perjantai 4. maaliskuuta 2016

Aikuisblogi testaa! Viikko Prahassa. Osa 1: Päivä 1

Tässä 7-osaisessa mega-artikkelissa kokeilemme ja arvioimme erilaisia asioita ja tuotteita, joita löytyy Tšekin pääkaupungista, Prahasta.

Päivä 1


Tampereen lentokenttä: Ei pitänyt alkaa vielä tässä vaiheessa ottamaan kaljaa, mutta eipä täällä paljon muutakaan tekemistä ole. Eihän tämä vielä vielä varsinaisesti Prahaakaan ole, mutta jostain on aloitettava.

Täällä on tarjolla noin kahta erilaista olutta. Valinta on tehtävä 8 euron hintaisen 0,5l Lapin Kullan ja 7,10 euron 0,33l Rocket Fuel Alen välillä.

Tässä Rocket Fuelissa on typerät, lapsellisesti piirretyt etiketit. Saatavilla joko mies- tai naisastronautin kuvalla varustettuna. 6,8% voimakkuus saa minut kallistumaan tämän rakettibönthön puolelle kuitenkin. Otan Mike-version, Sanna ottaa Lucyn.

Ei ole oikein minun makuuni tämä. Liian makea ja alkoholi tuntuu maistuvan läpi aika voimakkaasti. Ruotsista. 
Juominen on kuitenkin mukavaa ajanvietettä. Rupean miettimään, että olisinkohan mieluummin juonut lapparia. Tästähän voisi tehdä vertailun, mutta en halua. Lucy ja Mike -versioiden välillä ei ole makueroa.



Päästiin Prahaan. Kello oli jo aika paljon ja päätettiin ottaa taksi hotellille. Olin just ennen lähtöä lukenut jonkun turisti-infopläjäyksen jossa kerrottiin, että Prahassa taksikuskit yrittää käytännössä aina kusettaa, ja että noin 400 korunaa pitäisi maksaa matka lentokentältä Prahan keskustaan. Kuulin myös koneessa, kun joku perheellinen rouva luki takanamme oppaastaan, että jos hinta nousee yli 650 korunan, niin kyseessä alkaa olemaan kusetus. 
Perillä mittari näyttää 666 korunaa. "Number of the beast" saan kakistettua suustani ja nousemme kyydistä.

Käydään nopeasti heittämässä kamat huoneeseen ja ollaan lähdössä lähistöllä sijaitsevaan pizzeriaan. Aulassa on automaatti, jonka nappeja painelen jossain järjestyksessä ja yhtäkkiä minulla on kottikärryllinen 200:n seteleitä. Käyn heittämässä osan takaisin huoneeseen, kun ei jaksa kantaa. Pitäis varmaan ostaa toinenkin lompakko.

Päästiin pizzeriaan. Samassa turisti-infopläjäyksessä, josta mainitsin aiemmin, sanottiin että jossain mestoissa saatetaan tuoda jotakin leipäkoria tai tämmöstä eteen, niin että sitä ajattelis et ne on sellanen mukava tervetuliainen, mutta joista kuitenkin laskutetaan myöhemmin. Leipää levitteineen tulee eteen ja pistelen ne hyvällä ruokahalulla suuhuni. Pitää lopettaa noitten ärsyttävien infojuttujen lukeminen tai saa olla joka paikassa ihan vainoissa.

Tilataan bisset ja viinit ja ite otan Quattro Formaggi pizzan. Sanna jonkun oliivipizzan ehkä. Käyn pizzaa odotellessa pihassa röökillä ja kadulla vanha papparainen kävelee molemmissa käsissään pienet ostoskassit, joilla osoittaa vuorotellen taivaalle ja huutaa "Heil Hitler! Heil Hitler!". Joku nuorempi nainen kävelee hieman huolestuneen näköisenä sen jäljessä, mahdollisesti kännykkäkamerallaan kuvaten. Pitää varmaan joskus kattoo löytyiskö Youtubesta jotain matskua tuosta hieman oudosta performanssista.





