Festarit sujui yllättäen ilman kommelluksia, joten saattaa olla vähän kuivakkaa tekstiä, mutta ei sitä toisaalta viittis tahallaankaan aina tyriä. Tai no joo, oli toki ihan sekunneista kiinni, että päästiin ylipäätään koko reissuun, kun meinattiin myöhästyä bussista. Piti himassa tietenkin puuhastella kaikkea tyhjänpäivästä ihan viimesille minuuteille asti, kun ois pitäny lähteä linja-autoasemalle. Koskikeskuksen nurkalla oli vielä reilusti aikaa, eli joku 2 minuuttia ennen bussin lähtöä ja tietenkin siinä oli sit joku tietyö mikä piti vielä kiertää. Juostiin ittemme ihan loppuun ja sit viimesen minuutin verran piti vaan toivoa, että joku vielä törttöilis jonkun laukkujensa kanssa siellä bussilla, koska yhtään ei ois jaksanu enää ottaa loppukiriä. Onneks siellä sit vielä yks ihminen oli laittamassa kamojaan ruumaan ja päästiin just ovesta sisään, kun bussi lähti liikkeelle. Jos ei ois kerenny, niin ei kyllä varmaan ois jaksanu lähtee enää mihinkään.
Olin varustautunut bussimatkaan pizzalla, kahdella 0,5l Keisari lagerilla ja reippaalla krapulalla.
Oon kirjoittanut tämmöisen huomion tulevia bussimatkoja varten: "Huomio! Pizzan syöminen kiihdytti kaljan juomista huomattavasti. Pizzat ois pitänyt jakaa tasaisesti matkan ajalle. Nyt nyhversin ekan bissen kanssa reilun tunnin ja tokan bissen ja ekan pizzaslaissin kans vartin. Nyt on kalja loppu, mutta pizzaa jäljellä ja hommat pilalla."
Päästiin Kaapelitehtaalle hieman ennen kolmea, mukavasti suurempia jonottamatta. Oiskohan kaks ihmistä ollut edellä. Täällä toimii näköjään maksamiset tommosilla poleteilla, joita otin ens hätään 40 eurolla. Sanna tiesi edellisvuodesta, että kannattaa hommata heti jotkut kunnon istumapaikat, joilla sitten pysyy, koska paikka täyttyy suht nopeesti. Aattelin ottaa ekaks bisseks tommosen tutun panimon turvallisen bissen, että pääsis istumaan ja juomaan kaljaa vaan.
Eli ekana Radbrew:n Wasteland: Oasis. "New style Hefeweizen" elikkäs "uuden ajan vehnäolut", huutaa mainoslehtinen. Otan kävellessä ensimmäisen huikan. Se on raikas ja mietin, että ois voinu ottaa aluks melkein isonkin tuopillisen, että ois päässy rauhassa tunnelmaan. Eka huikka oli tosiaan raikas ja hedelmäinen, siitä eteenpäin maistuu ehkä vähän happamammalta ja vähän hiivaselta. Kyllä tällä pienellä nyt pärjäs, vaikka aika nopeesti menikin. Hyvä bisse ihan.
Seuraava teksti onkin sit Sannan kynästä, eli Sannan ensimmäinen bisse:
Sanna #1. Fat Lizard: Bikini Top. Hyvä kesäbisse, ei maistu miltään. American wheat alea oli tämä. Hyvin mieto humalointi, tosi kepeä.
Joo, maistoin tosta itekin ja omana lisähuomiona sanoisin, että se ei myöskään haissut miltään. Siis miltään! Sen verran pliisua, ettei täällä tilaisuudessa tarvii varmaan ite hakea.
Oma bisse #2 oli Humalove Aurinko Saison. Join kyllä just perjantaina eli edellispäivänä Kaksissa Kasvoissa tän saman pullosta, mutta muistelin, että oli hyvää ja kun satuttiin istumaan just tommosen United Gypsies -kojun vieressä, mistä tota sai, niin otin taas. Ihan hyvää oli kyllä. Ei ehkä ihan niin hyvää, kun edellisenä päivänä, kun join tän ekana bissenä töitten jälkeen, mut hyvää. Tää oli näköjään euron kalliimpaa kun mitä noi jotkut muut bisset oli, eli 4 euroa. Vähän semmonen greippinen kai. Kannattaa muuten huomioida, että jossain vaiheessa joku on sanonut jotain juomaa greippiseksi mun kuullen ja musta tuntuu, että se on saattanut tarttua mun mieleen vähän liian hyvin. Eli jos satun sanomaan esim. kaikkia juomia greippisiksi, niin se ei välttämättä tarkoita, että ne olis greippisiä. Mut joo, tää oli semmonen vähän greippinen kai. Ihan hyvää bisseä, jos tykkää bissestä.
Aattelin, että tässä oluessa oli semmoinen aika kesäinen tunnelma, joten päätin lähteä juomaan loput ulos terassille röökin kanssa. Ulkona vaan oli ihan vitunko kylmä. Ehkä tää bisse ois sopinu paremmin lämpimässä juotavaksi, nyt tuli vähän semmoinen fiilis, kuin jois jossain syksyisellä bussipysäkillä näpit jäässä ja toivois bussin tulevan pian. Niihin tunnelmiin sopis paremmin joku vahvempi juoma.
Takas tullessa piti ottaa joku american lager jostain, mut en muistanu enää, että mistä, tai ainakaan löytäny. Pyörin hetken edestakaisin, mutta kakatti niin paljon, että oli pakko valita arvalla joku. Toi paskahätä vaivaskin muuten koko festareiden ajan, koska ilmeisesti alakerrassa oli vain yksi miestenvessa ja se oli niin saatanan täynnä koko illan, että joku olis varmaan mätkiny lättyyn jos ois menny siellä koppiin istumaan kovin pitkäksi aikaa.
Mutta niin, tässä vaiheessa lähin koju oli Vakka-Suomen Panimo ja otin sieltä Nokkos-pilsin. Eli tää on nyt #3. Mitähän tästä sanois. Kylmää ja yksinkertaista kaljaa. Mulla oli ihan ideanakin kyllä, että maistelisin aluksi miedompia ja sillei prosenteiltaan kevyempiä bissejä ja siirtyisin sitten vasta vahvempiin ja voimakkaamman makuisiin, koska niitten jälkeen taas kevyemmät ei välttämättä maistu paljon miltään. Tässä vaiheessa alko sit tuntuun, että vois olla valmis jo siirtymään niihin vähän maistuvampiin bisseihin, kun ei tämmösestä enää makustelumielessä saa hirveesti uutta irti. Ei tästä pahaakaan sanottavaa keksi, mutta nyt on aika liikkua eteenpäin.
Sanna oli kans tässä välissä ehtiny hakea paritkin bönthöt.
Sanna #2. Cool Head Brew: Sour Head Ginger Berliner Weisse. Haisee ihan simalta. Tarkemmin kun tuoksuttelee, ni haisee kyl ihan hitosti inkivääri. Maistuu myös! Kieli meinaa eka puutua tosta inkivääristä, mut jälkimaku on tosi raikas, mut ei super hapan. Taas aika kova kesäbisse!
Sanna #3. Pyynikin Käsityöläispanimo: Bourbon Barrel Aged Imperial Stout, 13%. Kylmänä haisee ihan pyörän renkaan kumille. Tosi mustaa bissee. Vähän ku lämpes, ni tuoksu melko tujulta stoutilta. Maistuu kyl hyvälle, ei yhtään Pyynikille! Melko kahvinen maku, ehkä suklainenki. Vieno viskin ja alkoholin maku kyllä puskee läpi, mutta melko pehmeä kokonaisuus joka tapauksessa. Tää 2dl on aivan hyvä määrä, en kykenis enempään. Tän jälkeen pakko mennä jollain lasten kaljalla.
Joo, maistoin kans tosta Sannan stoutista ja on aika tujua tavaraa! Hyvää bisseä, mutta pari suullista on kyllä ihan riittävästi tässä vaiheessa, en olis aivan vielä valmis noin rajuun meininkiin. Tossa ei tosiaan maistunu se Pyynikin tavaramerkki, semmonen grillattu maku. Jännä.
Päätän pysyä vielä prosenteiltaan matalassa juomassa kuitenkin ja käyn hakemassa bissen #4, joka on tommonen kuin Jacobstads Victorious Secret Tropical Fruitcake Session Ale, 4,4%. Tätä mainostettiin tosi hedelmäisenä ja kaikenmaailman kakut mainittu. Nämä odotukset mielessä tää oli kyl aluks aika hirveetä. Tässä oli tosi vahva se kananmunapierun maku, mikä ilmeisesti on siis tietenkin jotain greippiä tai tämmöstä, niinkuin nyt oon oppinut sanomaan. Joku saattais puhua jostain humaloinnista tai semmosesta, mutta tosi greippinen. Olin ehkä ajatellut jonkun hedelmäkakun sijaan juustokakkua tai jotain, en tiiä, mutta olis se silti outoo kyllä jos jossain tarjottais kakkua, jossa olis pelkkää greippiä. Mukava juttu oli tässä vaiheessa, kun Sami saapu paikalle. Kyllä te Samin tiedätte. Ihan hyvin toi bisse siinä meni, kun sitä vaan joi, eikä miettinyt sen tarkemmin. Käytiin tässä sit röökillä jutustelemassa ja sillein.
Seuraavaksi sitten Samin rustaamat arviot ekoista bisseistä:
Sami: Eka juoma oli semmonen 9% Hophorn Black IPA ja se oli ihan hyvää. Palvelijaukkeli oli tosi kiva ja siitä jäi hyvä mieli. Joku Pikkulintu oli tää panimo. Ei vaan just tuli tieto, ettei se mikään panimo olekaan, vaan myyvät toisten asioita.
Tää toka on sit semmonen, ettei tästä paljoa ole sanottavaa. Kyyppari oli joku pitkätukka rillipöllö. First Batch IPA:han tää oli juu.
Sanna oli tässä vaiheessa käynyt uudestaan Cool Head Brew:n tiskillä.
Sanna #4. Cool Head Brew: Mango Sour. Tosi mangonen tuoksu kyllä. Sellanen mango-Piltti. Maku tosi raikas ja kivan kirpsakka, mutta maussa mango ei ole niin vahva kuin tuoksussa. Oikein hyvä olut tämä! Väri hauskan keltsi.
Lasi oli taas tyhjä, kun tultiin röökiltä ja mulla oli ajatuksena testata, miltä Beer Hunter'sin CCCCC IPA maistuis tällä kertaa, kun en näköjään osaa keksiä mitään uutta. Tiskin asiakaspuolella joku kalja-äiä kuitenkin hehkutti ankarasti niitten tota Mandariini IPA:a, joten otin sit kuitenkin semmosen. Onks tää nyt sit mun #5. Tää maistu jotenkin aika paljon samalta, kuin toi edellinen juomani bisse. Vähän vähemmän pieruisa kyllä. Tää oli muuten tosi kylmää tosi pitkän ajan tai sit oon vaan juonu nopeemmin ja tää on semmonen aikaharha.
Sami: Narikkatäti oli kans tosi kiva, kun unohdin tupakit takin taskuun ja sit anteeksipyydellen menin niitä hakeen. "Noniin, näytäppäs numeros", se sano! Tällä reissulla sain myös kaks jotain nakkia ihan ilmaseks. Kannatti lähtee.
Näin jälkihuomiona on mainittava, että Sami ei sitten kuitenkaan syönyt ikinä noita nakkejansa.
Sanna #5. Takatalo & Tompuri: Kaski Pils. Ihan okei pils. Pete kutsuu tätä lehmänpaskakaljaksi, mutta itse maistan vaan tollasen sopivan humaluuden ja maltaisuuden. Ei mitään erikoismainintoja.
Joo, oon ite pari kertaa ennen näitä festareita vetässy tommosen lehmänpaskabissen. Toihan on ilmeisesti jonkun oikeen kunnon maalaisten duunaamaa bisseä ja sen maku- ja tuoksumaailma maalaa kyllä ainakin itelleni sellasen kuvan, että tallustelis joskus kesällä jossain pellon reunassa, missä haisee maaseutu, eli lehmän paska. Sen verran erikoinen kokemus, että piti ostaa siis toisenkin kerran ihan vaan varmistaakseen, että maistuko se oikeesti siltä. Suosittelen etenkin koti-ikävää poteville, kaupungissa asuville tai käymässä oleville maalaisille!
Omana #6 oon tässä vaiheessa sit hakenu sen aiemmin kaavailemani Iso-Kallan Panimon #44 American Lagerin. Tää on vissiin jonkun lätkäukkelin muistoksi tehty bisse. No niin, hyvää perusbissee tääki. Oon vähän kateellinen, tai en kateellinen, mutta jotain, Sannalle tässä vaiheessa, kun ite oon vetäny ihan raukkislinjalla koko illan, enkä oo sitten osunu mihinkään erityisen tunteita herättäviin bisseihin. Kaikki on ollu kyllä vähintäänkin jees, mutta jotenkin tuttuja eikä mitenkään erityisen räväyttäviä, mikä kui-ten-kin olis tämmösissä tilaisuuksissa se juttu. Avaan siis sen verran aivoituksiani, että olin tänne tullessani vähän miettinyt, että joisin semmoisia helpommin juotavia bissejä ja oisin muutenkin ihmisiksi. Ei semmosella taktiikalla kyllä pitkälle oikeesti pötkitä. Pitäis vaan juoda kaikkea ihan pimeetä ihan vitusti. No, ehkä seuraavaksi joku vähän rajumpi.
Sanna #6. Mustan Virran Panimo: Golden Ale. Savonlinnasta ovat he. Joku myyntinainen tän mulle tyrkytti. Eka en maistanu mitään. Saatto johtua siitä, kun suu oli täynnä ranskalaisia. Mut ihan tollanen mukavan raikas ale, vähän hedelmäinen ja pieni katkeruus taustalla.
Oma #7. Ei nyt sitten huvittanutkaan enää miettiä ja pettyä tai mitään, niin matkalla röökille päätin hakea omaan makuuni varman Radbrew:n Rangerin. Tää on kyllä tosiaan kaljaa meikän makuun. Hyvää. Hyvää kaljaa, hyvää kaljaa. Ei tee ees mieli analysoida sen tarkemmin.
Just aiemmin olin muuten ihmetellyt, kuinka täällä festareilla ei oo tullu ketään semmosia random-tuttuja vastaan, kun sitte röökillä tulikin vastaan pari tommosta random-tutuiksi laskettavaa tyyppiä. Riku ja Tommi kuulemma just pillit pussiin laittaneesta Trigger-Happy bändistä. Pääsi sit vähän turisemaan ja sain parit olutvinkitkin siinä samalla. Ekana vihjeenä oli semmonen, että Sori Brewingin hanaan oli tulossa just klo 18 semmone joku 11,5% 2017 Barley Wine -hommeli. Sit kuulemma joku Brewdogin ja jonku muun panimon yhteisbisse, oiskohan ollu joku English American Pale Ale, oli kuulemma ollut festareitten parasta. Molemmat vinkit laitoin korvan taakse, mutta kello oli just pari minsaa yli kuus, niin aattelin käydä hakee sen Sorin Barley Winen sitten heti.
Kävin myös hakemassa semmoset belgialaiset ranut yläkerrasta ja oli tarkotus ottaa sit viel pullossa mukaan joku festareitten teemana olleista unkarilaisista bisseistä, mutta yläkerran kaljatiski oli niin saakelin täynnä, etten lähtenyt ees yrittämään.
Menin takasin pöydän ääreen ja iskin ranskalaiset pöytään majoneesit edellä tehden vahingossa festareitten kaljaoppaastamme käyttökelvottoman. Toi bisse numero #8 oli siis toi Barley Wine. Aika winhaa oli aluks. En tiiä kyllä suositeltaisko tätä noitten ranskalaisten kanssa ruokajuomaksi. Alko maistuun liian makealta loppua kohti.
Sanna #7. Viinitien maahantuoma Redchurch: Pillar of Salt. Haisee kirpsakalle, ei kauheesti muuta hajua kuin jotain sitrusta. Maku tosi suolainen, mikä on tässä tilanteessa vaan positiivista. Tässä oli käytetty jotain Walesilaista Angleseyn merisuolaa. Goset on ihan hiton hyviä, tämä myös.
Meiän piti käydä ainakin Samin kanssa hakemassa vielä Helsinki Distilling Companyn Omppujytät ja sit piti käydä ettiin se Brewdogin bisse, mut ne tais sitten jäädä, kun ruvettiin suunnitteleen lähtöö Oranssille, että kerkeis käydä katteleen vielä ainakin vikana esiintyneen 1981:n keikan.
Mulla oli kuitenkin vielä 8 pelimerkkiä jäljellä ja päätin valita voittajan päivän bisseistä ja se oli sitten se Sannalta maistamani Cool Head Brew:n Sour Head Ginger. Kävin siis ostaan sitä koko 8 euron fullHD tuopin. Terävän makusta, käy tosiaan kielen päälle! Tuntuu kurkussa vähän samalta kun vatsahappojen oksentaminen, mutta siis silleen hyvällä tavalla.
Kyllähän täällä olis pidempäänkin viihtynyt, tai vaikka sen toisen päivän. Paljon jäi oluita juomatta, mutta tää oli nyt tässä. Kalja on kyllä parasta!
Sami: Hyvin mukavaahan täällä oli, mutta se saattaa johtua ihan seurasta, tai noista vahvoista oluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti