Heräämme yhdeksän maissa aamiaiselle. Aamupalaksi on tarjolla kattava valikoima erilaista purtavaa. Munakokkelia ja appelsiinimehua ja tuommoista peruskamaa tulee tietenkin otettua, mutta erityismaininnan ansaitsevat ehdottomasti tuoreet munkit, jotka kahvin kanssa kruunaavat aamiaisen. Munkkien jälkeen pikku hetkeksi lepuuttamaan jalkoja sängylle.
Jonkin ajan päästä nousen käydäkseni alhaalla röökillä ja netissä aulan koneilla. Matkalla ulos huomaan, että aulan baari on auki ja sieltä saisi hyvin edullisesti hyvän kuuloisia drinkkejä. Tuorepuristetusta mehusta tehty Campari-appelsiinimehu kuulostaa juuri oikeanlaiselta aamujuomalta ja päätän jättää ajatuksen hautumaan tupakan ajaksi. Poltan tupakan puoleen väliin ja säntään tiskille hakemaan Campari-appelsiinimehua.
Arvostelu:
Vaikka tuossa kyltissä kyllä lukikin, että juoma tehdään tuorepuristetusta appelsiinimehusta, niin ajattelin että se kuitenkin tulisi jostakin pullosta ja olin hyvin positiivisesti yllättynyt, kun baaritar otti ihka elävän appelsiinin ja veriappelsiinin esiin ja rupesi ihan käsityönä pusertamaan niistä mehua lasiin! Appelsiinista vielä viipale lasin reunaan ja punainen ja musta pilli päälle. Anarkiaa!Hintaa tälle juomalle olisi tullut vaivaiset 4 euroa, mutta olin niin innoissani juomasta ja hieman häpeissäni aiheuttamastani työstä, että annoin vielä n. 3 euroa tippiä päälle.
Maku on to-della hedelmäinen ja raikas ja Campari antaa kivan happamuuden. Maistuu hemmetin terveelliseltä munkkiaamiaisen jälkeen! Life is good!
Kirjoitan tästä herkullisesta aamiaisjuomastani sosiaaliseen mediaan ja ei kestä montaa minuuttia kun Sanna ilmestyykin jo aulaan. Sanna tilaa muistaakseni jonkin Limoncelloa sisältävän juoman. Sekin on hyvää.
Lähdemme pihalle ja kävelemme yhtä semmoista Vltava-joen ylittävää siltaa pitkin. Vaikka lämpöasteita ei ole hirveästi, niin huomattavasti mukavampi täällä on kävellä menemään kuin mitä kotona, kun maa on sentään kuiva. Välillä pilkahteleva aurinkokin jopa lämmittää. Sillalta on aivan mukavat näköalat.
Meillä on suunnitelmissa pitää sellainen urheilullisempi alkupäivä, eli lähdemme etsimään mestoja, mistä löytyisi flippereitä tai vaikka kikkeripöytä. Ennakkotiedustelu kertoo, että Praha 3:n alueelta, Žižkovin kaupunginosasta pitäisi löytyä useampikin tällainen paikka. Käymme etsimässä liput julkisiin jostakin keskustan alueelta ja hyppäämme ratikkaan kohti Žižkovia.
Aluetta yhtään tuntematta emme tienneet, että teimme tässä kohdassa pahan taktisen virheen. Ratikka tuo meidät tavallaan väärälle puolelle aluetta ja joudumme käppäilemään hulluja ylämäkiä, että pääsemme baarien luokse. Menee enemmän kuntoilun puolelle. Tätä ei tajunnut Google Mapsista. Niin joo. Älypuhelimettomana mulla on aina reissussa tollanen saatanallinen nivaska googlemapsista tulostettua karttaa mukana. Tosi kätevä systeemi, suosittelen kaikille!
Ymmärtääkseni tätä aluetta johon pääsemme puuskutettuamme pystysuoria katuja ylöspäin, on kuvailtu mm. Prahan Kallioksi. Paikallista B12:ta alkaa tulla ikävä, kun selviää että kaikki paikat taitavat olla vielä kiinni. Karttoihimme merkityistä paikoista aikaisin on aukeamassa kahdelta. Käymme ovi ovelta katsomassa aukioloajat päästäksemme mihin tahansa kapakkaan, kun tajuamme, ettei valinnanvaraa juuri olekaan.
Lopulta eräs ovi aukeaa ja astumme sisään erikoiseen pieneen kahvilaan tai baariin. Sisällä istuu kaksi naista hiljaa pöydän ääressä. Toinen nousee ylös ja vastaa nyökkäämällä tervehdykseen. Tämä on ilmeisesti omistaja tai ainakin myyjä. Nainen ei ilmeisesti puhu juurikaan englantia, tai mitään muutakaan kieltä, mutta kaataa hanasta oluet kukkamaljakoihin, kun pyytää. Hymyilee. Tuoppi maksaa alle euron.
Erikoinen tunnelma täällä paikassa. Ei oikein mitään sisustusta, vain pari pöytää joissa on haaleat pöytäliinat ja muutama viinapullo mitäänsanomattoman baaritiskin takana. Omistaja ja kaverinsa istuvat pöydässä, jossa on "reserved" kyltti ja puhuvat välillä hiljaa toisilleen. Edessä seisoo sama kahvikuppi ja aina välillä syttyy rööki. Me istumme Sannan kanssa toisessa pöydässä ja puhumme välillä hiljaa toisillemme. Ei kuitenkaan erityisen vaivaannuttavaa.
Kaurismäkeläistä, sanoisin. En ole kyllä koskaan nähnyt ainuttakaan Kaurismäen elokuvaa, joten en tiedä olisiko se osuva kuvaus. Esson baari, Sanna ehdottaa. En kyllä tiedä niistäkään. Seinällä on taulu-TV, jossa on todella sumuinen kuva. Sieltä tulee dubattu Monk. Nurkassa on darts-taulu ja jukeboksi, jotka kiinnostaisivat, mutta näyttävät siltä, ettei niitä ole käytetty vuosiin, enkä viitsi muutenkaan aiheuttaa mitään hässäkkää. Silloin tällöin ovesta tulee ihmisiä juttelemaan naisten kanssa hetkeksi ja poistuvat sitten ostamatta mitään.
Mietin, että onkohan tämä juuri sellainen baari, jollaisesta tuo omistajanainen on aina haaveillut. Alkaa vähän väsyttämään tää paikka ja tilaan paikallisesta minttuharkosta shotin. Pepermint Božkov! Oikein piristävä juoma ja mukavan hammastahnamainen maku, kun jäi hampaat aamulla pesemättä.
Kello on viimeinkin vähän yli kaks ja lähdemme. Astumme Chocobamba-nimiseen baariin. Heti ovella räjähtää armoton pilven haju naamalle. Bissen hinta on jossain euron ja kahden välillä. Tää on taas tämmönen kotosampi lääväbaari. Kaiken näköstä tarraa liimailtu kaikki paikat täyteen.
Urquellia hanassa täällä. Nää muutamat tsekin perusbisset on musta ihan OK, mutta en mää kyllä tajua mitä näistä niin vitusti intoillaan (jos intoillaan? Oon ymmärtäny et intoiltais, tai et ainakin tsekkiläiset ite on ihan vitun mehuissaan näistä). Niin ihan OK siis, mutta jotenkin tuntuis oudolta juoda tämmöstä muussa kun humaltumistarkoituksessa. Näin aikasin päivällä pitäs kyllä olla jotain, missä ois enemmän luonnetta, että tuntuis siltä kun ois niinku nautiskelemassa, eikä vaan dokaamassa.
Tää on aika tämmösen perus punkkimestan näkönen paikka, mutta musiikki onkin näköjään räppiä. Kolme flipperiä löytyy. Walking Dead-flipperi vaikutti ihan asialliselta, mutta pelit meni omalta osalta kyllä ihan penkin alle. Sanna sen sijaan tykitteli extra ballia ja replayta tuleen niin vimmatusti. Mää en tainnu saada edes multiballia kertaakaan, hemmetti.
Kaljavalikoimat täällä paikassa ei ollu kyllä mitenkään häävit. Jotenkin kyllästytti ihan hitokseen toi perus-Urquell loppua kohti, ja piti taistella viimeset huikat. Pullossakaan ei ollu kun sama Urquell, Heineken ja Corona. Otin sit Coronan. Ja gin tonicin. Jätkä laitto mut tekeen juomani itte! No Tanquerayn ja jonkun hienon näkösen East Imperial tonicin sain ja lasin jäillä ja nää + toi bisse makso jotain 5 euroo, niin ookoo nyt sitten vaikka en täällä töissä ookaan.
Jotkut tyypit tuli säätämään paikan levareitten kanssa ja kyselin, että häiritseeks meiän flipperin peluut. Ne sano nauhottavansa jotain mixtapea ja et ei haittaa, mutta vähän oudolta tuntu möykätä flipperin kanssa, niin tykiteltiin vaan loput krediitit pois Walking Deadista, mutta tais jäädä muut flipperit nyt tältä erää kokeilematta. Tossa ois ollu viel X-Men ja joku Mustang-flipperi. "Ei noi jätkät oo nyt noin tuntiin saanu vittuakaan aikaseks" sanoo muistikirja, mutta muistaakseni ne sit ihan osas hommansa jossain vaiheessa, kun me oltiin just lähössä ja joutu vissiin itekin jotenkin awkwardin näkösesti nyökytteleen päätänsä.
Klo 16 aukes tämmönen Voodoo-niminen baari tässä vieressä. Tänne oltiin siis alunperin tulossa. Kello on nyt jotain viis varmaan. Täällä pitäis ennakkotietojen mukaan olla jotain kikkeriä, dartsia ja vielä Tekken 3 automaattikin! Tiskillä asiakkaitten puolella joku muija kääri ihan hullua joopelia, kauhee läjä kukkaa edessään. Mää kuikuilin jääkaapista bissejä. Aika tylsän näkönen valikoima oli. Pyysin Stellan.
Myyjätyyppi teki monta kertaa "avaamisliikkeen" ja katso tosi kysyvästi. Ite olin että ok, ok, mut sitten huumemuija silleen selitti, että se on alkoholitonta. Kyllä meillä kaikilla oli hauskaa! Voi vittu mikä virhe oli lähellä! Hemmetti! Tilasin hanasta kolpakollisen jotain tsekkiläistä peruskamaa ja olin aivan huojentunut.
Takahuoneesta löyty luvatut kikkerit, dartsit, Tekkenit ja vieläpä hemmetti tommonen Stiga-lätkä kaupan päälle!
Otettiin muutama matsi Tekkeniä. Pelasin sillä drunken style masterilla Sannan jotain naishahmoa vastaan päästellen jotain bitchbitch läppää. Sillä pärjäs johonkin asti, mutta tasapeliin päädyttiin lopulta. Haettiin Voodoo Spiced Rumit ja koitettiin uudestaan. Nyt meikä oli voitosta varmana se puupökkelö ja Sanna oli joku neverheard ukkeli. Vein ekan pelin ja sit Sanna suuttu ihan saatanasti, varmaan tyyliin oikeesti ja vei kaks seuraavaa matsia ihan hulluna Perfect-voitoilla. Sain kuitenkin jollain ihan sika niukoilla voitoilla vietyä voiton kotiin, niin ei voida esim. 112:ssa vittuilla, että saatko muijalta pataan. Sit pelattiin vielä kikkeri, hyvin rasvatut ukot oli, niukka voitto siinäkin. Fiuh! Nauratti kikkeripöydän päissä olevat tuopin muotoset reiät, joissa oli siis kolo kolpakon kahvallekin ja kuminauhalla kiinnitetyt tuhkikset.
Musat täällä oli jotain ihan ookoota Depeche Moden kuulosta tavaraa. Täälläkin on jossain vaiheessa alkanut haista ihan hulluna möyhö. Se ei taida sitten olla niin kovin extremeä hommaa täälläpäin.
Päivällä kun piti oikein odotella, niin yhtäkkiä meillä onkin ihan vitullinen kiire tässä. Seittemältä pitäis olla jo toisella puolella kaupunkia sellasessa Klub 007 -nimisessä keikkapaikassa kattomassa jotain bändejä. Se sijaitsee semmosen ison kukkulan päällä, Petrin Hill itteasiassa lolz, jonne ois päässy semmosella köysivaunuhissisysteemillä, joka ois vähän kiinnostanut. Nyt piti kuitenkin päästä syömään ja tälleen, niin lähettiin sit kiitämään tommoseen jostakin tripadvisorista katottuun mestaan kun BARFüD. Se oli sit siellä suunnassa mistä oltiin tultu, niin päästiin juoksemaan niitä hulluja mäkiä alaspäin.
Päästiin tänne BARFüDiin. Vähän ihme mesta. Luulen suunnilleen tietäväni mimmosta tyyliä tässä on yritetty hakee, mutta aika pahasti on kyllä mennyt pieleen. Seinillä on jotain mukahauskoja sitaatteja ja mietelmiä, joissa on typoja. Tulee ihan lastentarha mieleen. Tarjoilija on todella mukava ja puhuu erittäin hyvää englantia. Amerikkalaista ja meksikolaista ruokaa löytyy ruokalistalta. Sanna ottaa jonkun tollasen tacohomman, josta on kirjoittanut seuraavan arvostelun muistikirjaan.
Arvostelu (Sanna):
"Tilasin 3 tacoa pavuilla, koska ajattelin että sieltä tulee sellainen kiva korianteri-chili pläjäys, mutta vitut. Korianteria oli ripoteltu vähän vaan nachojen päälle mitkä tuli tacojen mukana. Tacoissa täytteinä jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia ja papulimaa. Hemmetin hankala syödä, kun se papulima valui sormille ja oli saakelin kuumaa. Parasta annoksessa oli varmaan se salaatti, vaikkei tässä nyt millään terveyslomalla olla. Papulima oli maustettu vissiin pelkästään mustapippurilla, ja sitä ei kauheesti oltu säästelty, joten aika pippurinen jälkimaku tästä hommasta jäi. 2/5."
Höh. Oma annokseni oli joku LA Grilled Veggie Sandwich. Paprikaa ja jotain sämpylän välissä + ranut. Ei tästäkään mitään ylistyslauluja tehä, mut semmonen tommonen tämmönen joo.
Kello oli nyt jotain vähän yli seiska. Netissä luki, että keikka alkais seittemältä, vaikka ei sitä nyt aattelis, et se alkais oikeesti jo tohon aikaan. Mut ei otettu riskejä vaan soitettiin taksi. Ajeltiin sinne mestoille ja se olikin aika yllättävässä paikassa, jossain opiskelijoiden leikkihervannassa. Siinä oli numeroituja kerrostaloja siistissä järjestyksessä. Aiheesta on otettu tällänen panoraamakuva, josta ei kyllä oikeen tota hommaa hahmota.
Klub 007 löytyi pitkän etsinnän jälkeen talon nro. 7 alakerrasta, ei talon nro. 1, niinkuin jostain syystä päättelimme. Hienon keikkamestan ne oli kyllä sinne kellariin kyhänneet, täytyy sanoa. Tultiin jotain varttia vaille kasi ja eka bändi lopetti just. Tilasin tiskiltä alkoholillisen Stellan ja ehkä giniryypyn. Tää myyjä oli sellanen jätkä, joka typecastas mut heti ekalla tilauskerralla ja aina tahto myydä mulle sit sen Stellan ja ginin tai mikä nyt olikaan.
Pääesiintyjänä täällä oli tänään joku itelleni tuntematon vanhojen tsekkiukkojen ilmeisesti joku yhteisesitys,
BRAŇO ALEX & JEHO SKROMNOSŤ SVEŤO KORBEĽ + PERSONAL
Oho, copypastetin ja se meni tommoseks. No, tommosia jeeboja. Vanhoja patuja olivat ja yleisökin koostu aika pitkälti vanhemmasta väestä. Ihan ookoo punk rokkia. Sanoista olis saanu selvää jos ymmärtäis. Jotkut biisit oli selvästi parempia kun jotkut. Joissain oli varmaan hyvät sanat, koska biisit kuulosti ihan paskalta, mut jengi meni niistä ihan pähkinöiks ja laulo mukana. Aivot on jännät kun jossain kertosäkeissä ne alkaa muuttaan mukamas englanninkielisiks ne sanat, mut sit jos tarkemmin kuuntelee niin sitä samaa siansaksaa ne kokoajan laulo. Olinkohan tässä vaiheessa ehtinyt jo muuten tottua siihen, että joka paikassa saa polttaa, kun oon unohtanut pistää muistiin kuinka vitun OOSSOM muuten on kun voi keikalla vetää vittu RÖÖKIÄ! SE on ROKNROLL!
Kävin taas tiskillä. Tyyppi sano, että Stella ja gini tulossa, niin pyysinkin vittuillakseni kaks Pepermint Božkovta! En sit kuitenkaan tietty keksiny mitään muuta, niin jouduin sit jatkaan, että öööööööh ja Stella... Kuka viimeksi nauraa.
Pelattiin jotain tyyppejä vastaan kikkeriä ja voitettiin ihan vitusti. Ostin rintanappeja joltain papparaiselta, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Kommunikoitiin jollain hevimerkeillä ja tämmösillä. Lopuksi paiskattiin kättä. Tää mesta menee joskus ihan tosi aikasin kiinni ja olihan tässä tullu aikasesta asti oltua liikenteessä, niin otettiin taas taksi ja ajeltiin hotellille.
Oltiin sen verran aikasessa, että aulan baaria oltiin vasta sulkemassa, niin kävin kysymässä sieltä voisko ne tilata meille pizzat kotiinkuljetuksella. Onnistu se sitten, mutta sanoivat että saattaa mennä tunti, ennen kun ne tulee. Sanoin, että voidaan kyllä odottaa ja tilasin kaljan ja kolme lasia Hendricksiä odotusjuomaks. Sanna otti vaan yhet.
Pizza tulikin jossain vartissa, niin eihän siinä kerennyt niitä juoda ja onnistuin jotenkin fysiikan ja maailman lakeja uhmaten tasapainottelemaan kolme shottilasia ja bissen pizzalaatikon päällä huoneeseen.
End of part 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti