti Turoa, mutta jossain vaiheessa olin kyllä jo aivan valmis lähtemään itse kuvainnoillisesta paatistamme. Kirjoitushetkellä tajuan, että tästä saattaisi tulla jollekin mieleen taannoiset hukuttajasarjamurhaajatapaukset, mutta ne eivät kyllä ainakaan tietoisesti olleet mielessä tätä venehommaa pohtiessa.
Googleteltiin vähän ennalta minkälainen paikka se Tiima mahtaa olla ja selvisi, että se on olevinaan joku semmoinen mystinen tai mikä lie taianomainen paikka. Just tossa kuukausi sitten kävin Manchesterissa ja googlettelin silloin etukäteen parempia cocktail-mestoja sieltä. Tuntu, että suurimmassa osassa pitää nyt olla joku ihme vitun tarina tai koukku. Yks mesta siellä ois ollut semmonen ulkopuolelta ja sisään astuessa pesulalta näyttävä mesta, johon pitää etukäteen soittaa ja kertoa, kuinka paljon "pyykkiä" on tuomassa. Sit sää saat jonkun numeron ja astelet sinne pesulaan, jossa sitten aukee joku vitun pyykkikone, jonka takana on sit se baari. Tai sit niihin on muuten vaan pääseminen tehty jollain tommosella ärsyttävällä systeemillä tahallaan vaikeaksi. Jäi kyllä tommoset kikkailumestat suunnittelupöydälle. Tuli kyl siellä Manchesterissa juotua elämäni parhaat cocktailit yhessä mestassa, mutta kirjotan siitä ehkä joskus jossain toisessa jutussa, jos kirjoitan.
Palatakseni tohon Tiimaan, niin arvelin tässä vaiheessa, että jos siellä tosiaan on jotain tollasta eläytymispaskaa, niin Turo tulee tarttumaan johonkin. "Tämä ei sovi tähän aikakauteen" tai jotain tämmöstä paskaa. Lähettiin kuitenkin kävelemään Alanyasta ja matkalla rupes jo kiekkokiima näkymään. Jack the Roosterin terassi näkyi olevan ääriään myöten täynnä ja näytti maanpäälliseltä helvetiltä. Jotkut urpot myöskin huutelivat meille jotain lätkäjuttuja ohi kävellessään.
Milla: Sittenhän me lähettiin Alanyaan kun piti muka heittää tikkaa mut kaikkia laiskotti. Join viskikolan Jamesonilla. Edettiin siitä sit vähän hienompaan ja erittäin salaiseen cocktailbaariin josta tiesin aavistaa jo etukäteen että kiusallista on varmasti ja niinhän se olikin. Matkalla joku ihana icehockeynkatselijamiesryhmä öyhös meille jotain Ruotsiiiii öriöri Ruotsi voittaa - juttuja. Kukaan meistä ei noteerannut mut joku niistä jätkistä kuitenkin vähä lohduttavasti koski mun käsivarteen ja sanoi et no ei, hei, Suomi voittaa. - Koski muhun?
Tiima oli aika pienen kokoinen paikka. Sisään meidät toivotti tervetulleeksi ehkä entisen Mini-Baarin se vaaleahiuksinen jätkä, joka teki sen paikan selkeästi kehnoimmat Martinit. Sellaiset nuorekkaat. Valitin niistä jossain vanhassa jutussa. En mee kyllä nyt vannomaan, että oliko toi se sama sälli vai näyttikö vai sekotanko nyt johonkin muuhun. Jotenkin tutun näköinen kuitenkin. Tyyppi kuitenkin istutti meidät alas ja istui itsekin pöytään ja kertoi jonkun fiktiivisen taustatarinan baarille. Seinillä oli kelloja, jotka olivat pysähtyneet ja ne olivat kai jotenkin maagisia ja niihin ei saanut missään nimessä koskea. Melko vaivaannuttava oli toi puhe just tolla hetkellä.
Kun ukko oli saanut lorunsa kerrottua, saimme eteemme 12 cocktailin menun. Menu oli aika tyylikäs, siihen oli piirretty drinkkien kuvat ja vieressä oli aina jokin tarina, joka kai liittyi aina kyseiseen juomaan. Koitin myöhemmin tavailla vähän noita tarinoita, mutta en kyllä päässyt ikinä oikein juoneen sisälle. Jotenkin en löytänyt yhteyttä tarinoiden ja itse juomien välillä.
Tilasin ensimmäisenä juoman, jossa oli muistaakseni suunnilleen Old Fashionedin ainekset. Turo tilasi Negronin ja Milla jotain vesimelonijuomaa. Oma juomani oli aivan hyvä, parempi kuin kohtalainen, mutta jotenkin siitä puuttui terä. En osaa oikein sanoa syytä, mutta se oli jotenkin liian vetinen, makea tai jotain. Huomasin myöhemmin, että sama homma vaivasi vähän kaikkia juomia täällä. Kyllähän tommosen ihan mielellään juo, mutta tohon 9-10 euron hintaan kyllä toivoisi, että olisi vielä tyytyväisempi kokonaisuuteen. Olisin halunnut maistaa Turon Negronia, jotta olisin voinut tehdä pientä vertailua, mutta Turo ei antanu maistiaista. Kertoi kuitenkin myöhemmin, että sama rungon puute vaivasi tuota Negroniakin.
Seuraavaksi aattelin sit koittaa jotain vähän erityylistä juomaa ja otin jonkun juoman, jonka nimessä oli muistaakseni 'Mexican' jotain. Sama homma tän kanssa, että kyllähän tämän riipasi, mutta se jokin tästäkin puuttui. Hyvästä cocktailista tulee mun mielestä aivoihin semmoinen tietty lämpö ja sylkeä poskiin, mutta tää tuntu kans jotenkin liian helpolta.
Turo oli löytänyt tarinavihosta kirjoitusvirheitä ja huuteli niistä tiskille. Täällä ei soinut muutenkaan musiikki tai ainakin oli niin hiljaisella, että hädintuskin kuuli, joten tunnelma oli välillä melko vaivaannuttava. Millan kanssa ulkona röökillä käymiset tuntuivat mukavilta hengähdyshetkiltä. Kyllä täällä pitää vielä uudestaankin joskus käydä, mutta mieluummin viihtyisin varmaan vaikka Sannan kanssa kahdestaan, kuin millään kaveriporukalla.
Millan toinen juoma oli semmonen missä on sitä Stolin Salted Karamel hommaa ja jotain. Mietin, että näitä on nyt näkynyt useemminkin ja kuulin myöhemmin illalla, että noi jotkut markkinamiehet on käynyt puskemassa tätä konseptia ahkerasti nyt baareihin tommosenaan, peltikippoineen päivineen. Mutta toi on kyllä hyvää juomaa joka tapauksessa, Milla vaikutti olevan todella innoissaan tosta. Itestäkin oli lopulta varmaan parasta mitä maistoin, mutta tota muistaakseni melkein samaa tavaraa saa vaan viereisessä baarissa pari euroo halvemmalla. Turolla oli joku juoma, jossa oli jotain savustettuja lehtiä kyljessä. Tuoksui kyllä hyvältä, mutta mausta en muista, vaikka tällä kertaa maistiaisen sainkin.
Turo: Tiima paljastui cocktail-baariksi tarinan kanssa: 1930-luvun Pulp Fiction -hengessä. Narratiivista paljastui yhtenäisyyksiä Robert E. Howardin käsitykseen valkoisen rodun ylivallasta, mutta itse drinkeistä tuntui puuttuvan runko. Nauttimani Negroni ei eronnut juuri perusmatskusta, paitsi loistavien jääpalojen avulla. Muutkin cocktailit vaikuttivat seurueesta hieman liian makeilta paitsi "Thyme after thyme", joka oli ilmeisesti sekoitus Stolin karkkivodkaa ja inkivääriä.
Valitsin viimeiseksi juomakseni bourbon-sekoituksen, johon oli savustettu koivun lehtiä. Kyseinen juoma toi mieleeni Alanyan bourbon-soodan ja oli toimiva.
Tämän jälkeen siirryimme syömään kasvisruokaa Olympia-korttelin gastropubiin ja tästä ilmeisesti jatkamme O'Harasiin keikalle, jossa paskoja bändejä.
Milla: Cocktailmesta oli vähän liian larp mun makuun. Mutta juomat oli hyviä! Eka join semmosen vesimelonihomman missä törrötti joku bambu enkä ollu ihan varma et onks se pilli vai nauretaanko mulle jos yritän imee siitä jotain mut pillinä se ainakin toimi hyvin. Sit join semmosen peltimukijuoman joka maistu joululle ja toffeelle ja inkiväärille. Siinäkin oli joku esine josta mun piti kysyä et onks tää pilli. Turo sano et ainakin se omansa imas samanlaisesta. Ok.
Jollekin tuli tosiaan nälkä tässä vaiheessa, mikä osoittautuikin oikein hyväksi hommaksi. Siirryttiin nimittäin tästä viereiseen Muusa-baariin. Mää oon tykännyt näitten drinkeistä tosi paljon ja tilasin tutun Whiskey Sourin. Mietin nimittäin jo hetken, että ehkä aamusta asti ulkona istuminen, kaljan kittaaminen ja jatkuva röökin vetäminen on täysin turruttanut mun makuhermoni ja annan vahingossa liian kriittistä arvostelua noista Tiiman juomista. Lisäksi otin pienen Plevnan Siman.
Whiskey Sour maistui kuitenkin juuri siltä, mitä muistelin ja oli erinomainen! Simakin maistui mahtavalta. Muut tilasivat isommat annokset ruokaa, ite en halunnut mitään kauheaa ähkyä kalliilla, joten tilasin 6 euron Bang Bang -kukkakaalit, jotka oli siis friteerattuja kukkakaaleja kastikkeessa ja lisukkeena jotain jogurttisoosia vissiin. Nää oli ihan naurettavan hyviä kans tähän hintaan tässä vaiheessa. Toi Muusa rupee pikkuhiljaa oleen kyllä ihan mun suosikkibaareja Tampereella! Olin hetken aikaa todella onnellinen, mutta sitten havahduin taas siihen, kun Milla oli sanonut, että hänen ruokansa kaipais vähän lisää suolaa tai jotain maustetta ja Turo hoki ihan maistamatta, että "tää ei oo mikään mättöpaikka, tää ei oo mikään mättöpaikka", niinkun Milla ei ois tiennyt, että me ei olla jossain kebabbilassa tai ei osais ite arvioida miltä sen ruoka maistuu tai pitäis maistua. Oli pakko lähteä paskalle rauhoittumaan.
Milla: Juomat oli huivissa ja mentiin syömään naapurimestaan jossa ruuan (söin malai koftan) ja cocktailien mausta tuli vähän erimielisyyksiä ja siitä tapeltiinkin koko matka O'hara'siin ja O'hara'sissa edelleen. Tai en mä mut pojat. Maha oli vitun täynnä ni otin pienen Guinnesin vähän niinkun jälkkäriks ja koitettiin siinä vähä bändiäkin kattoo. Mulla tuli väsy simmuun ja otin taksin kotiin. Kotona rauha maassa. Aamen.
Matka Muusasta O'Harasiin oli tosiaan yhtä helvettiä. Turo jatkoi samalla linjalla kuin aiemmin tossa ruokaväittelyssä, mutta nyt vaan mun kanssa cocktaileista. Sanoin, että Muusan cocktailit on ollut parempia, kuin mitä oli tuolla Tiimassa, mutta mulla ei ollut enää oikeutta omaan mielipiteeseen. Turon mielestä kun tuo tarkoitti, että mun mielestä Tiiman juomat oli nyt sitten aivan sysipaskoja. Jeesuksen vittu, että tuntui pitkältä toi kävelymatka. Kuulu melkein kun kaikki suonet poksahteli aivoissa paskaksi ja ois tehny mieli räjähtää, mutta miten vitussa sitten toimit tommosen jätkän kanssa, joka ois telkkarin hyvinvointiohjelmassakin halunnut näyttää miten jengiä puukotetaan kaulaan.
Olin vielä O'Harasiin saapuessa aivan raivona, mutta tilanne rupesi hieman helpottamaan kun sain purettua paineita valittamalla muutamille paikalla olijoille mimmoinen vitun jätkä se Turo on ja silleen. Jonkun virolaisen panimon Meri-gose maistui nyt todella hyvälle. Ekaa bändiä Raptusta ei jaksanut oikein montaa biisiä katella. Nyt kiskoin tässä pari Karhuakin välissä rahaa säästääkseni, niistä ei nyt ehkä tarvii sen parempaa arvostelua laittaa, mutta ei ollut niin paskaa kuin aamulla.
Onneksi sitten Remissions pelasti loppuillan. Siinä on kyllä semmoinen bändi, josta laitan nyt tämmöisen typerän vertailun, että se toimii niinkuin pizza krapulassa. Joskus nimittäin jos on semmoinen darra, että luulee ettei pysty syömään yhtään mitään, niin pizza on kuitenkin semmonen safka, mistä saattaa silti nauttia aivan suunnattomasti. Nyt oli vähän semmonen fiilis, ettei tienny jaksaisko enää mitään bändiä fiilistellä, mutta Remissions toimi kuitenkin ns. ihan täböllä! Remissionsin keikan jälkeen loppuilta sujuikin ihan perusmukavasti.
Vittu jes! Sain tän kirjotettua. Kohta sitten Suuret Oluet Pienet Panimot hommiin!