Aivan jees keskivertoa parempi pizza. Otetaan jälkkäriksi Irish Coffeet. Hommat makso muistaakseni jonkun 15 euroa per naama, en kattonut maksettiinko leivistä. Lähetään mahat täynnä jatkamaan matkaa.

Ollaan siis tällasella alueella kuin Újezd tässä. Tää pizzeria, meiän hotelli ja seuraava kohteemme, useammankin kaverin kehuma Klub Újezd, nää on kaikki tässä tälleen ihan vierekkäin. Onnistutaan silti kävelemään pari kertaa ohi ja lopuks palataan takas pizzerian eteen, josta todetaan olevan suunnilleen suora näköyhteys klubin ovelle.

Klubin katutaso näyttää sisään astuessa hieman turhan hienostuneelta ja kiipeämme yläkerrokseen, josta löytyy kodikkaamman oloinen kunnon punkkiläävä. Kunnon röökinsavu ja meininki. Käyn hakemassa tiskiltä bissen. Hanassa on kahta merkkiä olutta, mutta en kuule metelin läpi mitä, joten pyydän ensiksi mainitun. Kaveriksi lasi rommia.

Pistän pöydässä reteästi tupakaksi. Takana olevassa pöydässä joku polttaa reteämmin jointtia. Ihan hauska paikka, tulee hieman mieleen Trinkteufel-niminen räkälä Berliinissä, ehkä hieman tyylikkäämpi tämä. Tämmöstä meininkiä ei oikein Suomesta löydy. Sanna ei oo nyt oikein tyytyväinen tähän savuun ja meteliin. Oon selittämässä jotain, kuinka ymmärrän hyvin mitä eräs Jusa-niminen henkilö näkee tässä paikassa ja otan rommista huikan, kun täysin yllättäen ryöppy oksennusta syöksyy suuhuni ja pisara pirskahtaa pöytäänkin. Syöksähdän pystyyn ja lähden posket täynnä sinkoilemaan. Sanna näyttää sormellaan, että vessa on tuolla (oikealla), lähden päinvastaiseen suuntaan vasemmalle. Löydän kuitenkin kohta vessaan ja pääsen tyhjentämään suuni ja vatsani. Mukava vessa. Seinässä tarroja. Ilmeisesti pizza-viini-olut-viski-rommi-kermavaahto-mix sekoittui jotenkin räjähtävästi vatsassa ja savu-meteli-mix laukaisi sen sitten, en tiiä. Ei oo kuitenkaan mitenkään huono olo. Palaan pöytään ja ihmettelemme tapahtunutta hetken. Perähuoneessa näkyy jonkinlaista vipellystä ja käyn vilkaisemaan ovelta. Siellä on pari koiraa, ilmeisesti oluella. Poltan vielä röökin ja siirrymme alakerran puolelle.

Alakerta tuntuu nyt jotenkin viihtyisämmältä kuin aiemmin. Täälläkin saa onneksi polttaa, mutta ilma vaihtuu huomattavasti tehokkaammin. Ekan bissen jälkeen ja ekaa drinksua tilatessa kysytään halutaanko piikki auki. "Mikä luottamus!!" ajattelen. Tietenkin jo seuraavana päivänä on selvää, että tämä on käytäntö täällä joka paikassa, mutta tänä iltana tunnen itseni todella tärkeäksi. Tämäkin kerros on melko täynnä, joten menemme nurkkaan maailman korkeimmille baarijakkaroille. Olen ensin hieman huvittunut kun Sanna kampeaa itseään ylös, mutta oman vuoroni tullen en meinaa päästä sitten vitullakaan perille. Nää on siis aivan liiotellun korkeat jakkarat. Taisin loppujen lopuksi päästä jotenkin silleen ylös, että nostin rintani jakkaran reunalle ja hampaillani kyhnytin seinää pitkin itseni ylös, tai ainakin vaivalloiselta se tuntui.

Muistikirjassani lukee, että jossain tässä vaiheessa kävin hakemassa muistikirjani hotellilta. Jännittävä yksityiskohta. En oo kyllä vielä näin ekana iltana osannu oikein järkevästi pitää tätä muistikirjaa, eli täällä on jotain ihan turhaa tietoa hulluna, mutta tarkempia yksityiskohtia tai minkäänlaista aikajanaa ei. Muistelisin kuitenkin, että tässä vaiheessa olisin juonut gin tonicia ja taustalla soi joku melodinen hardcore, ei kovin huonokaan itseasiassa. Tähän siis kuva gin tonicista.


Istutaan rennosti täällä taivaanrajassa ja on mukavaa. Listasta löytyy tämmöinen passelin kuuloinen drinkki tähän hetkeen: Hemingway Special. 6cl rommia, 4cl greippimehua, 1cl maraschino, 1cl limemehua. Innostun ehkä hieman liikaakin tästä herkullisen kuuloisesta juomasta ja heilautan itseni kerrostalon korkuisen jakkaran päältä, joka kaatuu ja kaataa dominoefektillä ympäriltään pari muutakin kerrostalon korkuista jakkaraa aiheuttaen älyttömän ryminän ja kaaoksen. Itse lennän kuin lingosta suoraan baaritiskin eteen ja totean, että nyt taitaa olla hyvä aika tuollaiselle Hemingway Specialille.
Käyn nostamassa jakkarat ja siirrymme baaritiskille juomaan. Kysyn jonkinlaista jalustaa, jonka avulla nousta takas jakkaroille. Baarineito ojentaa tyhjän olutkorin. Hemingway Special maistuu seikkailun jälkeen mahtavalle!


Yksi pöytä on kuitenkin vapautunut, joten siirrymme turvallisesti maan tasalle istumaan. Jossain vaiheessa on alkanut soimaan The Clash. Useempi biisi tulee. Koirat ovat tulleet alakertaan. Sanna juo makeen näkösen tollasen palavan shotin. B52 tais olla nimi. Jotain kermajuttua.



Erilaista kuin kotona. Jossain vaiheessa on juotu joku mojiton näköinen juoma. Daiquiri kuulemma.


Sanna alkaa olla pitkän päivän jäljiltä poikki ja lähtee hotellille nukkumaan. Ite päätän jäädä vielä hieman verkostoitumaan ja tilaan vielä yhen bissen ja Bloody Maryn. Koitan kysellä tietääks kukaan sellasta prahalaista bändiä joka oli just edellisenä viikonloppuna Tampereella soittamassa. Kukaan ei välitä tai ei kiinnosta. Siirryn yläkertaan ja siellä on joku puolikas pöydällinen nuorisoa, jotka toivottavat minut tervetulleeksi. Osoittautuukin, että nää oli jotain italialaisia, vissiin alaikäsiä, jotka on jossain kieliretkellä ja varmaan karannu sit yöpaikastaan tai jotain.


Pölötellään jotain ihan pimeitä ja kirjailen jotakin muistikirjaan ja annan kynän kautta puheenvuoron myös italialaisille nuorukaisille. Haastatteluhetkestämme on jäänyt ylös tämmöinen brainstormaus.


Jossain vaiheessa italialaisille tulee nukkumaanmenoaika. Itse koitan vielä mennä sössöttelemään joillekin paikallisille viereiseen pöytään, mutta taidan saada jonkun aika selkeän signaalin, että se ei käy. Ymmärrän, että kyseessä ei taida olla mikään paikallisten yleinen tympeys, vaan vika taitaa löytyä täältä päästä. Hörppäsen Bloody Maryn nopeasti loppuun ja lähden hotellille. Syön purkillisen suolapähkinöitä minibaarista ja käyn nukkumaan.

Jatkuu pian...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti