maanantai 10. huhtikuuta 2017

Helsinki Beer Festival 8.4.2017

Tämmönen Helsinki Beer Festival -systeemi järjestettiin tuolla Kaapelitehtaalla netin mukaan - jumalauta - näköjään jo 19. kerran. Eipä oo tullu aiemmin huomattua. Tai Sanna oli viime vuonna tuolla käymässä ja pyysi mut nyt mukaan. Oltais kait saatu perjantaiks jotain ilmaislippuja ja systeemeitä, mutta lauantaina oli muutakin ohjelmaa Helsingissä ja useemman päivän hengailu tuolla olis varmaan mennyt liian hirveeks näin kylmiltään, niin päätettiin lähteä vasta lauantaiaamuna. Tietty tuli kuitenkin dokailtua ihan tarpeeks Tampereella sit kuitenkin perjantaina, että ihan sama ois ollu vaikka lähteekin, mutta se nyt on semmosta.

Festarit sujui yllättäen ilman kommelluksia, joten saattaa olla vähän kuivakkaa tekstiä, mutta ei sitä toisaalta viittis tahallaankaan aina tyriä. Tai no joo, oli toki ihan sekunneista kiinni, että päästiin ylipäätään koko reissuun, kun meinattiin myöhästyä bussista. Piti himassa tietenkin puuhastella kaikkea tyhjänpäivästä ihan viimesille minuuteille asti, kun ois pitäny lähteä linja-autoasemalle. Koskikeskuksen nurkalla oli vielä reilusti aikaa, eli joku 2 minuuttia ennen bussin lähtöä ja tietenkin siinä oli sit joku tietyö mikä piti vielä kiertää. Juostiin ittemme ihan loppuun ja sit viimesen minuutin verran piti vaan toivoa, että joku vielä törttöilis jonkun laukkujensa kanssa siellä bussilla, koska yhtään ei ois jaksanu enää ottaa loppukiriä. Onneks siellä sit vielä yks ihminen oli laittamassa kamojaan ruumaan ja päästiin just ovesta sisään, kun bussi lähti liikkeelle. Jos ei ois kerenny, niin ei kyllä varmaan ois jaksanu lähtee enää mihinkään.

Olin varustautunut bussimatkaan pizzalla, kahdella 0,5l Keisari lagerilla ja reippaalla krapulalla.

Oon kirjoittanut tämmöisen huomion tulevia bussimatkoja varten: "Huomio! Pizzan syöminen kiihdytti kaljan juomista huomattavasti. Pizzat ois pitänyt jakaa tasaisesti matkan ajalle. Nyt nyhversin ekan bissen kanssa reilun tunnin ja tokan bissen ja ekan pizzaslaissin kans vartin. Nyt on kalja loppu, mutta pizzaa jäljellä ja hommat pilalla."

Päästiin Kaapelitehtaalle hieman ennen kolmea, mukavasti suurempia jonottamatta. Oiskohan kaks ihmistä ollut edellä. Täällä toimii näköjään maksamiset tommosilla poleteilla, joita otin ens hätään 40 eurolla. Sanna tiesi edellisvuodesta, että kannattaa hommata heti jotkut kunnon istumapaikat, joilla sitten pysyy, koska paikka täyttyy suht nopeesti. Aattelin ottaa ekaks bisseks tommosen tutun panimon turvallisen bissen, että pääsis istumaan ja juomaan kaljaa vaan.

Eli ekana Radbrew:n Wasteland: Oasis. "New style Hefeweizen" elikkäs "uuden ajan vehnäolut", huutaa mainoslehtinen. Otan kävellessä ensimmäisen huikan. Se on raikas ja mietin, että ois voinu ottaa aluks melkein isonkin tuopillisen, että ois päässy rauhassa tunnelmaan. Eka huikka oli tosiaan raikas ja hedelmäinen, siitä eteenpäin maistuu ehkä vähän happamammalta ja vähän hiivaselta. Kyllä tällä pienellä nyt pärjäs, vaikka aika nopeesti menikin. Hyvä bisse ihan.



Seuraava teksti onkin sit Sannan kynästä, eli Sannan ensimmäinen bisse:

Sanna #1. Fat Lizard: Bikini Top. Hyvä kesäbisse, ei maistu miltään. American wheat alea oli tämä. Hyvin mieto humalointi, tosi kepeä.

Joo, maistoin tosta itekin ja omana lisähuomiona sanoisin, että se ei myöskään haissut miltään. Siis miltään! Sen verran pliisua, ettei täällä tilaisuudessa tarvii varmaan ite hakea.

Oma bisse #2 oli Humalove Aurinko Saison. Join kyllä just perjantaina eli edellispäivänä Kaksissa Kasvoissa tän saman pullosta, mutta muistelin, että oli hyvää ja kun satuttiin istumaan just tommosen United Gypsies -kojun vieressä, mistä tota sai, niin otin taas. Ihan hyvää oli kyllä. Ei ehkä ihan niin hyvää, kun edellisenä päivänä, kun join tän ekana bissenä töitten jälkeen, mut hyvää. Tää oli näköjään euron kalliimpaa kun mitä noi jotkut muut bisset oli, eli 4 euroa. Vähän semmonen greippinen kai. Kannattaa muuten huomioida, että jossain vaiheessa joku on sanonut jotain juomaa greippiseksi mun kuullen ja musta tuntuu, että se on saattanut tarttua mun mieleen vähän liian hyvin. Eli jos satun sanomaan esim. kaikkia juomia greippisiksi, niin se ei välttämättä tarkoita, että ne olis greippisiä.  Mut joo, tää oli semmonen vähän greippinen kai. Ihan hyvää bisseä, jos tykkää bissestä.



Aattelin, että tässä oluessa oli semmoinen aika kesäinen tunnelma, joten päätin lähteä juomaan loput ulos terassille röökin kanssa. Ulkona vaan oli ihan vitunko kylmä. Ehkä tää bisse ois sopinu paremmin lämpimässä juotavaksi, nyt tuli vähän semmoinen fiilis, kuin jois jossain syksyisellä bussipysäkillä näpit jäässä ja toivois bussin tulevan pian. Niihin tunnelmiin sopis paremmin joku vahvempi juoma.

Takas tullessa piti ottaa joku american lager jostain, mut en muistanu enää, että mistä, tai ainakaan löytäny. Pyörin hetken edestakaisin, mutta kakatti niin paljon, että oli pakko valita arvalla joku. Toi paskahätä vaivaskin muuten koko festareiden ajan, koska ilmeisesti alakerrassa oli vain yksi miestenvessa ja se oli niin saatanan täynnä koko illan, että joku olis varmaan mätkiny lättyyn jos ois menny siellä koppiin istumaan kovin pitkäksi aikaa.

Mutta niin, tässä vaiheessa lähin koju oli Vakka-Suomen Panimo ja otin sieltä Nokkos-pilsin. Eli tää on nyt #3. Mitähän tästä sanois. Kylmää ja yksinkertaista kaljaa. Mulla oli ihan ideanakin kyllä, että maistelisin aluksi miedompia ja sillei prosenteiltaan kevyempiä bissejä ja siirtyisin sitten vasta vahvempiin ja voimakkaamman makuisiin, koska niitten jälkeen taas kevyemmät ei välttämättä maistu paljon miltään. Tässä vaiheessa alko sit tuntuun, että vois olla valmis jo siirtymään niihin vähän maistuvampiin bisseihin, kun ei tämmösestä enää makustelumielessä saa hirveesti uutta irti. Ei tästä pahaakaan sanottavaa keksi, mutta nyt on aika liikkua eteenpäin.

Sanna oli kans tässä välissä ehtiny hakea paritkin bönthöt.

Sanna #2. Cool Head Brew: Sour Head Ginger Berliner Weisse. Haisee ihan simalta. Tarkemmin kun tuoksuttelee, ni haisee kyl ihan hitosti inkivääri. Maistuu myös! Kieli meinaa eka puutua tosta inkivääristä, mut jälkimaku on tosi raikas, mut ei super hapan. Taas aika kova kesäbisse!

Sanna #3. Pyynikin Käsityöläispanimo: Bourbon Barrel Aged Imperial Stout, 13%. Kylmänä haisee ihan pyörän renkaan kumille. Tosi mustaa bissee. Vähän ku lämpes, ni tuoksu melko tujulta stoutilta. Maistuu kyl hyvälle, ei yhtään Pyynikille! Melko kahvinen maku, ehkä suklainenki. Vieno viskin ja alkoholin maku kyllä puskee läpi, mutta melko pehmeä kokonaisuus joka tapauksessa. Tää 2dl on aivan hyvä määrä, en kykenis enempään. Tän jälkeen pakko mennä jollain lasten kaljalla. 

Joo, maistoin kans tosta Sannan stoutista ja on aika tujua tavaraa! Hyvää bisseä, mutta pari suullista on kyllä ihan riittävästi tässä vaiheessa, en olis aivan vielä valmis noin rajuun meininkiin. Tossa ei tosiaan maistunu se Pyynikin tavaramerkki, semmonen grillattu maku. Jännä.



Päätän pysyä vielä prosenteiltaan matalassa juomassa kuitenkin ja käyn hakemassa bissen #4, joka on tommonen kuin Jacobstads Victorious Secret Tropical Fruitcake Session Ale, 4,4%. Tätä mainostettiin tosi hedelmäisenä ja kaikenmaailman kakut mainittu. Nämä odotukset mielessä tää oli kyl aluks aika hirveetä. Tässä oli tosi vahva se kananmunapierun maku, mikä ilmeisesti on siis tietenkin jotain greippiä tai tämmöstä, niinkuin nyt oon oppinut sanomaan. Joku saattais puhua jostain humaloinnista tai semmosesta, mutta tosi greippinen. Olin ehkä ajatellut jonkun hedelmäkakun sijaan juustokakkua tai jotain, en tiiä, mutta olis se silti outoo kyllä jos jossain tarjottais kakkua, jossa olis pelkkää greippiä. Mukava juttu oli tässä vaiheessa, kun Sami saapu paikalle. Kyllä te Samin tiedätte. Ihan hyvin toi bisse siinä meni, kun sitä vaan joi, eikä miettinyt sen tarkemmin. Käytiin tässä sit röökillä jutustelemassa ja sillein.



Seuraavaksi sitten Samin rustaamat arviot ekoista bisseistä:

Sami: Eka juoma oli semmonen 9% Hophorn Black IPA ja se oli ihan hyvää. Palvelijaukkeli oli tosi kiva ja siitä jäi hyvä mieli. Joku Pikkulintu oli tää panimo. Ei vaan just tuli tieto, ettei se mikään panimo olekaan, vaan myyvät toisten asioita.

Tää toka on sit semmonen, ettei tästä paljoa ole sanottavaa. Kyyppari oli joku pitkätukka rillipöllö. First Batch IPA:han tää oli juu.

Sanna oli tässä vaiheessa käynyt uudestaan Cool Head Brew:n tiskillä.

Sanna #4. Cool Head Brew: Mango Sour. Tosi mangonen tuoksu kyllä. Sellanen mango-Piltti. Maku tosi raikas ja kivan kirpsakka, mutta maussa mango ei ole niin vahva kuin tuoksussa. Oikein hyvä olut tämä! Väri hauskan keltsi.



Lasi oli taas tyhjä, kun tultiin röökiltä ja mulla oli ajatuksena testata, miltä Beer Hunter'sin CCCCC IPA maistuis tällä kertaa, kun en näköjään osaa keksiä mitään uutta. Tiskin asiakaspuolella joku kalja-äiä kuitenkin hehkutti ankarasti niitten tota Mandariini IPA:a, joten otin sit kuitenkin semmosen. Onks tää nyt sit mun #5. Tää maistu jotenkin aika paljon samalta, kuin toi edellinen juomani bisse. Vähän vähemmän pieruisa kyllä. Tää oli muuten tosi kylmää tosi pitkän ajan tai sit oon vaan juonu nopeemmin ja tää on semmonen aikaharha.

Sami: Narikkatäti oli kans tosi kiva, kun unohdin tupakit takin taskuun ja sit anteeksipyydellen menin niitä hakeen. "Noniin, näytäppäs numeros", se sano! Tällä reissulla sain myös kaks jotain nakkia ihan ilmaseks. Kannatti lähtee.

Näin jälkihuomiona on mainittava, että Sami ei sitten kuitenkaan syönyt ikinä noita nakkejansa.

Sanna #5. Takatalo & Tompuri: Kaski Pils. Ihan okei pils. Pete kutsuu tätä lehmänpaskakaljaksi, mutta itse maistan vaan tollasen sopivan humaluuden ja maltaisuuden. Ei mitään erikoismainintoja.

Joo, oon ite pari kertaa ennen näitä festareita vetässy tommosen lehmänpaskabissen. Toihan on ilmeisesti jonkun oikeen kunnon maalaisten duunaamaa bisseä ja sen maku- ja tuoksumaailma maalaa kyllä ainakin itelleni sellasen kuvan, että tallustelis joskus kesällä jossain pellon reunassa, missä haisee maaseutu, eli lehmän paska. Sen verran erikoinen kokemus, että piti ostaa siis toisenkin kerran ihan vaan varmistaakseen, että maistuko se oikeesti siltä. Suosittelen etenkin koti-ikävää poteville, kaupungissa asuville tai käymässä oleville maalaisille!

Omana #6 oon tässä vaiheessa sit hakenu sen aiemmin kaavailemani Iso-Kallan Panimon #44 American Lagerin. Tää on vissiin jonkun lätkäukkelin muistoksi tehty bisse. No niin, hyvää perusbissee tääki. Oon vähän kateellinen, tai en kateellinen, mutta jotain, Sannalle tässä vaiheessa, kun ite oon vetäny ihan raukkislinjalla koko illan, enkä oo sitten osunu mihinkään erityisen tunteita herättäviin bisseihin. Kaikki on ollu kyllä vähintäänkin jees, mutta jotenkin tuttuja eikä mitenkään erityisen räväyttäviä, mikä kui-ten-kin olis tämmösissä tilaisuuksissa se juttu. Avaan siis sen verran aivoituksiani, että olin tänne tullessani vähän miettinyt, että joisin semmoisia helpommin juotavia bissejä ja oisin muutenkin ihmisiksi. Ei semmosella taktiikalla kyllä pitkälle oikeesti pötkitä. Pitäis vaan juoda kaikkea ihan pimeetä ihan vitusti. No, ehkä seuraavaksi joku vähän rajumpi.

Sanna #6. Mustan Virran Panimo: Golden Ale. Savonlinnasta ovat he. Joku myyntinainen tän mulle tyrkytti. Eka en maistanu mitään. Saatto johtua siitä, kun suu oli täynnä ranskalaisia. Mut ihan tollanen mukavan raikas ale, vähän hedelmäinen ja pieni katkeruus taustalla. 

Oma #7. Ei nyt sitten huvittanutkaan enää miettiä ja pettyä tai mitään, niin matkalla röökille päätin hakea omaan makuuni varman Radbrew:n Rangerin. Tää on kyllä tosiaan kaljaa meikän makuun. Hyvää. Hyvää kaljaa, hyvää kaljaa. Ei tee ees mieli analysoida sen tarkemmin.

Just aiemmin olin muuten ihmetellyt, kuinka täällä festareilla ei oo tullu ketään semmosia random-tuttuja vastaan, kun sitte röökillä tulikin vastaan pari tommosta random-tutuiksi laskettavaa tyyppiä. Riku ja Tommi kuulemma just pillit pussiin laittaneesta Trigger-Happy bändistä. Pääsi sit vähän turisemaan ja sain parit olutvinkitkin siinä samalla. Ekana vihjeenä oli semmonen, että Sori Brewingin hanaan oli tulossa just klo 18 semmone joku 11,5% 2017 Barley Wine -hommeli. Sit kuulemma joku Brewdogin ja jonku muun panimon yhteisbisse, oiskohan ollu joku English American Pale Ale, oli kuulemma ollut festareitten parasta. Molemmat vinkit laitoin korvan taakse, mutta kello oli just pari minsaa yli kuus, niin aattelin käydä hakee sen Sorin Barley Winen sitten heti.

Kävin myös hakemassa semmoset belgialaiset ranut yläkerrasta ja oli tarkotus ottaa sit viel pullossa mukaan joku festareitten teemana olleista unkarilaisista bisseistä, mutta yläkerran kaljatiski oli niin saakelin täynnä, etten lähtenyt ees yrittämään.

Menin takasin pöydän ääreen ja iskin ranskalaiset pöytään majoneesit edellä tehden vahingossa festareitten kaljaoppaastamme käyttökelvottoman. Toi bisse numero #8 oli siis toi Barley Wine. Aika winhaa oli aluks. En tiiä kyllä suositeltaisko tätä noitten ranskalaisten kanssa ruokajuomaksi. Alko maistuun liian makealta loppua kohti.



Sanna #7. Viinitien maahantuoma Redchurch: Pillar of Salt. Haisee kirpsakalle, ei kauheesti muuta hajua kuin jotain sitrusta. Maku tosi suolainen, mikä on tässä tilanteessa vaan positiivista. Tässä oli käytetty jotain Walesilaista Angleseyn merisuolaa. Goset on ihan hiton hyviä, tämä myös.



Meiän piti käydä ainakin Samin kanssa hakemassa vielä Helsinki Distilling Companyn Omppujytät ja sit piti käydä ettiin se Brewdogin bisse, mut ne tais sitten jäädä, kun ruvettiin suunnitteleen lähtöö Oranssille, että kerkeis käydä katteleen vielä ainakin vikana esiintyneen 1981:n keikan.

Mulla oli kuitenkin vielä 8 pelimerkkiä jäljellä ja päätin valita voittajan päivän bisseistä ja se oli sitten se Sannalta maistamani Cool Head Brew:n Sour Head Ginger. Kävin siis ostaan sitä koko 8 euron fullHD tuopin. Terävän makusta, käy tosiaan kielen päälle! Tuntuu kurkussa vähän samalta kun vatsahappojen oksentaminen, mutta siis silleen hyvällä tavalla.

Kyllähän täällä olis pidempäänkin viihtynyt, tai vaikka sen toisen päivän. Paljon jäi oluita juomatta, mutta tää oli nyt tässä. Kalja on kyllä parasta!

Sami: Hyvin mukavaahan täällä oli, mutta se saattaa johtua ihan seurasta, tai noista vahvoista oluista.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Aikuisblogi osallistuu: Maistila-panimon olutmaistelu 04.03.2017

Ton Maistila-panimon nimi jäi mieleen, kun luin Lahtikko-zinestä helsinkiläisen One Pint Pub -baarin jonkun tyypin haastattelusta, että noi Maistilan bisset viedään niiltä aina suorastaan käsistä ja siitä itellä mielenkiinto heräsi. Toi Lahtikko on muuten hemmetin hyvä lehti, en tiiä saaks niitä vielä ostettua jostain, Tampereella pitäs pystyä vissiin lukeen Konttorissa ja oisko Salhoojankadun pubissa ja jossain muissa laatubaareissa. Kannattaa kuitenkin ostaa jos saa käsiinsä tai käydä ainakin lukemassa, eikä vähiten tietenkään sen takia, että tän viimeisen eli kakkosnumeron jutuista löytyy myös slämärityyppinen haastattelu itsestäni, jotenkin tähän blogiin liittyen!

Itelle ei oo noita Maistilan bissejä tullut kauheesti kuitenkaan vastaan, ehkä jossain olutmarkkinoilla on tullut joku kokeiltua, mutta ei sen tarkempia muistikuvia siitä, joten oli mukava yllätys huomata näiden nimi tuolla Kievari Kaksien Kasvojen kuukausittaisessa olut-tasting listassa maaliskuun kohdalla. Vielä kun Parhaat ystävät top-5 listan kärkipäässä vuodesta toiseen pysyvä kaverini eli Saastamoisen Ville lupasi lähteä mukaan seuraksi, alkoi tämä homma kuulostaa todella odottamisen arvoiselta!

Kaksissa Kasvoissa oli tasting-päivänä ennen sitä joku ramopunkkarikerhon ruokatilaisuus, jossa oli myös Hullut Päivät soittamassa, joten päätin lähteä hieman etukäteen paikalle. Olin kärsinyt aamulla syyttömänä migreenistä, joka alkoi palailla, kun joka puolelta kuului jotain Porin ja Kuopion molotusta. Join alennuksessa olleen Kukko lagerini ja luistin paikalta samalla hetkellä, kun Hullut Päivät soitti viimeisen säkeensä. Odottelin sitten tastingin alkamiseen asti Alanyassa yksin juoden Pina Coladaa.

Ville oli hieman minua ennen Kievarin alakerrassa, jossa nämä maistelut siis tapahtuivat. Paikalla oli hyvin porukkaa ja yllättävän laajalla skaalalla eri ikäisiä ja tyyppisiä tyyppejä. Meidän pöydässämme istui tullessani yksi semmoinen asiantuntijan näköinen ukkeli. Tyylikäs, mutta viihtyisä paikka kyllä tämä Kievarin alakerta, ei tuu yleensä tälle puolelle muuten vaan asiaa. Ai niin, 10 euroa pitää pulittaa tämmöisestä maisteluhommasta, jos jotain kiinnostaa.

Maistelutilaisuus alko semmosella peruslätinällä, mitä nyt voi odottaa. Panimon tyyppi esitteli ittensä ja silleen ja ihmiset kyseli jotain. Oulustahan nää siis on ja tää on kuulemma kahen veljeksen pitämä panimo, toinen veli oli nyt jossain muualla. Aika tuore panimo vissiin, oiskohan se sanonu että pari vuotta tai jotain, muutaman vuoden, ollu pystyssä.

Ensimmäisenä juomana pöytään tuodaan näiden Mormuska Saison. Tää oli aika kevyttä juotavaa, mulle tuli joku semmonen aika perus vehnäolut kyllä tästä mieleen. Mää en oo mikään ihan hullu vehnäoluiden ystävä, koska useimmat mitä oon juonu, on ollu vähän turhan semmosia makeita tai imeliä ehkä, mutta tää oli omaan makuuni sillai kirpsakampi ja parempi. Panimoukkeli kerto kaikista humalista ja tälläsistä, mutta en ollut tässä vaiheessa hakenu vielä muistiinpanovälineitä niin ei niistä sen enempää, tai siis mitään.

Villen mielestä kolmen tähden juomaa, vaikka jotain katkeruutta oli kuitenkin liikaa. Panimoukko puhuu takana jotain kuinka tähän on käytetty greipin kuorta ja kysyn Villeltä, oisko se katkeruus ollu siitä. Ehkä. Juoma on kuitenkin jo vissiin kulautettu huiviin, eli ei siitäkään enää sen enempää. Pöytä-Äijän kaveri Pöytä-Äijä2 on kans päässyt paikalle ja istunut seuraamme. Kesällä tää menis Pöytä-Äijä2:n mielestä ja niinhän se on, että kesäjuomanahan tää varmasti parasta olis.

Pöytä-Äijä ei vaikuta kovin vakuuttuneelta. En osaa lukea sen kivikasvoilta, mitä mieltä se on, mutta se kysyy kuitenkin panimoukolta, että onko tää juoma niiden mielestä onnistunut, tai maistuuko tämä siis semmoselta, mitä ne oli hakenutkin. Panimoukko vakuuttelee, että juuri tätä tässä oli haettu.

Itelläni ei ole valitettavaa tästä ekasta juomasta. Saattaisin juoda just joskus kesällä jossain. Tästä ei ole kuvaa, koska tää oli saapunut semmosessa tynnyrissä. Läpinäkyvää ja keltasta juomaa oli.

Toisena juomana sitten Vallesmanni IPA. Nyt skarppasin ja kirjoitin ylös tähän käytetyt kaksi humalaa. Toinen on citra ja toinen kanssa joku C:llä alkava, mutta siitä ei saa selvää. 6,4% potkua. Tuoksuu hyvältä, mutta ekassa huikassa on joku todella vahva ja paha maku. Tuoksaisen uudestaan, että onko tässä jotain pilaantunutta, mutta itteasiassa tää tuoksuu ihan tosi hyvältä. Joku erikoinen maku siellä keskellä on vielä toisellakin huikalla, mutta se rupee häviämään seuraavilla kulauksilla.

Pöytä-Äijä liikuttelee päätään ylös-alas ja sivuttain haistellessaan lasia. Meneeköhän ne tuoksut tolla tavalla jotenkin paremmin joka paikkaan? Mene ja tiedä. Tota pitää varmaan ite harjotella ensin vähän peilin edessä kotona ennenkuin ottaa käyttöön ihmisten ilmoille.

PÄ: "Kerran juotava."
PÄ2: "Greippiä taas. Maku ei lähde suusta." Arvelee tässä vaiheessa, että tää ois kannattanut tarjota viimeiseksi.

Olikohan se munkin suuhun hyökännyt voimakas alkumaku toi greippi sitten?

Joku kysyy, kuka tekee näiden grafiikat noihin etiketteihin sun muihin ja se on kuulemma just tää vuorossa oleva panimoukko, joka ne ite tekee. Tän Vallesmannin etiketistä tulee mulle mieleen se klassikkokuva, jossa Saasta-Make ajaa norsulla ilman paitaa.



Kai tää kuitenkin aika semmonen perus-IPA oli. Mää voisin juoda toisen joskus, että voisin antaa lopullisen arvioni. Pöytäläiset on melko yksmielisiä siitä, että IPA-trendi saisi jo luvan loppua. Tommosta samansuuntasta puhetta on nyt kuulunut monelta suunnalta muutenkin. Ite en kyllä osaa tuohon kuoroon yhtyä. Tai ei tässä talven aikana oo tullut kyllä pahemmin mitään ipoja vastaankaan. Enemmän oon kyllästynyt tähän talven synkkyyteen ja joidenkin vahvojen stoutien juomiseen, joita tuntuu olevan kuitenkin verrattain paljon baarien vaihtuvissa hanoissa tähän vuodenaikaan. Haluaisin toivottaa tervetulleeksi kevään ja jos IPA:t rupee hanoista tässä vähenemään, niin jonkun järkevän korvikkeen sitten kai.

Sopivasti seuraavaksi pöytään saapuukin sitten Portieeri Porteri. Panimoukkeli itse kertoilee tän olevan suklainen ja jotain amerikkalaisista humalista. Paahteisuutta, kahvia. 6 volttia. Sen verran kuuntelin. Tää on kyllä erittäin hyvää! Ensimmäistä kertaa pöydässä kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä. Pöytä-Äijä maistaa tässä Sukulakun ja on oikeassa. PÄ2 ottais uuden heti ens viikolla. Se on ilmeisesti kehu. Talvi on tosiaan ollut pitkä ja perseestä ja assosioin tämmöset juomat siihen, mutta toivotan näin hyvän bissen tervetulleeksi itseeni heti ens talvena!


Näitä bissejä saapuu pöytään ihan hullua tahtia. Se on tosin hyvä juttu, koska tietenkin nyt kun on etukäteen ilmottautunut tämmöseen neljältä alkavaan juttuun, niin sinä ainoana päivänä on kaupunki täynnä kaikkea muuta helvetin tärkeetä mihin pitäisi ehtiä, älyttömän aikaisin. Meiän pitäiskin Villen kanssa hoidella tää jopa kakstuntiseksikin epäilty homma jossain reilussa tunnissa. Näinhän se sujuu tässä. Itellä vaan jääny aikasempiin laseihinkin tavaraa kun uutta on puskenu pöytään.

Nyt saadaan pullollinen tämmöstä Brett Sonja Red IPA:a. Amerikkalaisia humalia taas, joku erikoishiiva. Jostain etiketistä oon varmaan tähän kopsannu vielä tämmösen tekstin kun Red Brett Double IPA 9%. Tässä on savuisa tuoksu.

Pöytä-Äijä jatkaa asiantuntijameiningillä ja tuijottelee lasia merkitsevästi valoa vasten. Panimoukko puhuu jotain ihan hulluja jostain hiiva-estereistä ja toiminta-kalkkunoista? Mätäpätä, meikä ei tajua tästä hommasta enää: mitään. "Petollinen nainen" sanoo joku jostain syystä. Liittyköhän se jotenkin siihen, kun tässä ei tosiaan noi korkeet prosentit juurikaan maistu?

Mutta mutta, elämä on oppimista. Pöytäläiset opettaa mulle, että kalkkunalla tarkoitetaan tässä yhteydessä viihdyttävää, kehnoa elokuvaa, jollainen toi Red Sonja kai on. Tai pöydässä ilmeisesti vallitsee semmoinen konsensus, että Red Sonja on parhaimmillaan kirjana tai sarjakuvana tai jotenkin muuten kuin leffana. Brett taas on jotain hiivaa, eli tässä oli tämmönen sanaleikki. Brett Sonja. Okei. Palaset alkaa loksahteleen pikkuhiljaa paikalleen jopa munkin hitaassa päässäni ja voidaan palata takasin maisteluhommien pariin.



PÄ2 oli hämmentynyt. Ekalla huikalla kylmänä maistui kuulemma banaani, hieman lämmenneenä marjat ja nyt odotellaan jännityksellä, mitä seuraavaksi on luvassa. Viimeisen huikan jälkeen seuraa kuitenkin pieni lässähdys, kun kommenttina on vain, että pitäisi saada toinen, että voisi sanoa tarkemmin.

Mää en tajua, miten mulla ei oo mitään Villen kommentteja näistä juomista ylhäällä, mutta sen verran tiedän, että Ville antaisi tälle juomalle 3,25 tähteä. Itelleni tää oli näistä koko maistelun juomista kaikista paras ja antaisin helposti 4 tähteä tai jopa enemmän. Todella maukasta bisseä, hitto vie, ja just semmosta mitä teki mieli.

Viimesenä sitten vielä Kaksoissola: American Barley Wine. Tää oli panimon sadas joku. Bisse? 10% tavaraa. "Kypsähtänyt puoli vuotta". Panimoukko kertoo panimon olutfilosofiasta, joka on sellainen että oluen pitää olla juotavaa. 10% ohraviininkin pitää siis olla juotavaa. Tähän on haettu marjaisia, karamellisia makuja keittämällä 2,5 tuntia.

Omasta mielestäni tossa tavoitteessa on ainakin onnistuttu. Toi Kaksoissola-nimi ilmeisesti viittaa johonkin Hopeanuoli hommiin. Pöytä-Äijä ei niin yllättäin ilmoittaa perustaneensa jonkun Suomen ensimmäisen Hopeanuoli-klubin tai jotain tämmöistä ja tästä seuraa jotain yleistä Hopeanuoli-keskustelua. Yritän olla herättämättä huomiota, etten saisi jotain Hopeanuoli-alkeiskurssia juuri nyt.

 "Hyveä bisseä. Varmaan käy päähän", olen kirjoittanut. PÄ1 sanoo: "Suun makuinen", tai jotain. PÄ2 ei kuulemma ole hirveästi barley wineja juonut, mutta tää on paras niistä mitä on. "Hyvä bisse" oon kirjoittanut uudestaan. Tää vahvojen bissejen maisteleminen putkeen ja humalatila tuo mulle ihan mieleen yhen hetken yhen Belgian reissun lopusta, kun viimeseks maisteltavaks on jätetty just joku reilu 10% bisse ja yritin sohia kynällä muistiinpanoja lehtiöön. Ymmärrän vähän paremmin nyt jotain Vietnam-veteraanien flashbackeja. Ville antaa tälle juomalle 3,5 tähteä. Sanotaan ite vaikka sama.





Meillä on hirvee kiire ja pitää vielä huitasta sitten kaikki loput kaikista jääneistä juomista huiviin. Musta kaikki bisset oli kyllä ihan hyviä, loppupää ehkä parempaa laatua kun pari ekaa. Tosi mukava kokemus tällänen maisteluhomma, pitää osallistua toistekin. Aika humalassa tuntuu olevan kun lähtee marssimaan bussiin. Tästä sitten yhden tupari/punk-keikan ja synttäri/punk-keikan jälkeen herään yöllä hangesta kaatuneena, kännykkä hukassa.

Jälkihuomio: Seuraavan viikon tiistaina, kun kävin hakemassa keskustaan palautunutta kännykkääni, käveltiin Kaksien Kasvojen ohi ja tuli otettua vielä yksi tommoinen Brett Sonja ja se oli edelleenkin erittäin hyvää! Jos satut lukemaan tämän jutun tässä kirjoituspäivän läheisyydessä eli 09.03. niin hyvällä säkällä noita kaikkia bissejä saattaa olla vielä tuolla Kaksissa Kasvoissa myynnissä, eli kannattaa maistaa ite kaikkia!

Tahdon vielä sanoa kiitokset Maistilan Panimolle, Kaksille Kasvoille, Villelle, Pöytä-Äijille Janne (1) ja Juha (2), sekä tietenkin Saatanalle.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Pizzacount 2017. NYT ARVOSTELUILLA! Tammi-helmikuu.


Niinkuin onnekkaimmat teistä ovat huomanneetkin, olen muutaman vuoden ajan pitänyt laskuria syömistäni pizzoista. Aloitin vain pitämällä kirjaa määristä ja viime vuonna rupesin kirjaamaan täytteetkin ylös. Parin 100 pizzan vuoden jälkeen pizzan syöminen saattaa alkaa tuntumaan hieman rutiinilta, joten ajattelin nyt alkaa kirjoittamaan ylös tuntemuksiani jokaisen pizzan jälkeen ja koitan ehkä panostaa tänä vuonna enemmänkin laatuun, kuin määrään. Ja ehkä oppiakin jotakin pizzakokemuksistani. Tai en tiedä vielä, katsotaan miten tämä menee.Ensimmäinen pizza kerkesi mennä jo koneeseen, ennenkuin tajusin ottaa kuvaa siitä, joten laitan tähän pari vanhaa pizzakuvaa ennen vuoden ensimmäistä arvostelua.



Tässä kuvassa iso pizza! 


 
Tässä kuvassa on vuoden 2016 paras pizza! Pizzan tarjoili La Piccola Perla -niminen mesta Prahassa. Suosittelen tätä kaikille tuolla suunnassa liikuskeleville herkuttelijoille ja aion ehdottomasti mennä itsekin tuonne uudestaan, heti kun saan mahdollisuuden.


Eli asiaan. Vuoden 2017 ensimmäinen pizza tuli haettua YO-talolla soittaneen Sur-rurin keikan ja sitä seuranneen yökerhossa nuupahtelun jälkeen noin klo 4 aikaan aamuyöstä Hämpin Pizzeriasta Keskustorin kupeesta.
 

1) 6.1. Ananas, Feta, Aurajuusto, Jalapeno - Hämpin Pizzeria.

 Perus 2,5 tähden perusjyystöä. Yöllä puolet ja aamulla kylmänä loput. Niin perus, ettei jaksanu vaivautua lämmittään. Maistoin myös palan falafelpizzaa. Falafelin maustamisvaiheessa oli vissiin heilahtanut kanelipurkki vähän liian jyrkkään asentoon, koska koko pizza maistui ihan vitusti joululta. Omassa pizzassani ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta ei kyllä mitään inspiroivaakaan. Jalapeno poltteli aamuistunnolla inhottavasti persereikää.

Loppuviikonloppu taisikin sujua sitten thaimaalaisen ruuan varassa, jos en väärin muista. Seuraava pizzanpuolikas päästiin maistamaan siis viikkoa myöhemmin perjantaina Wastedin ja Remissionsin Klubin keikan jälkeen. Päätin testata Suleiman, kun sillä puolen kaupunkia pyörin ja halusin päästä taksilla kotiin.
 

1,5) 14.1. Ananas, Feta, Aurajuusto, Jalapeno - Kebab Suleima. 

Oho, otin näköjään vähän tylsästi samat täytteet kuin viime pizzassa. No, pääseepä tässä ainakin huomaamaan, että näissä pizzoissa on kyllä tosiaan eroja. Tässä oli jotenkin makua paljon enemmän kuin tuossa Hämpin Pizzerian versiossa. Musta tuntuu, että tässä toi Aurajuusto ei tainnut olla oikeesti sitä Valion Aurajuustoa, vaan jotain muuta. Yleensä pidän tuota huonona asiana, koska jotkut halpis homejuustot maistuu aivan vitun perseelle musta, mutta tää oli kyllä aivan hyvää. Jalapeno oli aika tulista, mutta onneksi sitä oli laitettu melkolailla sopivasti, ehkä ihan hivenen vähemmänkin olisi riittänyt. Pizza oli siis aivan maukasta, mutta voi herran pillu tota falafelannosta, jonka otin.
Annoksessa oli semmosia kaupan aivan käppäsimpiä kuivia pakastefalafeleita, jotka ei millään tavalla kyllä muistuta falafelia, onnettomat ranskalaiset, eikä mitään kastikkeita ollut edes yritetty laittaa. Lisäksi oli vielä helvetisti jotain kaalia, jonka heitin maistamatta roskiin. Tiedän, että näiden arvosteluiden pitäisi käsitellä pizzoja, eikä falafelia, mutta noin luokaton suoritus kyllä lerppautti tunnelman niin pahasti, että se alensi kyllä koko ruokakokomuksen kokonaisarviota. Olin onneksi niin helvetin päissäni, että sain "falafelit" ja ranskalaiset syötyä, kunhan ruuttasin puoli purkkia hyvää Hellmann'sin majoneesia päälle.

Pizza itsessään maistui vielä aamullakin huoneenlämpöisenä aivan maukkaalta. Sanna söi puolet. Suleiman pizzalle voisi siis antaa vielä toisen mahdollisuuden, jos on tuolla päin liikkumassa, mutta falafelit never again!


Okei, okei. Mitähän tässä välissä sitten tapahtu. Jossain vaiheessa tota edellisen pizzan viikonloppua maistoin muuten slaissin Satamakadulle jonkin aikaa sitten avatun Go Go -pizzerian pizzasta, kun Sanna oli sieltä vissiin sunnuntain vastaisena yönä hakenut. Pizzassa oli ainakin aurinkokuivattua tomaattia, mutta olin suorastaan hämmentynyt pizzan lähes täydellisestä pohjasta. Taisin olla aika päissään tuolloin, joten ajattelin aamulla, että ehkä oon vaan kuvitellut koko homman. Go Go pizzassa myydään annoksia kuten nakkipitaleipä ja tommosta, niin oon arvellut että se on joku ihan vitsipaikka, enkä oo uskaltanut siellä käydä. Mutta toi pohja jäi kyllä nyt mieleen.

Olin tässä välissä viikon kipeänä ja perjantainakin oli vielä keuhkot niin paskana, että en uskaltanut lähteä mihinkään viihteelle, eli tuli harvinainen mahdollisuus syödä pizzaa täysin selvinpäin ja ilman krapulaa. Päätin ottaa suht varman päälle ja tilasin Nekalan Nupeldasta, jonka pizzoihin ei tarvitse yleensä pettyä. Viime vuoden lopulla tosin tilattiin Nupeldasta pizzat ja toimitus kesti lähemmäs kaksi tuntia, mikä on tietenkin aivan liikaa, ja joskus pizzoista on puuttunut jotain "spesiaalimpia" täytteitä, kuten rucolat päältä. Nyt pizzat tulivat kuitenkin hyvin normaalissa 45 minuutissa ja kaikki täytteetkin olivat mukana.



---


Tässä vierähti nyt vajaa 1,5 kuukautta, että pääsin taas kirjoittelumoodiin, mutta koitan tästä nyt muistella nämä makuelämykset läpi. Elikkäs tervetuloa arvostelusisennökseen:

 

2,5-3,5) 20.1. Grillattu munakoiso, Aurajuusto, Ananas, Rucola + Vege BBQ listalta - Nupelda. 

Muistan hämärästi, kun pizzat saapuivat, koska istuin silloin pimeässä olohuoneessa, mutta keittiöstä kajasti hieman valoa. Munakoiso on yksi parhaista ruoka-ainesta, mutta etenkin pizzassa aina pieni riski. Toivoin, ettei se olisi jäänyt semmoiseksi sitkeäksi ja kitkeräksi. Päätin aloittaa munakoisopizzan paksuimmasta munakoisopalasta, koska jos se olisi sellainen pehmeä ja kermainen, niinkuin munakoiso parhaimmillaan, niin tietäisi ettei loppupizzasta tarvitsisi stressata. Paksuin munakoisopala oli hieman sitkeä ja kitkerä. Puolet piti irrottaa hampaista ja laskea takaisin laatikon päälle seuraavaa haukkua varten. Mieleni oli tässä vaiheessa itsepuolustustilassa ja söin aurajuustoa, ananasta ja valkosipulia hokien mielessäni, että tosi hyvää pizzaa, tällaista tämän kuuluukin olla.



Meinasin siirtyä seuraavaan laatikkoon, mutta leikkasinkin vielä pienen siipaleen samaa pizzaa. Työnsin pizzapalaa suuhuni ei-mitään ilmein, mutta järjestyksessä seuraavaksi paksuin munakoisopala pelasti itsepetoksen suuntaan lipsahtaneen pizzaperjantaini. Se oli juuri sopivan öljyinen ja pehmeä, sellainen suussasulava herkku mikä oli mielessäni kun sen Pizza-Onlinen vetovalikosta valitsin. Yhtäkkiä kaikki täytteet pelasivat saumatonta yhteispeliä ja keittiöstä kajastanut kelmeä valo tuntui kasvoillani kesäiseltä auringonpaisteelta. 
Siirryin seuraavaan pizzaan, eli Vege Barbequeen. Tuore paprika, Punasipuli, Aurinkokuivattu tomaatti, Jalopeno, Parmesanjuusto, Barbequekastike. Nerokkaat täytteet listapizzaksi, eihän tommosta keksi edes perushyvissä fantasioissaan. Parempiakin kuvia oli kamerassa, mutta tämä vauhdikas tuo mielestäni paremmin esille pizzan todellisen luonteen.
Tää ei ollut ensimmäinen kerta, kun oon tätä tilannut, mutta tän pizzan härskiys kyllä pääsee yllättämään joka kerta! Vittu minkä värinen systeemi ensinnäkin. Todella etovan näkönen pläjäys. Makumaailma ei muistuta pizzaa millään tavalla. Makean rillikastikkeen ja etikkaisen purkkijalopenon yhdistelmä saa totaalisen hämmennyksen valtaan. Purutuntuma on erikoinen, kun paprikat ja sipulit rouskuvat suussa, tätä saa oikein tosissaan pureskella. En kyllä ikinä kehtaisi syödä tätä paikanpäällä pizzeriassa, mutta se on hieno tunne kun on kotona rouskinut tätä ihan klingonina pimeässä ja huomaa vaan yhtäkkiä, että makeus ällöttää ja huulet on tulessa.  
Siirryin tästä takasin tohon munakoisopizzaan ja sattui suuhun täydellinen yhdistelmä ananasta, aurajuustoa ja valkosipulia. Muistan elävästi, kuinka mietin tuolla hetkellä suu täynnä pizzaa, että ei kyllä vitussa jaksa kirjottaa koko vuotta siihen blogiin siitä, kuinka ananas, aurajuusto ja valkosipuli on hyvää. Jätin molempia pizzoja palaset testiksi lattialle yöksi, kumpikin oli ihan hyvää aamullakin.
Jännä homma, kuinka sitä muistaa noi pizzojen syömiset niin hemmetin kirkkaasti, mutta mistään muusta ei muista täysin yhtään mitään. Internetin mukaan oon ollut seuraavana päivänä eli lauantaina kattomassa TAAS Remissionsia, tällä kertaa Vastavirralla. Samassa rytäkässä on ollut mukana Vapaa Maa, Sister Disaster Yläkerrassa ja jotain muita tuolla alakerrassa vielä. Jaahas. Muistan hiton hyvin, kuinka olin saatanan päissäni kotona ja Sanna tuli Go Go pizzasta haetun pizzan kanssa ja siinä oli taas ihan jee-suksen hyvä pohja!Elikkäs sunnuntaina oli sitten näitten parin yöllisen pohjakokemuksen perusteella tilattava ihan kunnolla pizzat Go Go pizzasta.

4,5-5) 22.1. Ananas, Aurajuusto, Fetajuusto, Jalopeno + Oliivi, Paprika, Sipuli, Aurajuusto puolikas - Go Go Pizza.

Tilasin testiä varten tuon nyt ilmeisesti tuollaiseksi tieteelliseksi vertailukohdaksi muodostuneen peruspizzan ja sitten näköjään tommosen 90-lukulaisen joka pizzerian listalta löytyvän kasvispaskan. Ideanahan tässä hommassa on kuitenkin vaan testata, onko noi pohjat niin täydellisiä kuin yölliset muistikuvat antavat ymmärtää. En oo uskaltanut lähteä mihinkään margarita linjoille kuitenkaan vielä. 
Pohja osoittautuukin mielettömän hyväksi. Hämmentävää suorastaan, mitä tuolla Satamakadun varressa sijaitsevassa todella käppäseltä vaikuttavassa paikassa tapahtuu. Okei, tällä kertaa pohja ei ole aivan samaa tasoa, kuin hurmeisissa muistikuvissa, mutta todella hyvä kuitenkin. Kaupungin parhaimmistoa. Täytteet ovat alempaa keskitasoa. Kasvispaska on niin tylsä kuin kasvispaska on, sitä ei pohjakaan pelasta. En oo tainnut ikinä käydä ite paikanpäällä tuolla pizzeriassa, pitää varmaan käydä viimeistään kevään aikana testaamassa joku margarita tai juustopizza lämpimänä pöydässä.

Loppu kasvispaska menee vielä ihan hyvin mikrotettuna eväänä seuraavana päivänä töissä. Maanantaiyllätyksenä paikalle saapuu ruotsalainen koneiden korjaaja äijä ja suomalainen lipevä myyntimieskaverinsa, joka on hauskana sivuhuomiona muuten Angerin Villen serkku! Näitten tyyppien korjaamishommat venähtävät myöhään iltaan ja koska kaikki muut lipeävät paikalta, itseni kohtalo on jäädä pitämään noita silmällä. Jossain vaiheessa pitää syödä ja Angerin serkku tarjoaa rahamiehenä pizzat kaikille ja taas mennään.
6) 23.1. Ananas, Feta, Aurajuusto, Jalapeno - Multisillan Pizzeria.

Pizzat tilataan lähimmästä Pizza-Onlinen paikasta, eli Multisillan pizzeriasta ja täytteitä ei jaksa sen kummemmin arpoa. Ruotsalainen ja angerinserkku tilaavat pizzat joista toiseen tulee pepperonia ja toiseen salamia ja joista toinen on täydellinen turtlespizza ja toinen joku suikaleinen koiranruuan näkönen homma mikä aiheuttaa närää. Oma pizza on taas semmonen 2+ arvonen rasvainen perusjynkky. Ihan hyvää. Vuoden tähän mennessä huonoin pizza, jos silleen miettii, mutta se kertoo ehkä enemmän siitä, että taso on ollut tähän mennessä aivan hyvä. Varmaan jos asuis jossain Multisillassa, niin tää ois ainoo asia, jonka takia jaksais pitää päätä pinnan yläpuolella ja jatkaa elämistä. 

Tiistaina olikin sitten viides päivä pizzaa putkeen ja söin loput tosta pizzasta jääkaappikylmänä, seisten ja samalla työhommia näppäillen, ei-mitään tuntein.

Saman viikon torstaina ajelin bussilla töistä kotiinpäin ja siellä istuskeli semmonen myöskin Sääksjärvellä töissäkäyvä tyyppi kun Late. No, kyllä te Laten tiedätte. Pienen pohdiskelun jälkeen päätimme Laten kanssa mennä parille oluelle bussimatkan päätteeksi. Sarankulmasta bussiin nousi myös eräs samalla bussilla ajeleva äiä, nimeltään Bussi-Äijä. Lyhyen pohdiskelun jälkeen Bussi-Äijäkin päätti tulla mukaamme oluelle bussimatkan jälkeen. Sannakin tuli vielä työmatkalaisten lisäksi Rotwalliin oluelle.

Late ja Bussi-Äijä olivat suoraselkäisellä tuulella ja lähtivät oikeasti parin kaljan jälkeen koteihinsa ja jäimme Sannan kanssa miettimään, missä pitäisi ottaa vielä yhdet. Hieman nälkäkin oli joten ajattelimme ratkaista nämä ongelmat kerralla menemällä Alanyaan syömään viereisen Power pizzerian pizzaa kaljan äärelle.

Power Pizzerialla on mielenkiintoisen nimen lisäksi melko mielenkiintoinen pizzalista. Vai mitä mieltä olette paikan nimikkopizzasta eli Power Pizzasta: "Sipuli, Kananmuna, Valkosipuli, Tuplapekoni, Maissi, Herne, Giros, Tuoreita basilikanlehtiä". Tai esim. "Makkara Pizza", Sipuli, Makkara, Pekoni, Kananmuna, Tomaatti, Vuohenjuusto. Yllätävän moneen pizzaan on saatu myös persilja täytteeksi. Itse päädyimme tämmöiseen vaihtoehtoon kuin Kapris kasvis.


6,5) 26.1. Kapris kasvis. Mozzarellajuusto, Musta oliivi, Sipuli, Herkkusieni, Basilika, Kapris - Power Pizzeria

Tää taiskin olla vuoden ensimmäinen ilman pidempää kuljetusta syöty pizza. Mukavaa syödä ihan pöydän ääressä ja lautaselta lämmintä pizzaa. Etenkin kun Alanya on Tampereen viihtyisimpiä baareja. Pizza itsessään jättää kyllä toivomisen varaa. Kapris hallitsee makumaailmaa turhan roisisti. Harmittaa, kun unohtui pyytää oreganoa ja valkosipulia. Hyvin oma puolikas silti alas kulkee oluen kaverina. 
 Lauantaina aika perus Vastavirta viikonloppu. Ehkä mielenkiintoisena piirteenä yläkerrassa on täysi juhlatunnelma, kun Hullut Päivät, Huolet Ja Murheet sekä Jätä Jämät soittavat nöösiä musiikkiaan ja alakerrassa vaan muutama perusnaama murjottamassa kun Sick Urge ja jotkut muut tykittää.
 

Aamulla on krapula ja tekee mieli pizzaa, muttei mitään paskaa, joten hyppäämme bussiin aikeena mennä Napoliin syömään. Napoliin on tietenkin ihan vitunmoinen jono. Olin ehdottanut Sannalle aiemmin Dennisiin menoa, jos Napoliin on kauhea jono, koska on meneillään SYÖ!-viikot ja Dennisistä saisi kympillä pizzan. Päätämme kuitenkin jonottaa hetken Napoliin. Takanamme jonossa on krapulan kauhu eli lapsi perhe. Lapsia ja lasten vanhempia. Lapset kyselee ja vanhemmat vastailee. Hyi saatana. Kylmä hiki valuu niskaa pitkin, kun mietin että tämän tuntien jonottamisen jälkeen joudumme jonkun lapsiperheen kanssa samaan pöytään, jossa ei saa kiroilla ja lapsilta valuu räkää nenästä ja vanhemmat pyyhkii. Onneksi Sanna ehdottaa, että voisimme lähteä Dennisiin, jos ei jaksa jonottaa.

7,5) Chiara @ Dennis.

Dennisissä ei ole ketään ja kaljan saa saman tien nokan eteen. Helpottaa. Vilkaisen listan läpi, mutta SYÖ!-tarjouksen ainoa kympin kasvispizza on muutenkin oikeastaan paras. Otamme molemmat sen. Chiara-niminen lätyskä ja täytteinä Kirsikkatomaatteja, Bufalamozzarellaa, mustapippuria, rucolaa, balsamicosiirappia ja mozzarellajuustoa. Pizzat tulevat pöytään nopeasti ja näyttääkin hyvältä. Roskaosastoa on heitetty pizzan päälle todella reippaasti, minkä huomasin jakavan mielipiteitä, kun laitoin myöhemmin kuvan Facebookiin. Itseäni toi viherspämmäys ei kyllä haittaa, enemmän melkein nykyään vaivaa jos juustoa on sellainen raskas sentin kerros.
Hyvä, laadukas pizza. Balsamico valuu vähän ärsyttävästi, mutta sen kestää. Maut on kohdillaan. Ei nyt Napolin tasoista ja toisaalta eri tyyppistäkin, mutta tulee silti mietittyä, että vittuako sinne jonottelee kun toisaalla saa saman tien kaljan kouraan ja pizzan naaman eteen. Kyllähän tämmöseen kympin hintaan täällä kävisi vaikka aina, mutta nyt kun katoin, niin on toi listahinta 16,30€ helvetin suolanen tästäkin. Jaa niin, tuolla oli mainos, että sieltä saa nyt myös vegaanista pizzaa, jos jotakuta semmonen kiinnostaa.


Seuraavana perjantaina aika perus Vastavirta viikonloppu. Yläkerrassa Sörsselssöns ja alakerrassa Lähtevät Kaukojunat ja jotain. Kotona klo. 03:09 lävähtää Pizza-Online tilaus Mardiniin.
9,5) 4.2. 1 x Habib Special: Mozzarellajuusto, Parmesanjuusto, Tuore basilika, Oliiviöljy, Aurinkokuivattu tomaatti, Munakoiso




 1 x Farid viikinki (+kanammuna) Aurajuusto, Fetajuusto, Katkarapu, Mozzarellajuusto, Vuohenjuusto, Tuore basilika, Tuore korianteri, Kananmuna



1 x 3 täytettä (Calzone), Aurinkokuivattu tomaatti, Sipulirenkaita, Barbequekastike
 

Se on hemmetti kun hiuko iskee yöllä. Sipulirengascalzone jäi viimesen päälle hyvänä ideana mieleen ja taputtelin itseäni vielä aamullakin selkään tyytyväisenä, kun tuon löysin laatikosta lattialta. Kelasin, että jos joskus joutuis semmoseen tilanteeseen, että joutuis juokseen hulluna pizza kädessä, niin tommonen ois vitun kätevä. Muutkin pizzat saa kyllä täydet pisteet ja Mardin on kyllä ihan perkeleen hyvä paikka! Söin näistä yhteensä aika tarkalleen kahen pizzan verran ite. Calzonesta ei oo kuvaa, koska se näyttää ulospäin vaan pizzapohjan pohjalta.

Tässä välissä joku viikko oltiin Laten kans bussimatkan jälkeisillä ja huomattiin, että Power Pizzassa oli hemmetti viiden euron noutotarjous kaikista pizzoista!
 

10,5) Laten kans puoliks "Vuohenmaitojuusto" pizza (Parmesan, Aurajuusto, Ananas, Herkkusieni, Oliivi, Vuohenjuusto) ja seuraavana päivänä kävin syömään "4 juustoa" pizzan (Aurajuusto, Fetajuusto, Juusto, Mozzarellajuusto [toi pelkkä "juusto", oli muuten cheddaria mikä oli vähän jännä kans]) ja Sanna tuli työmatkallaan syömään siitä puolet. Ei näistä hirveesti jääny kerrottavaa, mutta kun vitosella saa pizzaa niin sitä syödään sitten! Alanyassa tehtiin jotain remppaa ja ne maalas seinät keltasiksi, sen verran jäi mieleen.

Tossa puoltoista viikkoa sitten tilasin sit taas Mardinista pari lättyä ja oli niin perskatin hyvää, että koitin kattoo oisko niillä jotain Facebook-sivua tai jotain missä vois sanoo ihan kädestä pitäen kiitoksia, mutta en löytänyt.

12,5) 19.2. Ananas, Aurajuusto, Aurinkokuivattu tomaatti, Vihreä chili, Valkosipuli sekä Margarita pizzat - Mardin
 

Ei näistä nyt enää mitään uutta kerrottavaa varmaan keksi, eli ei voi muuta sanoa kun hattua nostaa. PAITSI sen verran Mardinille on annettava pyyhkeitä, että valkosipulin pitäminen maksullisena täytteenä on aika kyseenalaista touhua! Hyh hyh.

Helmikuun lopuks teki sitten vielä mieli vähän pizzavaihtelua ja pistin Foodoran kautta Sitkoon tilauksen. Kaikki näytti menneen jo hyvin, mutta jonkun ajan odottelun jälkeen tulikin viesti, että Sitko ois muka kiinni ja tilaus oli peruttu. Olin aivan varma, että kuolen nälkään. Ainakin oli varma, että tästä ei enää pystynyt palaamaan takas peruskänkkylöihin, kun odotukset oli jo asetettu. Valitsin sitten seuraavaks Bella Romasta pizzat ja olin just lähettämässä tilausta, kun huomasin että siinäkin yhtäkkiä luki, että pizzat olis tulleet vasta seuraavana päivänä eli sunnuntaina. Lähin sitten vähän riskillä tilaamaan tommosesta Como-paikasta, josta ei ollu mitään kokemuksia ja hinnat kaupungin korkeimmasta päästä eli suolaiset 15 euroa lätty.

13,5) 25.2. puolikas Pizza al Formaggio ja puolikas Pizza Margherita - Ristorante Como

 Ensivaikutelmassa oli silmiinpistävää, että pizzat oli sellasia ellipsin muotosia, eli pizzalaatikossa oli hitosti tyhjää tilaa ja paljasta reunaa oli paljon enemmän kun peruspizzassa, joku 3-4cm varmaan. Varmaan jos tästä kysyis niin väitettäis, että se on joku juttu, mutta siis silkkaa kusetustahan toi vaan on, voin kertoa. Täytepinta-alaa oli varmaan semmonen kahen mikropizzan verran per lätty. Maultaan pizzat olikin sit aivan saatanan hyviä. Niinku vitun hyviä. Tai ainakin kaksikosta toi parempi eli Formaggio. Ens kerralla kun on vitusti rahaa niin tilaan kaks tommosta samanlaista. Tai jos joku tekee yhtä hyvän normaalikokosen niin tilaan niiltä. Nopeesti noi oli siis vedetty huiviin ja tälleen, mutta sai kyllä vähän mietiskeleen asioita. Muutenkin pizzat kuitenkin rupee oleen sitä kympin luokkaa, niin ehkä useemmin vois sen vitskan pari heittää siihen päälle ja vetää laatua. Tai en tiiä, katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan!



lauantai 31. joulukuuta 2016

Aikuisblogi arvostelee asioita taas: Green Dayn uus levy

Heräsin sohvalta tossa noin klo 11.30 tänään, vuoden viimeisenä päivänä, enkä saanut enää unta vaikka koitin mennä ihan sänkyynkin. Teki mieli alkaa dokaamaan, mutta tuntu että on ehkä liian aikaista. Mielessä oli yks biisi, joka mun mielestä tiivisti nää tuntemukset tosi hyvin, vaikka se kyllä kertoi itsemurhasta. Siitä ois kuitenkin saanut mielestäni aivan hyvän Facebook-päivityksen. En saanut kuitenkaan mieleen mikä se biisi oli, mutta nykyaikasen internets suosittelu systeemin kautta huomasin sitten Youtubessa jotenkin, että Attitude Adjustment, tommonen 80-luvun puolenvälin jälkeen hyvän American Paranoia -levyn tehnyt streittari cross-over bändi on julkaissut tänä vuonna uuden levyn. Mietin, oiskohan kellään tutuilla tota levyä, mutta kun ei jaksanut hirveästi mietiskellä, niin kävin kuitenkin pienin odotuksin tsekkaamassa Swampin nettisivuilta, löytyiskö sitä sieltä. Ja vittu siellähän se oli! Ihanalta pikkusiskoltani saamani lahjakortin kanssa hyppäsin 12.05 bussiin ja lähdin "poistamaan" kyseisen albumin.

Levyostokset sujui suht kivuttomasti, vaikka Swampissa onkin punk-levyt nöyryyttävästi laitettu lattiatasoon. Myyjää vitutti kun maksoin lahjakortilla. No, kohta sekin korvataan internetillä, niin ei tarvi välittää.

Menin Sohoon juomaan aamukahvin, elikkäs Irish Coffeen. Paikalla ei ollut muita asiakkaita. Kysyin, voisko ton levyn kuunnella siinä läpi, kun ei siellä ketään ollut. "Salivastaava", tai jotain ton suuntasta titteliä kantava tyyppi kuitenkin sanoi, että sillä ei oo asiaa kuulemma levysoittimien lähelle jostain syystä. Sääli, olin henkisesti miettinyt etukäteen, että sata euroa oisin valmis tykittämään viinaan siinä jos saisin kuunnella levyn. Piti sit vaan juoda se kahvi siinä ja valmistautua lähtemään kotiin kuuntelemaan levy läpi. Sohossa soi Rancidin Life Won't Waitin nimibiisi Life Won't Wait. Jotenkin outoa, että joskus se oli musta todella hyvä biisi. Onhan se aika paska biisi.

Oon luultavasti eilen hukannut kangaskassini, jossa on mun tumput. En oo kyllä vielä kattonut oisko se kotona, mutta eiköhän se ole hukassa. Katoin Sohon löytötavaroista, eikä sitä näkynyt siellä ja lähin meneen. Aattelin, että varmaan parempi käydä tsekkaamassa myös Majava-baarista, kun sielläkin eilen kävin. Tilasin Koffin ja totesin, ettei laukku sielläkään ollut. Olin kyllä aivan varma jo mennessä, että se ei siellä olisi ja mietin, huijasinko itseni vain ostamaan kaljan? Lompakossa oli kaksi euroa ja päätin laittaa ne jukeboksiin.

Majava-baarissa on ihan vitun käppänen jukeboksi, jos tekee mieli kuunnella jotain muuta kuin Metallicaa tai Kotiteollisuutta. Ainoat punkkiin liippaavat jutut on Offspring, Ramones ja ehkä Green Day. Oon aina luullu, että ainakin joku Clashin levy on sisäänrakennettu jukebokseihin, mutta tuolla ei oo ees sitä. Halusin kuunnella vaan Offspringin All I Wantin, mutta kahdella eurolla saa kolme biisiä ja muutaman kerran ympäri rullailtuani valitsin kaks kuulemaani biisiä Green Dayn uudelta Revolution Radio -levyltä ja Offspringin Gone Awayn.

Olin joskus lapsena ihan superkova Green Day -fani. Nykyään Green Daylta tulee kuunneltua ehkä kaksi kertaa vuodessa Kerplunk joskus viideltä aamuyöllä yhtä monen promillen humalassa nostalgiamielessä, mietiskellen tyttöä kehen olin ihastunut joskus seiskaluokalla. Vittu nekin oli paskoja aikoja.

Okei, no noi kaks biisiä jota olin kuullu tolta uudelta levyltä, Bang Bang ja Revolution Radio, on musta kuitenkin ihan tosi parasta Green Dayta vuosiin ja ilman mitään nostalgioitakin Bang Bang saa 3- arvosanan ja Revolution Radio 2,5 yhestä viiteen. Hoksasin, että tossa kaljassakin menee kuitenkin hetki ja Majavassa ei ollu paljon jengiä, eli oikeestaan vois kuunnella koko paskan läpi siinä.

Eli tästä alkaa varsinainen levyarvostelu. Tai niin joo, oli tietty tarkotus kuunnella noi biisit järjestyksessä läpi, mutta näköjään jukeboksissa oli joku shuffle/spämmin esto toiminto, joten biisit saattaa olla eri järjestyksessä kuin levyllä.

Ekana biisinä levyn toka biisi Bang Bang, josta on musiikkivideot ja kaikki tehty. Tää on omasta mielestäni tosiaan erittäin hyvää Green Dayta. Ite miettisin, oisko lopusta pitänyt leikata minuutti pois, mutta sitten ois toisaalta jääny Offspringin Ixnay On The Hombre -aikasen matskun kuulonen itämainen vai mikä vittu toi on, kitarahomma pois, eli ehkä tää on ihan jees tämmösenäänkin.

Toka eli kolmas biisi, Revolution Radio. Vähän ehkä liikaa radioystävällinen, mutta vielä näin moderniksi Green Dayksi aivan hyvä "ralli". Billie Joe kuulostaa välillä tosi hyvältä, muistuttaa noista yläasteen ensimmäisistä vuosista, kun välillä joutu miettimään seksuaalisuuttaan tarkemmin, kun pidin ton ukkelin äänestä, no, ehkä hieman "liikaa". Koffi muuten maistuu ihan hyvältä tänään!

Tässä vaiheessa käyn hakemassa tiskiltä kolikoita ja Carillo-appelsiinimehun. Myyjä on hiton tyly ja mietin, että pitäiskö lähtee kuitenkin vaan vittuun. Saan kuitenkin kolikot ja juoman ja meen pistämään loput biisit soimaan. Laitoin toivottavasti kaikki loput biisit tältä Green Dayn levyltä ja viimeiseks levyn ekan biisin, joka jäi kun alotin ekana suoraan kakkosesta. Encoreksi kaks biisiä Offspringia.

Levyn neljäs biisi, joka ei välttämättä shufflen takia oo neljäs biisi, meni siinä biisejä säätäessä aika pitkälti ohi. Aika vitun pliisuhan se tais olla. Kuitenkin näin yhtä biisiä myöhässä arvostellessani voin sanoa, että parempi kuitenkin kuin biisi numero

5. Paskinta tämmöstä uutta Green Dayta. Niinku joku When September Ends oli ihan ok tommonen rauhallinen biisi vielä, kun se oli suht tuore kulma, mutta ei näitä todellakaan tarvis maailmaan enää yhtään lisää. Pitäis lopettaa, kun on tehny jotain oikein. Tässä pilataan nyt kaikki vanhakin jotenkin.

6. biisi. Mietin, että vittu, NYT on kunnon Offspring rip-off. Jea! Ei jumalauta, täähän on ihan suora kopio. Tässä vaiheessa siis jukeboksin shuffle-toiminto paljastui. Sieltä soi Offspringin Gotta Get Away, jonka olin valinnu encoreen. Hemmetti. Tää oikee kutosbiisi, jos tää ees on semmonen, on taas turhaa paskaa. Ei tää homma oikein luista näillä.

7. biisi vielä paskempi. Hyi vittu. Ihan tämmöstä vitun jotain öööö semmonen joku ärsyttävä emotukkanen tyyppi menossa promiin tulee mieleen tästä. Hävettää, että oon laittanu tän soimaan. Joku tyyppi menee jukeboksille, tajus selkeesti että ny on paskaa. "I'm still breathing" lauletaan tässä. Ei itelläkään nyt niin kovin hyvin mene, mutta tää ei kyllä toimi semmosena nostattajana, mikä varmaan on biisin idea, yh tään. Tekee mieli tappaa taas ittensä. Joku Gloria Gaynorin I Will Survive pyyhkii tällä lattiat mennen tullen.

8. Onneks jukeboksi arpo tähän väliin Offspringin All I Wantin. Oikee kasi taas hullua paskaa. Käyn ostaan Jack Danielsia colalla.

9. Taso oli niin alhaalla, että tää seuraava kuulostaa jo ihan hyvältä. Onneks ei oo vaan mitään kunnon musaa, mitä vasten vertailla tätä. Tää kuulosti joltain bändiltä, mitä kuuntelin joskus ysillä, en muista mikä.

Jukeboksi shufflettaa. Nyt tulee jonkun  tyypin tilaama Black Sabbathin Paranoid. Käytän tilanteen hyödyksi ja käyn ulkona röökillä. Pihalla näkyy tuttuja. Laura ja Ville on kypärät päässä käyneet hakemassa Fafasista sapuskaa kiipeilyhommien jälkeen. On piristävää nähdä hyvinvoivia ja aktiivisia ihmisiä. Huomaan, että oma ääneni kuulostaa humalaiselta. Takaisin juomieni ääreen istahtaessani tunnen olevani huono ihminen. Täällä soi joku tosi pliisu Green Day biisi taas.

Tän jälkeen alkaa pitkästä aikaa joku kelvollinen biisi kuitenkin taas. Kirjoitin sen verran sanoja ylös, että pystyin googlettamaan että tän biisin nimi on ööööööööö mitä vittua. Okei, tää on ilmeisesti jonkun lähemmäs 7 minuuttisen biisin, jossa on kolme osaa, toinen osa. Forever Now -biisin osa nimeltä A Better Way To Die. Huokaus. Vittu tätä kikkailua. No joo, mut se oli hyvä. Osa. Oisin pistänyt linkin tohon biisiin tähän, mutta ei näköjään löydy Youtubesta noita eri osia pilkottuna joten haistakoon paskan.

Shuffle tykittää ilmoille jonkun muun laittamaa jotain kusista suomiheviemoa, mitähän näitä on. Joku tämmönen rakkaus on piikkilankaa bändi. Tää on paskempaa kuin paskin Green Day. Pipohevarit tiskillä on aivan liekeissä. Tilaan kokiksen Minttushotilla.

Joku aneeminen akustinen Green Day biisi alkaa. Tässä lauletaan Ordinary World. Pistin näitä valitessa merkille, että se on levyn vikan biisin nimi, koska mietin oisko Duran Duran -coveri. Ois saanu olla. PASKAA. Minttucola on oivallinen juoma. Maistuu niille After Eight -karkeille, joita mummilla oli jouluisin, elikkäs sopii tämmösiin välipäivien meininkeihinkin oikein hyvin.

Tän jälkeen tuli mun mielestä yks biisi, josta kirjotin vielä muistiinpanot, mutta lähtiessäni huomasin, että lappu oli hukkunut, joten kirjotin vaan lapun jossa muistutin itselleni, että tää lappu on hukassa. Mutta siis muistaakseni tää oli ihan hyvä biisi. Alko akustisesti ja muuttu ihan kelpo kappaleeksi. Jos toi jukeboksi soitti näitä yhtään oikeessa järjestyksessä, niin tän pitäis olla levyn eka biisi. Tarkistan Youtubesta. Juu, näin on. Laitan nyt yhen linkin tähän ees sitten, se on tää.


Se oli semmonen levy sitten. Yhteenvetona sanoisin, että tästä uudesta Green Daysta ois saanu hiton hyvän seiskan, kun ois laittanut vaan ton ekan biisin, sit Bang Bangin, Revolution Radion ja sen Forever Now:n keskimmäisen osan siihen. Ikävä kyllä tommoset julkaisut on varmaan noin isolle bändille ihan mahdottomia nykypäivänä, kun kaikki vitun kuuntelijasegmentit on pakko ottaa huomioon. Ja ihmisillä on tunnetusti ihan vitun hirveä musiikkimaku. Tai no, ei nyt varmaan mahdotonta, koska tietty Green Dayn tyypit on itse tehneet valinnan toimia näin, kun raha ja joku perhe-elämä on ruvennut maistumaan.

Suoraan Green Dayn tyypeille, jos edes luette tätä blogia, palatkaa siis metamfetamiinin vetämiseen ja julkaiskaa ite levyjä, joilla suurin osa biiseistä ei oo paskoja, hylätkää perheenne ja silleen, niin meikä pyytää teidät soittamaan mun nelikymppisille Vastavirralle.

Mun piti arvostella tähän päälle vielä toi ostamani Attitude Adjustment -levy, mutta ei tässä jaksa. Kuuntelin kotimatkalla MP3-soittimella läpi ton American Paranoia -levyn vertailukohdaks ja tässä tätä juttua kirjottaessani ton uuden Terrorize-levyn muutaman kerran ja täytyy sanoa, että vitun hyvältä kyllä kuulostaa. Toi uudempi on enemmän suoraviivaisempi ja vähemmän persoonallinen kuin tuo vanha, mutta molemmat rokkaa. Tossa oli näköjään itteasiassa pari uutta versioo ton American Paranoian biiseistä, mutta ei noi uudet kyllä niille alkuperäsille pärjää. Jos kuitenkin joudut semmoseen tilanteeseen, että joudut valitsemaan uuden Attitude Adjustmentin ja uuden Green Dayn välillä, niin osta aina ennemmin toi Attitude! Pistän tähän vielä alotusbiisit tolta American Paranoilta ja Terrorizelta, niin voitte makustella itse.





Ihan viimeinen juttu vielä. Mulla ois muistiinpanot tommoseen yhteen glögijuttuun, mutta tarvis kaivaa skanneri jostain tuolta vaatehuoneesta sitä varten niin se on vähän raskasta. Mutta jos joku haluaa tosissaan saada lukea jutun glögeistä, niin laittakaa vaiks tekstiviestejä tai jotain Facebook-viestejä, niin mää koitan skarpata ja toimia nopeemmin!


torstai 24. marraskuuta 2016

Aikuisblogi tuumii: Uudet röökitopat, osa 2.

Ja homma jatkuu, yllätyksekseni löysin parikin tämmöistä kuvaa, joita itselle ei ole tullut edes vastaan ikinä.

8. Mies ja lapsi


Tämä oli minulle uusi kuva. Vau! Niinkuin edellisellä sivulla jo totesinkin, näissä on kyllä mukavasti vaihtelua. Nyt lennettiin jonnekin 70-luvun tienoille. Ukko selvästi nautiskelee röökistään. Mielessäni näkisin, että joku klassinen musiikki soi mahdollisesti miehen päässä hänen röyhytellessään oikein antaumuksella. Vauvaa kiukuttaa ja antaa sen myös näkyä. Nykyäänhän kaikki tietää ainakin, että raskaana ollessa ei pitäisi missään tapauksessa polttaa, mutta on hyvä huomioida, että pienet lapsetkaan ei kovin sankasta tupakansavusta oikein perusta. Olisi hyvä laskea tenava johonkin siksi aikaa, kun itse nautiskelee. Äijä pitää röökiä ihan millin päästä pennun naamasta ja vielä puhaltelee savut otsaan like a boss. Ei näin, äijä. Tää saattaa olla vähän sellainen kuva, mitä ei muistaisi valintatilanteessa, mutta jos sattuu kohdalle, niin tästä voi kyllä löytää syvyyttä. Kuin hyvä kirja.



9. Letkuäijä


Ukko alkaa olemaan vissiin elämän ehtoopuolella. Muistutus elämän katoavaisuudesta. Tästä voi saada hieman lohtua masentavaan maanantaiaamuun. Nyt voi tuntua vähän raskaalta, mutta onneksi tämä meidän maallinen taipaleemme on verrattain lyhyt ja pian kuolema korjaa. Kuulin sellaista huhua, että kuvan ukkeli olis antanut luvan käyttää kuvaansa lääketieteellisiin tarkoituksiin ja olikin tahtomattaan joutunut näihin röökitoppiin ja nostanut siitä metakan. Ei kovin reilua toimintaa näiden kuvien toimittajilta, jos multa kysytään. Mutta ainakin ukossa ilmeisesti henki pihisee vielä ja taistelutahtoa löytyy. Tämän kuvan valitsisin siis maanantaiaamuna, mutta jos tahdot olla tukematta kuvan ukon hyväksikäyttöä, niin ymmärrän jos jätät ostamatta tämän.



10. Polttava vitun vauva


No niin. Tässä kohtaa sitten pistetään selvästi isompaa vaihdetta silmään. Tämä oli mulle kans uusi kuva ja jotenkin todella hämmentävä. Polttava vitun vauva itkee röökitutti suussa. Siis jos tällaista tapahtuu oikeasti, niin todella järkyttävää toimintaa kyllä. En tajua, millainen sadisti näkisi vaivan ostaa lapselle erikseen röökiä ja asentaa sen vielä suoraan sitä haluamattoman vauvan tuttiin. Epäilenkin, että tässä on kuvan tekijä ottanut hieman taiteellisia erivapauksia ja mennyt mielestäni liian pitkälle. Luultavasti tässä on haettu kulmaa passiiviseen tupakointiin, mutta sanoma menee kyllä ohi, kun kuvassa ei ole mitään vitun järkeä. "Tupakoijan lapset alkavat polttaa muita herkemmin". Onkohan tässä joku sanaleikki, jolla viitataan ton lapsen itkuun. Herkkä lapsi itkee kun polttaa. Erikoinen paikka sanaleikille kyllä. Kai tämä on sellanen aski, jonka voisi ostaa ja näyttää sille työkaverille joka näyttää miljoona vauvakuvaa päivässä Facebookistaan. Toivottavasti kukaan ei ota tätä ainakaan minään lastenhoitovinkkinä!




11. Impotenssi 2, kännissä?


Kaikkihan me ollaan oltu tässä tilanteessa, heh? Heh. Muijaa vituttaa ja ukkoa hävettää. "Ei tää oo susta kiinni, vaan musta". Muija on silleen, "kyllä mää vittu nyt sen tiedän saatanan lerppakulli". Kellään ei ole kivaa. Kuvan jätkä kyllä näyttäis olevan joku 16-17 vuotias mikä tuntuu aika erikoiselta. Alkaakohan noi oireet jollakin noin nopeasti, vai onkohan toi just niitä jotka on alkanu polttaan jo tutin kanssa lapsena. Ite en tossa iässä ollut päässyt kyllä petihommissakaan edes noin pitkälle vielä.

Tää on ehkä paras näistä siihen tarkoitukseen, mihin nää oon suunniteltu, eli saa hieman harkitsemaan lopettamista. Luulisin, että syy on siinä, että tämä on niin kiinni nykyhetkessä. Itse helposti syyttäisin tuollaisista ongelmista liiallista juomista, mutta tämä saa kuitenkin istutettua ainakin epäilyksen siemenen, jos se olisi kuitenkin toi tupakointi. Tommoset vanhat ukot letkuissa tai persepillu kaulassa tuntuu niin lopullisilta ja kaukaisilta. Käyttöehdotuksena, esimerkiksi naisena tällaisen vois antaa piilovittuiluna lahjaksi jollekin löysämunaiselle luuserille, joka vonkaisi uutta mahdollisuutta.



12. Silmä


Kuvana kesyin näistä. Nössöille. Sokeus itsessään on varmasti aika vitun hirveää. En tiennytkään, että tupakointi aiheuttaa semmoistakin. Kuvien opettavainen tarkoitus tulee tässä hyvin todistettua. Tämmöinen on kätevä varsinkin jos on viettämässä aikaa joidenkin herkempien tyyppien kanssa. Tästä voi esimerkiksi pienellä vaivalla muokata vaikkapa avaruusaiheisen. Ite tein nopeesti Paintilla tommosen, mutta toi varmaan onnistuis esim. puuvärikynillä vitun hyvin.


Tähän mulla loppu kuvamateriaali. Jos sinulla, hyvä lukija, tulee vastaan tästä puuttuvia kuvia, niin lähetä ihmeessä jotenkin minulle niin voin tehdä vielä lopullisen osan joskus!




keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Aikuisblogi tuumii: Uudet röökitopat, osa 1.

Terve! On ollut pientä taukoa tässä blogin kirjoittamisessa, en tiedä onko kukaan huomannut. Olin elokuun puolivälissä kirjoittamassa juttua Englannin matkastani, mutta pari sivua sitä kirjoiteltuani tunsin, että mun on ehkä oltava tässä hetken aikaa dokaamatta ja olinkin parin kuukautta. Noita reissujuttuja kirjoittaessani joudun sukeltamaan niin syvälle siihen kuvattavaan hetkeen, että sitä ei kestä ilman beer, joten jutun kirjoittaminen on ollut jäissä siitä asti. Ehkä vielä joku päivä sen tässä näpyttelen loppuun jos jaksan.

Tässä välissä on kuitenkin markkinoille puskettu tommoset uudet, erilaisilla mielet pahoittamaan suunnitelluilla kuvilla varustetut röökitopat. Tänään heräsin sysimustaan, tihkuiseen aamuun röökit aivan lopussa. Kerkesin sentään juuri ennen bussini lähtöä vielä kipaisemaan Juvenekselle hakemaan toppaa. Vihreä rööki oli lopussa, joten jouduin tyytymään siniseen ja vielä vittuiluna Juveneksen muija lätkäisi persepillun kuvalla varustetun topan tiskiin. Mitä siinä sitten tekee? En usko muuten, että tää on sattumaa, sillä Juveneksen sama myyjä antaa aina ne paskimmat kuvat, se on joko persepillu tai keuhkoleikkaus AINA.

En tiedä onko noitten suhteen olemassa jotkut säännöt, ettei saa kysyä millä kuvalla asiakas toppansa haluaa? Jotain sytkää ostaessa kyllä jaksetaan vielä 2016 kysyä moneen kertaan väristä, mutta näiden kanssa ei oo koskaan kysytty mitään. Yleensä kaupoissa annetaan vaan randomisti joku ja Juveneksella persepillu tai keuhkosyöpä. Ehkä tästä jaksaa joskus antaa suoraa palautetta, todennäköisesti ei, mutta päätin nyt tässä tilanteen parantumista odotellessa kirjoittaa näistä kuvista jonkinlaiset arvostelut ja tuumailen millaisissa tilanteissa mitäkin kuvaa voisi pyytää, jos se olisi mahdollista.



1. Syntymättömän vauvan arkku


Tämähän on näistä se kaikista kaunein ja arvokkain kuva. Sopii hyvin ihan helpoksi yleiskuvaksi, mutta erityisesti juhlallisempiin tilaisuuksiin aivan must. Häihin ja vanhempien sukulaisten hautajaisiin ykkösvalinta, mutta esimerkiksi pikkujouluihin turhan vaisu. Kuvasta välittyy vahvan uskonnollinen tunnelma, joten valitse tämä, jos olet menossa tapaamaan vaikkapa helluntailaista tätiäsi. Hillitty värimaailma, vahva kokonaisuus.




2. Yskijä


Hauskin ja värikkäin tästä porukasta. Vaikka tämän saisi kuinka monta kertaa, on lähes mahdotonta olla ottamatta kuvan naisen ilmettä ja köhäistä kahdesti. *köh köh*. Hauskaa! Toimii myös kun näyttää kaverille. *köh köh*. Kaveri: *köh köh*. Tuplahauskaa! Perjantai-iltoihin ja yökerhoon!






3. Keuhkoleikkaus


Tässä on tavoiteltu jo selvästi tämmöistä raflaavampaa lähestymistä näihin hommiin. Selkeästi gorein näistä, saattaa aiheuttaa jo pientä ihmetystä tupakoimattomassa vieruskaverissasi täydessä linja-autossa kääriessä. Tämä saattaisi olla hyvä valinta sokkotreffeille, jos olisi vetämässä koviksen roolia ja haluaisi peittää nynnyytensä. Nahkatakki päälle, hiukset rasvalla taakse ja keuhkosyöpätopasta röökit esille. "Palaako, beibe?". Saattaisi toimia jollekin vanhempiaan vastaan kapinoivalle nuorelle neitokaiselle, tai en tiijä.




4. Hammas, Varvas



Laitoin nämä kaksi samaan kategoriaan, koska nämä ovat mielestäni tyyliltään niin lähellä toisiaan. Hieman gorea, mutta ei mikään keuhkoleikkaus kuitenkaan. Kumpikin sopii hyvin päivittäiseen yleiskäyttöön. Molemmat toimivat hyvin myös eräänlaisina muistilappuina. Lopussa olevaa hammastahnaa ei kaupassa ikinä muista, mutta joka aamu yrität epätoivoisesti saada puristettua jo viikkoja vähissä olleesta hammastahnatuubista sen viimeisen ruittauksen. Hammastoppa taskussa saattaisi auttaa. Hammasharjakin tulisi uusia aina joskus. Varvastopan kanssa samantyyppinen homma, heittäisit ne rikkinäiset sukat jo roskiin ja ostaisit uusia. Ne ei maksa paljon mitään.



5. Impotenssi 1, makaava


Rauhallisiin koti-iltoihin. Aina ei jaksa pyöriä kaupungin hälinässä. Joskus tekee hyvää olla vain yksin. Katsella lempi tv-sarjojaan ja pelata videopelejä. Illan päätteeksi rojahtaa omaan sänkyynsä alasti ja antaa kyyneleiden vain virrata. Sensuelli, rauhoittava kuva.



6. Tuhkakuppivauva


Näihin kuviin on saatu kyllä mukavasti vaihtelua. Nyt sarjan taiteellisin osa. Tätä teosta unohtuu helposti katselemaan pidemmäksikin aikaa. Hieno kontrasti, taitavaa mustan ja valkoisen käyttöä. Tämä ei ole turhan hyökkäävä, toimii elegantin ihmisen perusvalintana. Vaikka olisit menossa taidenäyttelyn avajaisiin oikeasti vain ilmaisen viinin perässä, tämän topan avulla liikut tilaisuudessa kameleontin lailla.



7. Persepillu


Ah, klassinen persepillu. Rohkean ihmisen valinta. Tän kanssa jo vähän hävettääkin kävellä tuolla kaupungilla! Tähän ei turru. Uniset silmät aukeaa, kun Juveneksen muija laittaa topan tiskiin ja pitää äkkiä kauhoa se taskuunsa ennenkuin kukaan näkee. Herättää aitoa ihmetystä ja hämmennystä linja-autossa. Kiistämätön klassikko syntyessään ja malliston lippulaiva, mutta tätä ei ihan joka paikkaan kehtaa eikä kannatakaan viedä. Voi olla, että jonnekin ei edes saa?





Päätän ensimmäisen osan toppapohdinnoista tähän, ettei tule kerralla liikaa ja että ehdin pelata vielä hetken rallipeliä. Tässä taitaa olla suunnilleen puolet sarjasta, loput huomenna tai joskus kun jaksaa! 


perjantai 24. kesäkuuta 2016

Panimoarvostelu: Timon panimo

Timon Panimo

Olin lauantaina 11.6.2016 käymässä Kylmäkoskella, jossa pitkän linjan punknaama Satru järjesti yhdeksättä kertaa Ketolaikka-nimisen kesätapahtuman ranchillaan. Näissä bileissä siis on aina muutama punkkibändi soittamassa ladossa, tekosyynä ulkoilmassa dokaamiselle ja puskiin kusemiselle. Parasta mitä kesäkuussa voi Suomessa tehdä oikeastaan. Tännehän ajelee suunnilleen saman noin tunnin verran niin Tampereelta kuin Helsingistä. Ei paha, suosittelen kaikille sellasille ketä tämmöset jutut kiinnostaa!

Täällä oli tänä vuonna kuitenkin soittamassa mm. helsinkiläinen Kova Ajo -yhtye, jossa bassoa soittelee Timo, eli tuttavallisemmin Timtom, tai virallisemmin Sir Timpuri. Timohan tunnetaan, tai ainakin pitäisi tuntea, myös Diskelmässä soittamastaan julmasta kirvesbassosta. Olin jo matkalla varautunut, että Ketolaikassa joku saattaa suurella todennäköisyydellä tulla tarjoamaan kiljuhuikkaa tai jotain muuta itse tekemäänsä kuvottavaa muhjua. Olinkin hieman epäileväinen, kun Timo tuli Prinssi Inkoon tunnelmallisen sooloesityksen aikana tarjoamaan mukillista kotonaan tekemäänsä olutta.


Kirvesbasso


Olin kyllä huomannut aiemmin Facebookissa, että Timo oli ostanut jotain 20 kilon säkillisiä maltaita tai humaloita tai jotain tämmöistä, mutta olin pitänyt sitä enemmän vitsinä, tai ajatellut, että ehkä Timo sekoittaa niitä aamumuroihinsa tai jotakin. Otin siis hieman varovaisesti huikkaa mukista, kokeneena kiljunmaistajana haistamatta etukäteen, tietenkin. En nyt keksi tähän hätään mitään tarpeeksi kuvaavaa sanaa määrittelemään sitä hämmästystä, kun suuhuni kaatuikin aivan mielettömän hyvän makuista, hedelmäistä IPAa!

Siis tää oli niin älyttömän hyvää, että jos tällaisen olisi saanut vaikka SOPPissa lasiinsa (ihan alueen sisäpuolellakin), olisin ollut erittäin tyytyväinen ja joutunut luultavasti hakemaan useammankin. Innostuneena tästä sovin Timon kanssa, että kyselisin häneltä hieman tästä uudesta harrastuksestaan ja hyvän oluen salaisuudesta.

Kävimme nuotiopaikalle ja mukissa siis tuo Timon ns. Perus-IPA. Timo itse kuvailee tätä tasapainoiseksi IPAksi, jossa kaikki kohdillaan. Tää on kolmas tuote, joka on Timon Panimolta tullut pihalle ja ensimmäisten kokeilujen jälkeen tatsi on hallussa ja tietää mitä tekee. Oli omasta mielestäni niin hyvää, että piti hieman hillitä vauhtia, kun kuulin, että tässä on kuitenkin sen 8% tehoa.

Innostus omien kaljojen tekemiseen oli Timolla syttynyt, kun hän oli talvella 2015 asustellut kuukauden Australiassa kaverinsa luona. Tämä kaveri oli tehnyt siellä himassaan bisseä ja Timo oli huomannut, että kotioloissakin voi saada pienellä vaivalla aikaan hyvää olutta. Aivan samantasoista, kuin mitä vaikka Alkon pienpanimo-osastolta voi löytää. Perus Karhun litkiminen oli ruvennut vituttamaan ja pienpanimo-oluet kiinnostamaan jo aiemmin, mutta tämä Australian reissu oli kuitenkin käänteentekevä juttu tässä omien oluiden valmistamisessa. DIY-touhuilu on kuitenkin Timolle luontevaa hommaa. Kysyinkin, että onko nuoruudessa ollut jonkinlaisia kiljuvirityksiä ja onko niillä ollut jotain vaikutusta tähän kotipanimoinnostukseen. Kuulemma kilju- ja pontikkahommat ovat tuttuja nuoruudesta ja niillä on tosiaan ollut hyvinkin negatiivinen vaikutus ja ovat olleet omiaan nostamaan antipatioita kaikkea omatekoista alkoholia kohtaan.

Takaisin Suomeen päästyään Timo rupesi selailemaan netin olutfoorumeita ja selvittämään ja vertailemaan millaisilla vermeillä pärjäisi. Kun homma rupes selkeytymään, osti hän parin-kolmensadan euron laitteet, suurimpana investointina keittokattila. Tällanen kokoonpano on kuulemma aika pitkälti halvimmasta päästä. Tommosiin kotivehkeisiin voisi upottaa joitain tonnejakin helposti, mikäli haluaa touhusta automatisoidumpaa, mutta Timo vanhana DIY-miehenä tekee mieluusti ite sellaset hommat mitä pystyy ja joissa voi säästää.

Raaka-aineista kotimaiset maltaat saa hyvin halvalla ja humalat tilaillaan sitten Jenkeistä tai Saksasta. Jenkeissä tosin on ollut nyt vissiin pitkä kuiva kausi ja sadot ovat menneet monin paikoin pilalle. Timo olikin nyt ainakin viimeisillä kerroilla ilmeisesti tilannut Saksasta Magnum-humalaa, joka on suosittua katkerohumalaa.




Ensimmäiset keitokset

Ekalla yrityksellä ongelmat alkoivat heti siitä, että Timo oli tilannut maltaat kokonaisena, eikä niitä niin vaan kotikonstein saanut murskattua. Pienen kyselemisen jälkeen Timon kaverilta oli sentään löytynyt näille tarkoitettu murskain, mutta senkin kanssa oli vielä vitullisen työn takana saada maltaat murskaksi ja kämppä oli tällaisen projektin jälkeen sitten aivan täynnä paskaa. Tästä opittiin, että maksamalla 20 senttiä ylimääräistä per kilo, saa maltaat valmiiksi rouhittuina, eli tää on se oikea tapa kotihommissa. Hinta tänkin jälkeen näille bisseille on tommosta euron luokkaa per litra, eli ei oikeen mene edes tohon "Asioita, joihin crusteilla ei ole varaa" -kategoriaan.

Ekan satsin suhteen ei Timolla ollut minkäänlaisia odotuksia tai toiveita, ja mittasuhteet aineiden osalta oli heitetty pitkälti ihan säkällä. Tää eka juoma oli käsittääkseni kuitenkin IPAa, joka oli silleen vahvasti humaloita, että pienet kauneusvirheet peittyivät alle. Pulloja varten Timo soitti Kurvin William K.:hon ja siellä oli autettu kaljantekijämiestä hädässä. Puol tuntia soiton jälkeen Timo pääsi hakemaan tarvittavan määrän tyhjiä pulloja, jotka oli pesty baarissa tätä varten jo valmiiksi! Olo oli helpottunut, kun bisseä oli sitten maistatettu ja jengi kehui. Ekasta satsista Timo oli itse sellaista mieltä, että "meni vähän sinne päin, mutta oli vitun hyvää, niinkuin elämä yleensäkin". Ainakin tuli selväksi, että mitään ihan rakettitiedettä omien oluiden valmistaminen ei ole.



Hieman myöhemmin maistelimme sitten Timon Black IPAa, joka oli kirjoitushetkellä Timon viimeisintä, eli neljättä satsia. Tää oli siis tämmöistä stoutti/porter meininkiä, jossa oli käytössä samat humalat, kuin tuossa Perus-IPAssa, mutta tummia maltaita, joista bisse saa värinsä ja paahteisuutensa. Maltaita oli käytetty maltillisesti, mutta humalia taas tarkoituksella ihan reippaalla kädellä. Tässäkin oli se 8%.

Tämäkin oli ihan huippusuoritus! Todella hämmentävää. Miksi Timo tekee parempia bissejä, kuin niin moni Suomessa hääräävä ja itsestään hirveää meteliä pitävä pienpanimo? Miksi? Tällaista mietin mielessäni, mutta Timo on vaatimaton mies, enkä koskaan saanut aivan tyhjentävää vastausta tähän.

Illan päätteeksi maistoimme vielä yhtä olutta, Karamelli-IPAa. Tää oli järjestyksessä toinen Timon tekemä bisse. Tähän oli sit käytetty kuulemma ihan vitusti karamellimaltaita. Olin tässä vaiheessa iltaa juonut erinäisten oluiden ja siidereiden lisäksi myös pullon viiniä ja pikkupullon salmiakkikossua, joten en nyt tiedä kuinka hyvin on arvostelulaitteet kalibroitu tässä vaiheessa, mutta mun mielestä toi kuulemma hurja makeus ei häirinnyt yhtään ja tääkin oli musta aivan erinomaista bisseä! Tämä oli ollut kuulemma sellainen kokeilu, että mitä käy jos laittaa jotakin ainesosaa aivan vitusti ja Timo olikin mielestään mennyt liian pitkälle noiden karamellimaltaiden kanssa. Tän jälkeen hän oli päättänyt, että näissäkin hommissa kannattaa pysytellä kuitenkin jotenkin reseptien rajoissa. 9% oli tämä bisse, kaikille teille rosenttidiggareille tiedoksi! Värimaailmaltaan tää meni johonkin noiden kahden ensin maistellun, eli vaaleamman Perus-IPAn ja todella tumman Black IPAn välimaastoon.

Ketolaikka alkaa olla tältä vuodelta taputeltu ja muistivihon viimeisenä luettavana lauseena lukee "Syövuoressa idea rupes sykkii jo tosi kovin", jota seuraa kummallisia harakanvarpaita, joista ei saa edes tuota vertaa selvää.




Viikkoa myöhemmin istun Vantaan kohdalla Onnibussissa matkalla Helsinkiin, selvittääkseni mitä nuo viimeiset lauseet voisivat tarkoittaa ja jatkaakseni muutenkin jutustelua Timon kanssa. Söin juuri Pirkka-tonnikalakolmioleivän Golden Cap -siiderin kera. 0/5, ens kerralla suoraan roskiin.

Aika nopeasti tässä käy kyllä selville, että Vaasankadun täydet baarit lauantai-iltana eivät ole parhaita paikkoja tehdä rauhassa haastatteluja, varsinkaan isommassa seurueessa. Sen verran saan kuitenkin selville, että Timo on juuri hetkeä aiemmin pullottanut vastavalmistuneet Kesä IPAnsa. Tätä ei vielä päässyt maistamaan, mutta Timo kertoo, että tää on raikasta, erittäin hedelmäistä ja tarkoituksellisen kesäistä juomaa ja tiivistää vielä, että "tästä tulee vitun hyvää".

Näiden jälkeen on sitten vuorossa kesätauko ja koska IPAt on otettu jo haltuun, niin silloin siirrytään kohti uusia haasteita. Porteria ja sen tyyppisiä juttuja silloin kuulemma luvassa. Samoilla vehkeillä jatketaan vielä. Volyymi on kuulemma oikea, tollasia 17 litran satseja tolla pöntöllä väännetään ja ne menee mukavasti silleen, kun osan tarjoaa kavereille ja itse juo jokusen viikonloppuisin. Kaappeihin jää joitain pulloja pahan päivän varalle vielä.

Tämän jälkeen sitten todella turvallista Vaasankadun rallia ja käyn toteamassa Lepakkomiehessä, että Lähtevät Kaukojunat ja Miettiin ovat edelleen saatanan hyviä nössöpunkbändejä. Ei siis raportoitavaa, Helsingin reissun makuelämyksistä jää uutena tuttavuutena mieleen Heiniksen kusilämmin Puolukkakossu, joita menee useampi.

Jäämme odottelemaan uusia kuulumisia Timon Panimolta, sekä maistiaisia vitun hyvästä Kesä IPAsta!