keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ensimmäinen kesäpäivä Rillingissä



Tää juttu ei oikeesti kerro ensimmäisestä kesäpäivästä Rillingissä. Olin vaan laittanut perjantaina tommosen otsikon vihkooni, ilmeisesti aikeissa kirjoittaa semmosen. Juttu on vaan lähtenyt heti otsikon kirjoittamisen jälkeen pois raiteiltaan ja alkaa suoraan sillä, kun Venekosken Kari on kertonut jotain Mustavihreistä päivistä ja SAL:stä (ilmeisesti Suomen Anarkistinen Liitto tai jotain) ja kuinka sillon vastustettiin EU:ta tai jotain. En saa tosta kirjoituksestani ees mitään selvää ja vissiin Karikin on mennyt lopussa johonkin kuulustelumoodiin ja vastannut vaan kaikkeen "en muista". Tästä ollaan hypätty sujuvasti kysymykseen, ketkä 10 ihmistä Satru kävis tappamassa, jos saisi aikakoneen 2000-luvun alkuun ja vois seuraamuksetta listiä. Tässä on sit kesken jäänyt lista nimiä, joita en nyt tähän myöskään kirjoita, koska se vaatis varmaan hieman selittelyjä.

Ei mulla myöskään ois tolta perjantailta ollu oikeen mitään arvosteltavaakaan, koska join vaan 6 tai 7 tuoppia Nordicin Havugosea putkeen. Tai no joo, tosta tuli mieleen sellanen juttu, että Kari ehdotti sillon, että lähtisin käymään kierroksen Nordicin panimolla maistelemassa juttuja ja kirjottaisin siitä blogiin sitten. Olin jossain ihme anti-jossain mielentilassa ja olin silleen, että en mää haluu kirjottaa juttuja jos ihmiset käskee! En tiiä mitä oikein ajattelin, eli Kari, jos luet tätä ja tarjous on vielä voimassa, niin tottakai mää haluan tehä sen jutun!

Mutta joo, siirrytään lauantaipäivään, mistä tää juttu oikeesti kertoo. Halusin säilyttää ton otsikon, kun se oli jotenkin niin positiivinen. Vois olla niinku joku kirjotelma, mikä ois pitäny tehä kesäloman jälkeen jossain peruskoulun äikäntunneilla, vaikka tää varsinainen juttu vois olla ennemminkin sellanen tarina, joka ois pakotettu kirjoittamaan jonkun tyyliin intervention jälkeen, että voi miettiä omaa toimintaansa. Jos nyt vielä ihan täysin rehellisiä ollaan, niin en ois kyllä halunnu kirjottaa koko tätä juttua, mutta pakko kai se oli, kun tätä varten muutkin ihmiset käytti niin paljon vaivaa, niinkun kohta huomaatte.

Eli joo, heräsin lauantaiaamuna krapulassa kuselle ja olkkarin oven takaa löytyi Satru makaamassa lattialla perse paljaana. Tein tästä jo Facebook-päivityksenkin, niin ei siitä sen enempää. Sain hetken palloilla yksinäni hereillä, eikä kaapissa ollut onneksi kaljaa, niin ei tarvinnut vielä alkaa vielä dokaamaan. Joskus puoli kahentoista aikaan kuitenkin Milla rupesi pommittamaan kaljakysymyksillä Facebookissa ja Satrun kanssa syötiin edellisyön noutoruokien tähteet, kuunneltiin parit levyt ja sitten yhdeltä lähettiinkin taas Rillinkiin.

Meinasin ottaa ekaks pelkän kahvin, mutta jonossa joutui seisomaan ainakin toista minuuttia, joten päätin tilata oluen samalla. En ollut ehtinyt miettimään sitä siis sen tarkemmin ja meinasin vaan ottaa taas Havugosen, mutta kun se olikin loppu, niin otin jossain en tiedä missä mielenhäiriössä tuopin Karhua. Milla tuli just samoihin aikoihin mestoille, ja Rekkukin.

Karhu maistui paskalta, puistossa oli joku vitun vampyyri jakamassa ilmapalloja ja yhtäkkiä Rillingin viereen pystytetyssä teltassa alkoi karaoke. Rekku ja Satru kertoi aivan käsittämättömän ankeita puujalkavitsejä ja sit mun auringonottoyrityksistä tehtiin vissiin pilkkaa, kun koitin tavoitella hieman lämpöä, kun semmonen joku markiisipömpeli vitun juttu oli mun ja auringon välissä. Sillon kun karaoketeltassa ei ollut ketään laulamassa, siellä soi joku heviversio siit Myrsky repii puita taivas salamoi -biisistä. Olin päättänyt, etten rupea juomaan vielä ainakaan tässä vaiheessa viinaa, kun piti aloittaa niin aikasin muutenkin, mutta voin kertoa, että tässä vaiheessa teki todella tiukkaa!

Aurinko kuitenkin paistoi ja terassille alkoi eksymään kaikkea muutakin porukkaa. Rekun tyttöystävä siihen tuli, sit ainakin Ville, ööö Aapo, tutut siskokset jostain mun vanhasta duunipaikasta ja Remissionsin tyypit oli kans toisessa pöydässä. Nää tais olla päivän parhaita hetkiä tässä. Olin saanu upgreidattua Karhun johonkin ainakin vähän parempaan bisseen, oiskohan ollu joku vehnä. Satru päätti ostaa yhden pienen bissen, vaikka oli lähdössä myöhemmin autoilemaan kotiinsa ja oli luonnollisesti järkyttynyt, kun kaapista otetun bissen hinnaksi selvisikin 9,30€, kun ei tuo oo vissiin noihin kalliimpiin bisseihin juurikaan perehtynyt. Bisse osoittautui sentään hyväksi! Hitto, mikähän se mahto olla nimeltään. Joku muistaakseni tanskalainen rye pale ale kuitenkin. Maistoin vähän ja oli kyllä niin hyvää, että piti itekin ottaa myöhemmin samanlainen. Hieman hedelmäinen, ilman mitään kitkerää jälkimakua. Pitää muistaa kaivaa toi nimi myöhemmin jostain ja kirjoittaa se johonkin.




Ville oli vähän väsyneen ja ärtyneen oloinen ja kuulemma kyllästynyt kysymyksiin. Tajusinkin juuri tuolla hetkellä, että kommunikoin jostain syystä Villen kanssa käytännössä aina pelkästään kysymyksin. Muille ihmisille lähinnä kerron juttuja, mutta Villeltä kysyn kaiken. Lähtiessään Ville esitteli Rekulle jotain juuri ostamaansa paitaa, josta arveli Rekun tulevan kateelliseksi. Rekku tuli silminnähden kateelliseksi ja Ville näytti taas onnelliselta!

Tuli syötyä fish & chipsit, mutta vaan bataattiranskalaisilla, eli fish & bataattochips. Oli aivan hyvä annos! Taisin mennä kyllä pieneen ruokakoomaan, kun en nyt muista mitä tässä välissä sitten tapahtui, mutta yhtäkkiä kuitenkin ihmiset oli häipyneet ja oltiin jääty Millan kanssa kahestaan terassille.

Mulla on nyt selkeesti semmoinen suolaisempi kausi bissehommissa ja otin kaapista Redchurchin Pillar Of Salt gosen. Tää oli musta hemmetin hyvä juoma tässä välissä, Milla maisto ja irvisteli ja väänteli naamaansa teatraalisesti. Piti puhua Millan kanssa vissiin kesäisestä ilmasta tai jostain, mutta varmaan kesken ensimmäisen lauseen puhe oli jostain syystä kääntynyt tositarinaan kuolleesta sikiöstä kenkälaatikossa ja Pohjanmaalla aikoinaan ihmisten kotipihoissa järjestetyistä avoimen arkun hautajaisista. Oltiin istuttu jo aika monta tuntia paikoillamme ja piti ruveta miettimään, oisko meillä mitään yhteisiä sellasia aktiivisempia mielenkiinnon kohteita ja keksimme, että jossain vaiheessa voisi mennä heittelemään Alanyaan dartsia.

Seuraavaksi sitten Millan kirjoittama versio tapahtuneesta:

Milla: Huh. No päivähän lähti siitä käyntiin kun Peteltä aloin kyseleen terdehommia ja se oli tietty messissä ja oli aikasemmin ollut puhettakin et mennään johonkin tässä joskus joten pienen perheriidan siivittämänä hyppäsin kaksykköseen ja Rillinkiin siittä nääs. Eka juoma tiskiltä tietty perus karhun kolmonen koska olen mielikuvitukseton juntti. Mut se sopi siihen meininkiin kun istuttiin siinä ja pilkattiin Peteä ja kaikilla oli hauskaa. Sitten siinä porukka vaihtui vähän väliä ja paikalle saapui Turo niin alettiin pilkkaamaan sitä Peten sijaan. Toimi myös hyvin sen karhutuopin kanssa. Maistelin kyllä kaikki mitä Pete joi eli jotain hedelmän makusta bissee ja jotain suolasta karseeta paskaa. Tykkäsin ekana mainitusta. Söin muuten vegecurrywurstin bataattiranuilla ja sit söin jonku fullvegan-minttusuklaajäden viä päälle. Was nice. Hävisin petelle kolikonheitossa ja jouduin lähtee hakeen meille röökit ärrältä ja toin myös suklaata.

Aivan, eli kun oltiin hetki istuttu kahestaan Millan kanssa, niin paikalle saapui Turo, joka voidaan tuntea paitsi Sohon entisenä pokena, myös shakki- ja kamppailulajitaidoistaan. Milla oli just nähny Turon jossain ilmeisesti aamutelevision hyvinvointiohjelmassa. Turo ois kuulemma halunnut esitellä ohjelmassa jotain siistiä kaulaanpuukottamisliikettä, mutta se oli ollut liikaa siihen kellonaikaan ilmeisesti. Turo tuli tapojensa mukaisesti pöytään Prosecco-lasi kädessä ja mainitsin ohimennen jotain, että Turo ei selvästikään tarvitse mitään pönkitystä miehisyydelleen, kun on niin siro lasi taas kädessä ja tästä sain kuulla sitten jotain homofobia ja seksismi ja vittu ties mitä syytöksiä koko vitun illan.

Turo oli tullessaan tilannut syötävääkin ja lähti coolisti kävellen hakemaan niitä, kun numero huudettiin. Käveli itteasiassa niin coolin hitaasti, että naureskelin Millalle, että toi Turon annos on varmaan jo ihan kylmä ennenkun se on ees päässy sinne luukulle asti. Takasin tullessaan se pudotti vielä limen annoksensa päältä ja näytti niinkun sekin ois tapahtunu jotenkin hidastetusti. Sitten se käveli coolisti viemään sen roskiin ja sitten vielä coolisti takaisin pöytään. Turolla oli kanssa fish & chipsit ja kerroin, että olin itekin syönyt aiemmin saman annoksen, mutta et mulla se tuli kahella limeviipaleella. Turo ei tajunnut, että vitsailin sen kustannuksella. Se oli aika hauskaa. Paitsi sitten Milla rupes räkättämään paskaisesti tolle jutulle ja tulikin vähän huono omatunto, koska en nyt ois halunnut olla silleen oikeesti ilkeä.

Pelattiin Turon kanssa matsi pikashakkia kellon kanssa, 20 minuuttia per ukko. Pelasin näin jälkikäteen mietittynä tasavarman voiton itelleni, mutta silloin ite pelin aikaan olin aivan kauhuissani loppuun asti, koska monesti tuntuu, että ihan loppuvaiheilla vaikka oon syöny toisen tärkeimmät ukkelit, niin keskittymiseni herpaantuu ja onnistun vielä sössimään jutut jotenkin. Sain siis kuitenkin matin aikaiseksi, mutta en ehkä juhlistanut sitä aivan tarpeeksi tuon edeltäneen paniikin takia.

Jossain vaiheessa seuraan liittyi hetkeksi terassin vakiasiakas Arja. Arja tuli nyt vaan syömään ja juomaan Jaffaa. Turo kävi tässä vaiheessa vasta todella vähän hermoille ja vaikka Arja onkin mukavimpia ihmisiä mitä löytyy, niin selvinpäin olevan ihmisen lisääminen tähän soppaan sai aikaan semmoisen efektin, että seuraavat keskustelut menivät omalta osaltani aivan päin persettä. Kaikenmaailman oikein- ja väärinymmärryksiä toinen toisensa jälkeen. Pelkän kaljan juominen krapulaan on muutenkin yksi helvetin kestävyyslaji, tuntuu että vaan turvottaa joka paikkaa. Silleen, tuntuu että aivotkin turpoaa ja kallon ja aivojen välissä ei ole enää yhtään tilaa. Taas teki mieli viinaa, mutta en viitsinyt vieläkään lähteä siihen hommaan. Joku suositteli Proseccoa ja siitä aukesi taas helvetin portit "keskustelussa". Opin, että Prosecco on siis kuohuviiniä, mutta vaan jostain Italiasta. Turo joi jotain kymmenettä Proseccoaan, niinkuin olis jossain päättymättömissä ylioppilasjuhlissa tai ties missä ristiäisissä.

Näiden hommien jälkeen muistin jostain kuulleeni, että Olympia-kortteliin olisi avattu joku uusi cocktail-baari ja tässä asiassa sovimme mukavasti yhteisymmärryksessä, että menisimme tsekkaamaan sen Alanyan käynnin jälkeen.

Seuraavassa sitten Turon näkemys tähänastisesta:

Turo: Palasin Herttoniemestä ennen neljää Tampereelle ja erinäisten sattumusten kautta tapasin Rillingin terassilla tuttuja viime kesältä sekä aiemmilta vuosilta. Prosecco ja shakki saivat auringonpoltteen tuntumaan siedettävältä niskassani, mutta nöyryyttävä tappio sai minut pohtimaan iltaa alkoholin parissa.
Terassille ilmaantuneet ameriikan dängä-dängäjuntit ja mahdollinen kiakon maailmanmestaruus saivat seurueeni anarko-vegaanit haluamaan viinaa ja cocktaileja. Niinpä päätimme suunnata Alanyan kautta Olympia-korttelin uuteen LARP-ravintolaan aikamatkalle juomasekoitusten pariin. 
Tunnelma seurueessamme alkoi kiristymään ja tunnettu alkoholiblogaaja koki, että hänet haluttiin pois yhteisestä veneestämme homofobisten ja naisvihaa sisältävien mielipiteiden takia. Päätimme kuitenkin jatkaa uuteen salakapakkaan eli speak easyyn.
          Pohjustin siirtymää Alanyan bourbon soodalla, joka oli sopivan lyhyt, lämmin ja vahva.


Joopa joo, eli siirryttiin tosiaan sitten Rillingistä kohti Alanyaa. Ennen lähtöä Prosecco-onnetar arpoi Millan käymään Ärrällä ostamassa meille röökit ja varmistin vielä tiskiltä, että semmonen uus cocktail-paikka oikeesti sitten löytyy sieltä Olympiasta. Sain varmistuksen, että sieltä tosiaan löytyy semmoinen uusi paikka kuin Tiima. Eli niinkuin Kiima T:llä, kun kaikki tuntuivat kuulevan sen väärin.

Otin Alanyassa Happy Joe -siiderin hanasta, koska ainakaan uutta Karhu-virhettä en halunnut tehdä enää samalle päivälle. Seuralaiset ottivat jotkut viinalimut. Ketään ei enää napannut hirveästi heittää tikkaa, joten siitä ei tarvinnut kinastella. Muutenkin tässä tulisi vähän hoppu, että kerkeisi pois tunnin päästä alkavan lätkäpelin alta.

Jotenkin tässä vaiheessa tän porukan dynamiikka oli jo mennyt ihan perseelleen. Turo oli mennyt normaaliin keskustelumoodiinsa, eli kommunikoi lähinnä tuijottamalla tappavasti ja kohahti aina jos sille sanoi jotain. Tilanne alkoi olla sen verran ahdistava, että kehitin konseptin yhteisestä veneestä, joka on uppoamassa ja josta jonkun olisi lähdettävä pelastaakseen muut. Ajattelin tietysti Turoa, mutta jossain vaiheessa olin kyllä jo aivan valmis lähtemään itse kuvainnoillisesta paatistamme. Kirjoitushetkellä tajuan, että tästä saattaisi tulla jollekin mieleen taannoiset hukuttajasarjamurhaajatapaukset, mutta ne eivät kyllä ainakaan tietoisesti olleet mielessä tätä venehommaa pohtiessa.

Googleteltiin vähän ennalta minkälainen paikka se Tiima mahtaa olla ja selvisi, että se on olevinaan joku semmoinen mystinen tai mikä lie taianomainen paikka. Just tossa kuukausi sitten kävin Manchesterissa ja googlettelin silloin etukäteen parempia cocktail-mestoja sieltä. Tuntu, että suurimmassa osassa pitää nyt olla joku ihme vitun tarina tai koukku. Yks mesta siellä ois ollut semmonen ulkopuolelta ja sisään astuessa pesulalta näyttävä mesta, johon pitää etukäteen soittaa ja kertoa, kuinka paljon "pyykkiä" on tuomassa. Sit sää saat jonkun numeron ja astelet sinne pesulaan, jossa sitten aukee joku vitun pyykkikone, jonka takana on sit se baari. Tai sit niihin on muuten vaan pääseminen tehty jollain tommosella ärsyttävällä systeemillä tahallaan vaikeaksi. Jäi kyllä tommoset kikkailumestat suunnittelupöydälle. Tuli kyl siellä Manchesterissa juotua elämäni parhaat cocktailit yhessä mestassa, mutta kirjotan siitä ehkä joskus jossain toisessa jutussa, jos kirjoitan.

Palatakseni tohon Tiimaan, niin arvelin tässä vaiheessa, että jos siellä tosiaan on jotain tollasta eläytymispaskaa, niin Turo tulee tarttumaan johonkin. "Tämä ei sovi tähän aikakauteen" tai jotain tämmöstä paskaa. Lähettiin kuitenkin kävelemään Alanyasta ja matkalla rupes jo kiekkokiima näkymään. Jack the Roosterin terassi näkyi olevan ääriään myöten täynnä ja näytti maanpäälliseltä helvetiltä. Jotkut urpot myöskin huutelivat meille jotain lätkäjuttuja ohi kävellessään.

Milla: Sittenhän me lähettiin Alanyaan kun piti muka heittää tikkaa mut kaikkia laiskotti. Join viskikolan Jamesonilla. Edettiin siitä sit vähän hienompaan ja erittäin salaiseen cocktailbaariin josta tiesin aavistaa jo etukäteen että kiusallista on varmasti ja niinhän se olikin. Matkalla joku ihana icehockeynkatselijamiesryhmä öyhös meille jotain Ruotsiiiii öriöri Ruotsi voittaa - juttuja. Kukaan meistä ei noteerannut mut joku niistä jätkistä kuitenkin vähä lohduttavasti koski mun käsivarteen ja sanoi et no ei, hei, Suomi voittaa. - Koski muhun?

Tiima oli aika pienen kokoinen paikka. Sisään meidät toivotti tervetulleeksi ehkä entisen Mini-Baarin se vaaleahiuksinen jätkä, joka teki sen paikan selkeästi kehnoimmat Martinit. Sellaiset nuorekkaat. Valitin niistä jossain vanhassa jutussa. En mee kyllä nyt vannomaan, että oliko toi se sama sälli vai näyttikö vai sekotanko nyt johonkin muuhun. Jotenkin tutun näköinen kuitenkin. Tyyppi kuitenkin istutti meidät alas ja istui itsekin pöytään ja kertoi jonkun fiktiivisen taustatarinan baarille. Seinillä oli kelloja, jotka olivat pysähtyneet ja ne olivat kai jotenkin maagisia ja niihin ei saanut missään nimessä koskea. Melko vaivaannuttava oli toi puhe just tolla hetkellä. 
Kun ukko oli saanut lorunsa kerrottua, saimme eteemme 12 cocktailin menun. Menu oli aika tyylikäs, siihen oli piirretty drinkkien kuvat ja vieressä oli aina jokin tarina, joka kai liittyi aina kyseiseen juomaan. Koitin myöhemmin tavailla vähän noita tarinoita, mutta en kyllä päässyt ikinä oikein juoneen sisälle. Jotenkin en löytänyt yhteyttä tarinoiden ja itse juomien välillä. 

Tilasin ensimmäisenä juoman, jossa oli muistaakseni suunnilleen Old Fashionedin ainekset. Turo tilasi Negronin ja Milla jotain vesimelonijuomaa. Oma juomani oli aivan hyvä, parempi kuin kohtalainen, mutta jotenkin siitä puuttui terä. En osaa oikein sanoa syytä, mutta se oli jotenkin liian vetinen, makea tai jotain. Huomasin myöhemmin, että sama homma vaivasi vähän kaikkia juomia täällä. Kyllähän tommosen ihan mielellään juo, mutta tohon 9-10 euron hintaan kyllä toivoisi, että olisi vielä tyytyväisempi kokonaisuuteen. Olisin halunnut maistaa Turon Negronia, jotta olisin voinut tehdä pientä vertailua, mutta Turo ei antanu maistiaista. Kertoi kuitenkin myöhemmin, että sama rungon puute vaivasi tuota Negroniakin. 

Seuraavaksi aattelin sit koittaa jotain vähän erityylistä juomaa ja otin jonkun juoman, jonka nimessä oli muistaakseni 'Mexican' jotain. Sama homma tän kanssa, että kyllähän tämän riipasi, mutta se jokin tästäkin puuttui. Hyvästä cocktailista tulee mun mielestä aivoihin semmoinen tietty lämpö ja sylkeä poskiin, mutta tää tuntu kans jotenkin liian helpolta. 



Turo oli löytänyt tarinavihosta kirjoitusvirheitä ja huuteli niistä tiskille. Täällä ei soinut muutenkaan musiikki tai ainakin oli niin hiljaisella, että hädintuskin kuuli, joten tunnelma oli välillä melko vaivaannuttava. Millan kanssa ulkona röökillä käymiset tuntuivat mukavilta hengähdyshetkiltä. Kyllä täällä pitää vielä uudestaankin joskus käydä, mutta mieluummin viihtyisin varmaan vaikka Sannan kanssa kahdestaan, kuin millään kaveriporukalla. 

Millan toinen juoma oli semmonen missä on sitä Stolin Salted Karamel hommaa ja jotain. Mietin, että näitä on nyt näkynyt useemminkin ja kuulin myöhemmin illalla, että noi jotkut markkinamiehet on käynyt puskemassa tätä konseptia ahkerasti nyt baareihin tommosenaan, peltikippoineen päivineen. Mutta toi on kyllä hyvää juomaa joka tapauksessa, Milla vaikutti olevan todella innoissaan tosta. Itestäkin oli lopulta varmaan parasta mitä maistoin, mutta tota muistaakseni melkein samaa tavaraa saa vaan viereisessä baarissa pari euroo halvemmalla. Turolla oli joku juoma, jossa oli jotain savustettuja lehtiä kyljessä. Tuoksui kyllä hyvältä, mutta mausta en muista, vaikka tällä kertaa maistiaisen sainkin. 


Turo: Tiima paljastui cocktail-baariksi tarinan kanssa: 1930-luvun Pulp Fiction -hengessä. Narratiivista paljastui yhtenäisyyksiä Robert E. Howardin käsitykseen valkoisen rodun ylivallasta, mutta itse drinkeistä tuntui puuttuvan runko. Nauttimani Negroni ei eronnut juuri perusmatskusta, paitsi loistavien jääpalojen avulla. Muutkin cocktailit vaikuttivat seurueesta hieman liian makeilta paitsi "Thyme after thyme", joka oli ilmeisesti sekoitus Stolin karkkivodkaa ja inkivääriä. 
Valitsin viimeiseksi juomakseni bourbon-sekoituksen, johon oli savustettu koivun lehtiä. Kyseinen juoma toi mieleeni Alanyan bourbon-soodan ja oli toimiva. 
Tämän jälkeen siirryimme syömään kasvisruokaa Olympia-korttelin gastropubiin ja tästä ilmeisesti jatkamme O'Harasiin keikalle, jossa paskoja bändejä.


Milla: Cocktailmesta oli vähän liian larp mun makuun. Mutta juomat oli hyviä! Eka join semmosen vesimelonihomman missä törrötti joku bambu enkä ollu ihan varma et onks se pilli vai nauretaanko mulle jos yritän imee siitä jotain mut pillinä se ainakin toimi hyvin. Sit join semmosen peltimukijuoman joka maistu joululle ja toffeelle ja inkiväärille. Siinäkin oli joku esine josta mun piti kysyä et onks tää pilli. Turo sano et ainakin se omansa imas samanlaisesta. Ok.



Jollekin tuli tosiaan nälkä tässä vaiheessa, mikä osoittautuikin oikein hyväksi hommaksi. Siirryttiin nimittäin tästä viereiseen Muusa-baariin. Mää oon tykännyt näitten drinkeistä tosi paljon ja tilasin tutun Whiskey Sourin. Mietin nimittäin jo hetken, että ehkä aamusta asti ulkona istuminen, kaljan kittaaminen ja  jatkuva röökin vetäminen on täysin turruttanut mun makuhermoni ja annan vahingossa liian kriittistä arvostelua noista Tiiman juomista. Lisäksi otin pienen Plevnan Siman.




Whiskey Sour maistui kuitenkin juuri siltä, mitä muistelin ja oli erinomainen! Simakin maistui mahtavalta. Muut tilasivat isommat annokset ruokaa, ite en halunnut mitään kauheaa ähkyä kalliilla, joten tilasin 6 euron Bang Bang -kukkakaalit, jotka oli siis friteerattuja kukkakaaleja kastikkeessa ja lisukkeena jotain jogurttisoosia vissiin. Nää oli ihan naurettavan hyviä kans tähän hintaan tässä vaiheessa. Toi Muusa rupee pikkuhiljaa oleen kyllä ihan mun suosikkibaareja Tampereella! Olin hetken aikaa todella onnellinen, mutta sitten havahduin taas siihen, kun Milla oli sanonut, että hänen ruokansa kaipais vähän lisää suolaa tai jotain maustetta ja Turo hoki ihan maistamatta, että "tää ei oo mikään mättöpaikka, tää ei oo mikään mättöpaikka", niinkun Milla ei ois tiennyt, että me ei olla jossain kebabbilassa tai ei osais ite arvioida miltä sen ruoka maistuu tai pitäis maistua. Oli pakko lähteä paskalle rauhoittumaan.



Milla: Juomat oli huivissa ja mentiin syömään naapurimestaan jossa ruuan (söin malai koftan) ja cocktailien mausta tuli vähän erimielisyyksiä ja siitä tapeltiinkin koko matka O'hara'siin ja O'hara'sissa edelleen. Tai en mä mut pojat. Maha oli vitun täynnä ni otin pienen Guinnesin vähän niinkun jälkkäriks ja koitettiin siinä vähä bändiäkin kattoo. Mulla tuli väsy simmuun ja otin taksin kotiin. Kotona rauha maassa. Aamen.

Matka Muusasta O'Harasiin oli tosiaan yhtä helvettiä. Turo jatkoi samalla linjalla kuin aiemmin tossa ruokaväittelyssä, mutta nyt vaan mun kanssa cocktaileista. Sanoin, että Muusan cocktailit on ollut parempia, kuin mitä oli tuolla Tiimassa, mutta mulla ei ollut enää oikeutta omaan mielipiteeseen. Turon mielestä kun tuo tarkoitti, että mun mielestä Tiiman juomat oli nyt sitten aivan sysipaskoja. Jeesuksen vittu, että tuntui pitkältä toi kävelymatka. Kuulu melkein kun kaikki suonet poksahteli aivoissa paskaksi ja ois tehny mieli räjähtää, mutta miten vitussa sitten toimit tommosen jätkän kanssa, joka ois telkkarin hyvinvointiohjelmassakin halunnut näyttää miten jengiä puukotetaan kaulaan.

Olin vielä O'Harasiin saapuessa aivan raivona, mutta tilanne rupesi hieman helpottamaan kun sain purettua paineita valittamalla muutamille paikalla olijoille mimmoinen vitun jätkä se Turo on ja silleen. Jonkun virolaisen panimon Meri-gose maistui nyt todella hyvälle. Ekaa bändiä Raptusta ei jaksanut oikein montaa biisiä katella. Nyt kiskoin tässä pari Karhuakin välissä rahaa säästääkseni, niistä ei nyt ehkä tarvii sen parempaa arvostelua laittaa, mutta ei ollut niin paskaa kuin aamulla.

Onneksi sitten Remissions pelasti loppuillan. Siinä on kyllä semmoinen bändi, josta laitan nyt tämmöisen typerän vertailun, että se toimii niinkuin pizza krapulassa. Joskus nimittäin jos on semmoinen darra, että luulee ettei pysty syömään yhtään mitään, niin pizza on kuitenkin semmonen safka, mistä saattaa silti nauttia aivan suunnattomasti. Nyt oli vähän semmonen fiilis, ettei tienny jaksaisko enää mitään bändiä fiilistellä, mutta Remissions toimi kuitenkin ns. ihan täböllä! Remissionsin keikan jälkeen loppuilta sujuikin ihan perusmukavasti.

Vittu jes! Sain tän kirjotettua. Kohta sitten Suuret Oluet Pienet Panimot hommiin!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Zine-analyysi: Lahtikko #3

Tän lahtelaisen Lahtikko-olutzinen pääjehu Teemu Lahtinen on vissiin tän blogin jonkin sorttinen fani ja lähetti mulle uusimman numeron tästä hengentuotteestaan luettavaksi tossa muutama viikko sitten. Kerkesin sen silloin tuoreeltaan just lukemaan lentomatkalla Tukholmasta Manchesteriin, mutta kirjoittamaan pääsin vasta nyt, kun tässä on ollut kaikenlaista hässäkkää. Toivottavasti tota on vielä saatavilla jostain. En tiiä mitkä tän lehden viralliset jakelukanavat on, mutta ainakin Punk In Finlandin Julkaisut-osiosta löytyy tällekin numerolle oma topikki, niin sieltä voi ainakin kysellä. En jaksa kirjoittaa mitään pelkkää mainosta tästä lehdestä, vaan ajattelin purkaa sen ihan palasiksi tässä jutussa, joten jos olet ostamassa itsellesi tuota fyysistä tuotetta ja haluat säilyttää jännityksen, niin kannattaa varoa spoilereita alla olevassa tekstissä!



Tää Teemu on näköjään lähtenyt laajentamaan tätä olutmediaansa blogin ja zinen lisäksi nyt myös ainakin radioon, joten kunnon vitun olutasioiden Navy SEAL on tässä kyseessä. Lehden avaavassa jutussa Hartwallin ukot ovat lähettäneet Teemulle lahtikollisen verran kaljaa. Tän jutun täysillä ymmärtäminen vaatisi varmaan hieman enemmän lahtelaisuutta tai ikää, koska ite oon ollut vielä pullonkorkkien keräilyiässä siinä vaiheessa, kun nää Lahden Erikois sun muut bisset on ollut kovimmassa huudossa. Joku meidän perheestä noista on kyllä vissiin diggaillut, koska muistan että noita ritarikorkkeja oli helvetin monta pussillista.

Seuraavana on pidempi haastattelu tämmöisestä Arde-nimisestä ukkelista, joka on ilmeisesti pitkän linjan olutblogaaja. Saatteessa todetaan, että jos olet koskaan lukenut olutblogeja, niin olet todennäköisesti törmännyt myös tämän Arden teksteihin. Tämä pitää varmasti paikkansa, koska vaikka itse en juurikaan olutblogeja ole lukenut, niin löysin juuri taannoin itseni lukemasta tän Arden blogijuttua. Kävin nimittäin googlettamassa, löytyiskö tuolta tän vuoden Helsinki Beer Festivaaleista jonkun muiden kirjoittamia raportteja, koska omallani oli ollut hämmästyttävän vähän lukijoita (fuck off, lukijat) ja Arden blogi oli siellä hakutulosten ykkösenä. Tosta jutusta jäi päällimäisenä mieleen se, kuinka Arde valitti, että yhdessä kojussa siellä häneltä oli kehdattu pyytää rahaa kaljasta, vaikka muuten olisi sujunut reissu ilmaiseksi! Tämä maksullinen kalja oli sitten saanut huomattavasti muita enemmän palstatilaa katkeran oloisen ininän muodossa. Mietin, että tässä on varmaan melko raskas kaveri kyseessä.

No kuitenkin, tää ukko on ollut kuvioissa mukana jo vuosikymmenet ja jutussa arvellaankin, että bloginsa olisi ollut jopa Suomen ensimmäinen olutblogi. Jutussa namedroppaillaan myös mukavasti muita olutblogeja, joten jos semmoiset kiinnostaa, niin tästä löytyy varmaan hyviä tärppejä! Mitäs muuta sitten, vähän semmonen supersankareiden origins-tyyppinen Arden kasvutarina olutmaailmaan ja keskustelua jostain olutbloggareiden välisestä biiffistä ja lopussa mainitaan jopa työn alla oleva "suomalaiseen craftbeer-skeneen liittyvä fiktiivinen rikoselokuva, film noir -tyyliin", jonka pääosassa on seurapiiriblogisti Arde, jota esittää Arde itse.

Melkoisia määriä bönthöä kiskoo tämä Arde jutun perusteella ja sitä sitten selitellään parhain päin. Ihan hyvin riitti mielenkiinto tän haastattelun lukemiseen, ehkä hieman kuivakka juttu, mutta varmaan ihan realistinen ikkuna keski-ikäisen, ilmaista kaljaa juovan IT-miehen sielunmaisemaan. Ei ainakaan pahentanut kuvaa omaan ensireaktiooni verrattuna.

Seuraavalta aukeamalta löytyy sitten tälläinen kolumni otsikolla "Panovitsi on laiskaa markkinointia". Itselläni on ollut samat aatokset jo pitkään, joten tätä on helppo kompata. Tuleehan noista läpistä mieleen sellaiset Facebookin paskat huumorikuvat, jotka ovat aivan perseestä. Omassa blogissanihan on standardit huumorille niin korkealla, että et tule löytämään yhtään halpaa panovitsiä yhdestäkään tekstistä. Siinäpä hauska haaste vaikka jollekin työttömälle, tai kelle tahansa jolla on liikaa aikaa käsissään. Etsi Aikuisblogista panovitsi. Ei kannata oikeasti kyllä, oon ottanut niin varman päälle, etten oo puhunut oluen panemisesta panemisena edes silloin kun olisi kuulunut.

Kolumnin loppuosassa nostetaan tapetille Brewcats-mustalaispanimo ja lähestytään tätä aihetta silleen feministisestä kulmasta. En nää tarpeelliseksi lähteä kirjoittamaan uudestaan koko juttua tähän, kun kolumnisti on sen niin paljon paremmin kirjoittanut, joten kannattaa lukea mieluummin koko alkuperäinen teksti itse.

Seuraavan aukeaman täyttää ilmeisesti jonkun blogijorman kirjoittama novelli tai tämmönen kuvaus huuruisesta Kouvolan matkasta. Tarinan sankarit kiertävät Lasihelmet, Mutterit, entisen Rytmikatin ja muita tämmöisiä kouvolalaisia klassikkopaikkoja, sekiksissä niinkuin Kouvolassa on tapana. Luin tosiaan tätä lehteä lentokoneessa ja tässä vaiheessa ympärillä istuvat ruotsalaiset olivat saaneet jo sen verran kaljaa koneeseen, että tekstiin keskittyminen rupesi olemaan hieman hankalaa sen mölyämisen keskellä. En osaa sanoa varmaksi, onko tämä teksti kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta vai ihan oikea matkaraportti. Omat muistikuvani Kouvolan reissuilta eivät kyllä ole ikinä olleet noin yksityiskohtaisia ja tarkkoja kuin tässä tekstissä, joten joudun ehkä kallistumaan ensimmäisen puoleen, vaikka tavallaan toivoisinkin, että tämä olisi kuitenkin jälkimmäinen.

Tämän jälkeen luvassa on pidempi juttu illasta jonkun jeebon kotipanimolla. Teknisestä osasta tekstiä en tajunnut välillä mitään, mikä kertoo varmasti siitä, että se on asiantuntevasti kirjoitettu. Jutussa mainittua, illan aikana nautittua kiinalaista "epämääräisen epämiellyttävästi ylikypsyneen melonin" makuista Moutai-viinaa alkoi tehdä samantien julmetusti mieli, mutta 200 euron pullohinta luultavasti jättääkin tämän haaveeksi. Jutussa kuitenkin laitetaan oluet tulille ja myöhemmältä aukeamalta löytyy sitten vielä arvostelua ton juipin aiemmin tekemistä bisseistä ja jopa ohjeita oluen tekemiseen innokkaille kotikokeillekin.

Tähän lehteen on saatu mukaan muutama mainostajakin näköjään ja ironisesti tältä sivulta löytyy Ruosniemen Panimon mainos "Insinöörien panemaa" -sloganilla. Heh heh. Just kun päästiin sanomasta!

Sitten. Mustan Virran Panimon oluiden arvosteluita. Hyvä haastattelu jostain Tšekeistä Suomeen muuttaneesta Robert Kubala -nimisestä ukkelista, joka on ollut hommissa ainakin Metrossa, Bryggassa, Teerenpelillä, Suomenlinnan Panimolla ja Panimo Pajalla. Sit aivan hauska huumorisivu ja sit edellisestä numerosta tuttu homma, missä pistetään tuntemattomat kadulta maistamaan ja arvostelemaan paria olutta.

Tän jälkeen oli useemman sivun haastattelu jossa on istutettu joku heviukkeli Maltaisen Riekon pöytään. Näköjään Misery Index ja Dying Fetus -nimisissä bändeissä ainakin vaikuttanut tämä Jason Netherton ukko. Tää oli ihan helvetin mukava haastattelu lukea, vaikka bändit ei itelle ookaan tuttuja. Mukavaa rupattelua bändihommista, kaljahommista ja tän tyypin Suomi-connectioneista sopivassa suhteessa. Erinomainen juttu!

Viimeseltä sivulta löytyy yllättäen tuttu naama, nimittäin Wastedista sun muista musahommista tuttu Järvisen Miikka. Tää on taas tämmönen slämäri-tyyppinen haastattelu. Onkohan tästä viimeisestä sivusta muodostumassa joku tämmöinen punkkareitten jämäsivu, koska viime numerossa grillattavana olin minä itse? Haastiksessa Miikka vertaa itseään Antti Tuiskuun ja kertoo kuinka aito tyyppi Antti on.

Elikkäs semmoinen lehti! Hyvä lehti. Tässä oli kyllä hyvin luettavaakin, 40xA4 kokoista sivua zinekokosella fontilla. Just sain tossa 3 tunnin lennon aikana luettua läpi. Hevihaastattelu oli ehkä parasta antia, Moutai-viinaa pitää etsiä myös jostain käsiinsä. Ehkä tällä kertaa ei tarttunut mitään erityisiä kaljatärppejä mieleen, mutta pitää ehkä selata vielä uudestaan kunnolla läpi, jos pääsi livahtamaan jotain ohi.

Koita hommata omasi, tai sitten paremman puutteessa täältä osoitteesta löytyy lehden digiversio myöskin https://issuu.com/lahtikko/docs/lahtikko_issue3

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Helsinki Beer Festival 8.4.2017

Tämmönen Helsinki Beer Festival -systeemi järjestettiin tuolla Kaapelitehtaalla netin mukaan - jumalauta - näköjään jo 19. kerran. Eipä oo tullu aiemmin huomattua. Tai Sanna oli viime vuonna tuolla käymässä ja pyysi mut nyt mukaan. Oltais kait saatu perjantaiks jotain ilmaislippuja ja systeemeitä, mutta lauantaina oli muutakin ohjelmaa Helsingissä ja useemman päivän hengailu tuolla olis varmaan mennyt liian hirveeks näin kylmiltään, niin päätettiin lähteä vasta lauantaiaamuna. Tietty tuli kuitenkin dokailtua ihan tarpeeks Tampereella sit kuitenkin perjantaina, että ihan sama ois ollu vaikka lähteekin, mutta se nyt on semmosta.

Festarit sujui yllättäen ilman kommelluksia, joten saattaa olla vähän kuivakkaa tekstiä, mutta ei sitä toisaalta viittis tahallaankaan aina tyriä. Tai no joo, oli toki ihan sekunneista kiinni, että päästiin ylipäätään koko reissuun, kun meinattiin myöhästyä bussista. Piti himassa tietenkin puuhastella kaikkea tyhjänpäivästä ihan viimesille minuuteille asti, kun ois pitäny lähteä linja-autoasemalle. Koskikeskuksen nurkalla oli vielä reilusti aikaa, eli joku 2 minuuttia ennen bussin lähtöä ja tietenkin siinä oli sit joku tietyö mikä piti vielä kiertää. Juostiin ittemme ihan loppuun ja sit viimesen minuutin verran piti vaan toivoa, että joku vielä törttöilis jonkun laukkujensa kanssa siellä bussilla, koska yhtään ei ois jaksanu enää ottaa loppukiriä. Onneks siellä sit vielä yks ihminen oli laittamassa kamojaan ruumaan ja päästiin just ovesta sisään, kun bussi lähti liikkeelle. Jos ei ois kerenny, niin ei kyllä varmaan ois jaksanu lähtee enää mihinkään.

Olin varustautunut bussimatkaan pizzalla, kahdella 0,5l Keisari lagerilla ja reippaalla krapulalla.

Oon kirjoittanut tämmöisen huomion tulevia bussimatkoja varten: "Huomio! Pizzan syöminen kiihdytti kaljan juomista huomattavasti. Pizzat ois pitänyt jakaa tasaisesti matkan ajalle. Nyt nyhversin ekan bissen kanssa reilun tunnin ja tokan bissen ja ekan pizzaslaissin kans vartin. Nyt on kalja loppu, mutta pizzaa jäljellä ja hommat pilalla."

Päästiin Kaapelitehtaalle hieman ennen kolmea, mukavasti suurempia jonottamatta. Oiskohan kaks ihmistä ollut edellä. Täällä toimii näköjään maksamiset tommosilla poleteilla, joita otin ens hätään 40 eurolla. Sanna tiesi edellisvuodesta, että kannattaa hommata heti jotkut kunnon istumapaikat, joilla sitten pysyy, koska paikka täyttyy suht nopeesti. Aattelin ottaa ekaks bisseks tommosen tutun panimon turvallisen bissen, että pääsis istumaan ja juomaan kaljaa vaan.

Eli ekana Radbrew:n Wasteland: Oasis. "New style Hefeweizen" elikkäs "uuden ajan vehnäolut", huutaa mainoslehtinen. Otan kävellessä ensimmäisen huikan. Se on raikas ja mietin, että ois voinu ottaa aluks melkein isonkin tuopillisen, että ois päässy rauhassa tunnelmaan. Eka huikka oli tosiaan raikas ja hedelmäinen, siitä eteenpäin maistuu ehkä vähän happamammalta ja vähän hiivaselta. Kyllä tällä pienellä nyt pärjäs, vaikka aika nopeesti menikin. Hyvä bisse ihan.



Seuraava teksti onkin sit Sannan kynästä, eli Sannan ensimmäinen bisse:

Sanna #1. Fat Lizard: Bikini Top. Hyvä kesäbisse, ei maistu miltään. American wheat alea oli tämä. Hyvin mieto humalointi, tosi kepeä.

Joo, maistoin tosta itekin ja omana lisähuomiona sanoisin, että se ei myöskään haissut miltään. Siis miltään! Sen verran pliisua, ettei täällä tilaisuudessa tarvii varmaan ite hakea.

Oma bisse #2 oli Humalove Aurinko Saison. Join kyllä just perjantaina eli edellispäivänä Kaksissa Kasvoissa tän saman pullosta, mutta muistelin, että oli hyvää ja kun satuttiin istumaan just tommosen United Gypsies -kojun vieressä, mistä tota sai, niin otin taas. Ihan hyvää oli kyllä. Ei ehkä ihan niin hyvää, kun edellisenä päivänä, kun join tän ekana bissenä töitten jälkeen, mut hyvää. Tää oli näköjään euron kalliimpaa kun mitä noi jotkut muut bisset oli, eli 4 euroa. Vähän semmonen greippinen kai. Kannattaa muuten huomioida, että jossain vaiheessa joku on sanonut jotain juomaa greippiseksi mun kuullen ja musta tuntuu, että se on saattanut tarttua mun mieleen vähän liian hyvin. Eli jos satun sanomaan esim. kaikkia juomia greippisiksi, niin se ei välttämättä tarkoita, että ne olis greippisiä.  Mut joo, tää oli semmonen vähän greippinen kai. Ihan hyvää bisseä, jos tykkää bissestä.



Aattelin, että tässä oluessa oli semmoinen aika kesäinen tunnelma, joten päätin lähteä juomaan loput ulos terassille röökin kanssa. Ulkona vaan oli ihan vitunko kylmä. Ehkä tää bisse ois sopinu paremmin lämpimässä juotavaksi, nyt tuli vähän semmoinen fiilis, kuin jois jossain syksyisellä bussipysäkillä näpit jäässä ja toivois bussin tulevan pian. Niihin tunnelmiin sopis paremmin joku vahvempi juoma.

Takas tullessa piti ottaa joku american lager jostain, mut en muistanu enää, että mistä, tai ainakaan löytäny. Pyörin hetken edestakaisin, mutta kakatti niin paljon, että oli pakko valita arvalla joku. Toi paskahätä vaivaskin muuten koko festareiden ajan, koska ilmeisesti alakerrassa oli vain yksi miestenvessa ja se oli niin saatanan täynnä koko illan, että joku olis varmaan mätkiny lättyyn jos ois menny siellä koppiin istumaan kovin pitkäksi aikaa.

Mutta niin, tässä vaiheessa lähin koju oli Vakka-Suomen Panimo ja otin sieltä Nokkos-pilsin. Eli tää on nyt #3. Mitähän tästä sanois. Kylmää ja yksinkertaista kaljaa. Mulla oli ihan ideanakin kyllä, että maistelisin aluksi miedompia ja sillei prosenteiltaan kevyempiä bissejä ja siirtyisin sitten vasta vahvempiin ja voimakkaamman makuisiin, koska niitten jälkeen taas kevyemmät ei välttämättä maistu paljon miltään. Tässä vaiheessa alko sit tuntuun, että vois olla valmis jo siirtymään niihin vähän maistuvampiin bisseihin, kun ei tämmösestä enää makustelumielessä saa hirveesti uutta irti. Ei tästä pahaakaan sanottavaa keksi, mutta nyt on aika liikkua eteenpäin.

Sanna oli kans tässä välissä ehtiny hakea paritkin bönthöt.

Sanna #2. Cool Head Brew: Sour Head Ginger Berliner Weisse. Haisee ihan simalta. Tarkemmin kun tuoksuttelee, ni haisee kyl ihan hitosti inkivääri. Maistuu myös! Kieli meinaa eka puutua tosta inkivääristä, mut jälkimaku on tosi raikas, mut ei super hapan. Taas aika kova kesäbisse!

Sanna #3. Pyynikin Käsityöläispanimo: Bourbon Barrel Aged Imperial Stout, 13%. Kylmänä haisee ihan pyörän renkaan kumille. Tosi mustaa bissee. Vähän ku lämpes, ni tuoksu melko tujulta stoutilta. Maistuu kyl hyvälle, ei yhtään Pyynikille! Melko kahvinen maku, ehkä suklainenki. Vieno viskin ja alkoholin maku kyllä puskee läpi, mutta melko pehmeä kokonaisuus joka tapauksessa. Tää 2dl on aivan hyvä määrä, en kykenis enempään. Tän jälkeen pakko mennä jollain lasten kaljalla. 

Joo, maistoin kans tosta Sannan stoutista ja on aika tujua tavaraa! Hyvää bisseä, mutta pari suullista on kyllä ihan riittävästi tässä vaiheessa, en olis aivan vielä valmis noin rajuun meininkiin. Tossa ei tosiaan maistunu se Pyynikin tavaramerkki, semmonen grillattu maku. Jännä.



Päätän pysyä vielä prosenteiltaan matalassa juomassa kuitenkin ja käyn hakemassa bissen #4, joka on tommonen kuin Jacobstads Victorious Secret Tropical Fruitcake Session Ale, 4,4%. Tätä mainostettiin tosi hedelmäisenä ja kaikenmaailman kakut mainittu. Nämä odotukset mielessä tää oli kyl aluks aika hirveetä. Tässä oli tosi vahva se kananmunapierun maku, mikä ilmeisesti on siis tietenkin jotain greippiä tai tämmöstä, niinkuin nyt oon oppinut sanomaan. Joku saattais puhua jostain humaloinnista tai semmosesta, mutta tosi greippinen. Olin ehkä ajatellut jonkun hedelmäkakun sijaan juustokakkua tai jotain, en tiiä, mutta olis se silti outoo kyllä jos jossain tarjottais kakkua, jossa olis pelkkää greippiä. Mukava juttu oli tässä vaiheessa, kun Sami saapu paikalle. Kyllä te Samin tiedätte. Ihan hyvin toi bisse siinä meni, kun sitä vaan joi, eikä miettinyt sen tarkemmin. Käytiin tässä sit röökillä jutustelemassa ja sillein.



Seuraavaksi sitten Samin rustaamat arviot ekoista bisseistä:

Sami: Eka juoma oli semmonen 9% Hophorn Black IPA ja se oli ihan hyvää. Palvelijaukkeli oli tosi kiva ja siitä jäi hyvä mieli. Joku Pikkulintu oli tää panimo. Ei vaan just tuli tieto, ettei se mikään panimo olekaan, vaan myyvät toisten asioita.

Tää toka on sit semmonen, ettei tästä paljoa ole sanottavaa. Kyyppari oli joku pitkätukka rillipöllö. First Batch IPA:han tää oli juu.

Sanna oli tässä vaiheessa käynyt uudestaan Cool Head Brew:n tiskillä.

Sanna #4. Cool Head Brew: Mango Sour. Tosi mangonen tuoksu kyllä. Sellanen mango-Piltti. Maku tosi raikas ja kivan kirpsakka, mutta maussa mango ei ole niin vahva kuin tuoksussa. Oikein hyvä olut tämä! Väri hauskan keltsi.



Lasi oli taas tyhjä, kun tultiin röökiltä ja mulla oli ajatuksena testata, miltä Beer Hunter'sin CCCCC IPA maistuis tällä kertaa, kun en näköjään osaa keksiä mitään uutta. Tiskin asiakaspuolella joku kalja-äiä kuitenkin hehkutti ankarasti niitten tota Mandariini IPA:a, joten otin sit kuitenkin semmosen. Onks tää nyt sit mun #5. Tää maistu jotenkin aika paljon samalta, kuin toi edellinen juomani bisse. Vähän vähemmän pieruisa kyllä. Tää oli muuten tosi kylmää tosi pitkän ajan tai sit oon vaan juonu nopeemmin ja tää on semmonen aikaharha.

Sami: Narikkatäti oli kans tosi kiva, kun unohdin tupakit takin taskuun ja sit anteeksipyydellen menin niitä hakeen. "Noniin, näytäppäs numeros", se sano! Tällä reissulla sain myös kaks jotain nakkia ihan ilmaseks. Kannatti lähtee.

Näin jälkihuomiona on mainittava, että Sami ei sitten kuitenkaan syönyt ikinä noita nakkejansa.

Sanna #5. Takatalo & Tompuri: Kaski Pils. Ihan okei pils. Pete kutsuu tätä lehmänpaskakaljaksi, mutta itse maistan vaan tollasen sopivan humaluuden ja maltaisuuden. Ei mitään erikoismainintoja.

Joo, oon ite pari kertaa ennen näitä festareita vetässy tommosen lehmänpaskabissen. Toihan on ilmeisesti jonkun oikeen kunnon maalaisten duunaamaa bisseä ja sen maku- ja tuoksumaailma maalaa kyllä ainakin itelleni sellasen kuvan, että tallustelis joskus kesällä jossain pellon reunassa, missä haisee maaseutu, eli lehmän paska. Sen verran erikoinen kokemus, että piti ostaa siis toisenkin kerran ihan vaan varmistaakseen, että maistuko se oikeesti siltä. Suosittelen etenkin koti-ikävää poteville, kaupungissa asuville tai käymässä oleville maalaisille!

Omana #6 oon tässä vaiheessa sit hakenu sen aiemmin kaavailemani Iso-Kallan Panimon #44 American Lagerin. Tää on vissiin jonkun lätkäukkelin muistoksi tehty bisse. No niin, hyvää perusbissee tääki. Oon vähän kateellinen, tai en kateellinen, mutta jotain, Sannalle tässä vaiheessa, kun ite oon vetäny ihan raukkislinjalla koko illan, enkä oo sitten osunu mihinkään erityisen tunteita herättäviin bisseihin. Kaikki on ollu kyllä vähintäänkin jees, mutta jotenkin tuttuja eikä mitenkään erityisen räväyttäviä, mikä kui-ten-kin olis tämmösissä tilaisuuksissa se juttu. Avaan siis sen verran aivoituksiani, että olin tänne tullessani vähän miettinyt, että joisin semmoisia helpommin juotavia bissejä ja oisin muutenkin ihmisiksi. Ei semmosella taktiikalla kyllä pitkälle oikeesti pötkitä. Pitäis vaan juoda kaikkea ihan pimeetä ihan vitusti. No, ehkä seuraavaksi joku vähän rajumpi.

Sanna #6. Mustan Virran Panimo: Golden Ale. Savonlinnasta ovat he. Joku myyntinainen tän mulle tyrkytti. Eka en maistanu mitään. Saatto johtua siitä, kun suu oli täynnä ranskalaisia. Mut ihan tollanen mukavan raikas ale, vähän hedelmäinen ja pieni katkeruus taustalla. 

Oma #7. Ei nyt sitten huvittanutkaan enää miettiä ja pettyä tai mitään, niin matkalla röökille päätin hakea omaan makuuni varman Radbrew:n Rangerin. Tää on kyllä tosiaan kaljaa meikän makuun. Hyvää. Hyvää kaljaa, hyvää kaljaa. Ei tee ees mieli analysoida sen tarkemmin.

Just aiemmin olin muuten ihmetellyt, kuinka täällä festareilla ei oo tullu ketään semmosia random-tuttuja vastaan, kun sitte röökillä tulikin vastaan pari tommosta random-tutuiksi laskettavaa tyyppiä. Riku ja Tommi kuulemma just pillit pussiin laittaneesta Trigger-Happy bändistä. Pääsi sit vähän turisemaan ja sain parit olutvinkitkin siinä samalla. Ekana vihjeenä oli semmonen, että Sori Brewingin hanaan oli tulossa just klo 18 semmone joku 11,5% 2017 Barley Wine -hommeli. Sit kuulemma joku Brewdogin ja jonku muun panimon yhteisbisse, oiskohan ollu joku English American Pale Ale, oli kuulemma ollut festareitten parasta. Molemmat vinkit laitoin korvan taakse, mutta kello oli just pari minsaa yli kuus, niin aattelin käydä hakee sen Sorin Barley Winen sitten heti.

Kävin myös hakemassa semmoset belgialaiset ranut yläkerrasta ja oli tarkotus ottaa sit viel pullossa mukaan joku festareitten teemana olleista unkarilaisista bisseistä, mutta yläkerran kaljatiski oli niin saakelin täynnä, etten lähtenyt ees yrittämään.

Menin takasin pöydän ääreen ja iskin ranskalaiset pöytään majoneesit edellä tehden vahingossa festareitten kaljaoppaastamme käyttökelvottoman. Toi bisse numero #8 oli siis toi Barley Wine. Aika winhaa oli aluks. En tiiä kyllä suositeltaisko tätä noitten ranskalaisten kanssa ruokajuomaksi. Alko maistuun liian makealta loppua kohti.



Sanna #7. Viinitien maahantuoma Redchurch: Pillar of Salt. Haisee kirpsakalle, ei kauheesti muuta hajua kuin jotain sitrusta. Maku tosi suolainen, mikä on tässä tilanteessa vaan positiivista. Tässä oli käytetty jotain Walesilaista Angleseyn merisuolaa. Goset on ihan hiton hyviä, tämä myös.



Meiän piti käydä ainakin Samin kanssa hakemassa vielä Helsinki Distilling Companyn Omppujytät ja sit piti käydä ettiin se Brewdogin bisse, mut ne tais sitten jäädä, kun ruvettiin suunnitteleen lähtöö Oranssille, että kerkeis käydä katteleen vielä ainakin vikana esiintyneen 1981:n keikan.

Mulla oli kuitenkin vielä 8 pelimerkkiä jäljellä ja päätin valita voittajan päivän bisseistä ja se oli sitten se Sannalta maistamani Cool Head Brew:n Sour Head Ginger. Kävin siis ostaan sitä koko 8 euron fullHD tuopin. Terävän makusta, käy tosiaan kielen päälle! Tuntuu kurkussa vähän samalta kun vatsahappojen oksentaminen, mutta siis silleen hyvällä tavalla.

Kyllähän täällä olis pidempäänkin viihtynyt, tai vaikka sen toisen päivän. Paljon jäi oluita juomatta, mutta tää oli nyt tässä. Kalja on kyllä parasta!

Sami: Hyvin mukavaahan täällä oli, mutta se saattaa johtua ihan seurasta, tai noista vahvoista oluista.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Aikuisblogi osallistuu: Maistila-panimon olutmaistelu 04.03.2017

Ton Maistila-panimon nimi jäi mieleen, kun luin Lahtikko-zinestä helsinkiläisen One Pint Pub -baarin jonkun tyypin haastattelusta, että noi Maistilan bisset viedään niiltä aina suorastaan käsistä ja siitä itellä mielenkiinto heräsi. Toi Lahtikko on muuten hemmetin hyvä lehti, en tiiä saaks niitä vielä ostettua jostain, Tampereella pitäs pystyä vissiin lukeen Konttorissa ja oisko Salhoojankadun pubissa ja jossain muissa laatubaareissa. Kannattaa kuitenkin ostaa jos saa käsiinsä tai käydä ainakin lukemassa, eikä vähiten tietenkään sen takia, että tän viimeisen eli kakkosnumeron jutuista löytyy myös slämärityyppinen haastattelu itsestäni, jotenkin tähän blogiin liittyen!

Itelle ei oo noita Maistilan bissejä tullut kauheesti kuitenkaan vastaan, ehkä jossain olutmarkkinoilla on tullut joku kokeiltua, mutta ei sen tarkempia muistikuvia siitä, joten oli mukava yllätys huomata näiden nimi tuolla Kievari Kaksien Kasvojen kuukausittaisessa olut-tasting listassa maaliskuun kohdalla. Vielä kun Parhaat ystävät top-5 listan kärkipäässä vuodesta toiseen pysyvä kaverini eli Saastamoisen Ville lupasi lähteä mukaan seuraksi, alkoi tämä homma kuulostaa todella odottamisen arvoiselta!

Kaksissa Kasvoissa oli tasting-päivänä ennen sitä joku ramopunkkarikerhon ruokatilaisuus, jossa oli myös Hullut Päivät soittamassa, joten päätin lähteä hieman etukäteen paikalle. Olin kärsinyt aamulla syyttömänä migreenistä, joka alkoi palailla, kun joka puolelta kuului jotain Porin ja Kuopion molotusta. Join alennuksessa olleen Kukko lagerini ja luistin paikalta samalla hetkellä, kun Hullut Päivät soitti viimeisen säkeensä. Odottelin sitten tastingin alkamiseen asti Alanyassa yksin juoden Pina Coladaa.

Ville oli hieman minua ennen Kievarin alakerrassa, jossa nämä maistelut siis tapahtuivat. Paikalla oli hyvin porukkaa ja yllättävän laajalla skaalalla eri ikäisiä ja tyyppisiä tyyppejä. Meidän pöydässämme istui tullessani yksi semmoinen asiantuntijan näköinen ukkeli. Tyylikäs, mutta viihtyisä paikka kyllä tämä Kievarin alakerta, ei tuu yleensä tälle puolelle muuten vaan asiaa. Ai niin, 10 euroa pitää pulittaa tämmöisestä maisteluhommasta, jos jotain kiinnostaa.

Maistelutilaisuus alko semmosella peruslätinällä, mitä nyt voi odottaa. Panimon tyyppi esitteli ittensä ja silleen ja ihmiset kyseli jotain. Oulustahan nää siis on ja tää on kuulemma kahen veljeksen pitämä panimo, toinen veli oli nyt jossain muualla. Aika tuore panimo vissiin, oiskohan se sanonu että pari vuotta tai jotain, muutaman vuoden, ollu pystyssä.

Ensimmäisenä juomana pöytään tuodaan näiden Mormuska Saison. Tää oli aika kevyttä juotavaa, mulle tuli joku semmonen aika perus vehnäolut kyllä tästä mieleen. Mää en oo mikään ihan hullu vehnäoluiden ystävä, koska useimmat mitä oon juonu, on ollu vähän turhan semmosia makeita tai imeliä ehkä, mutta tää oli omaan makuuni sillai kirpsakampi ja parempi. Panimoukkeli kerto kaikista humalista ja tälläsistä, mutta en ollut tässä vaiheessa hakenu vielä muistiinpanovälineitä niin ei niistä sen enempää, tai siis mitään.

Villen mielestä kolmen tähden juomaa, vaikka jotain katkeruutta oli kuitenkin liikaa. Panimoukko puhuu takana jotain kuinka tähän on käytetty greipin kuorta ja kysyn Villeltä, oisko se katkeruus ollu siitä. Ehkä. Juoma on kuitenkin jo vissiin kulautettu huiviin, eli ei siitäkään enää sen enempää. Pöytä-Äijän kaveri Pöytä-Äijä2 on kans päässyt paikalle ja istunut seuraamme. Kesällä tää menis Pöytä-Äijä2:n mielestä ja niinhän se on, että kesäjuomanahan tää varmasti parasta olis.

Pöytä-Äijä ei vaikuta kovin vakuuttuneelta. En osaa lukea sen kivikasvoilta, mitä mieltä se on, mutta se kysyy kuitenkin panimoukolta, että onko tää juoma niiden mielestä onnistunut, tai maistuuko tämä siis semmoselta, mitä ne oli hakenutkin. Panimoukko vakuuttelee, että juuri tätä tässä oli haettu.

Itelläni ei ole valitettavaa tästä ekasta juomasta. Saattaisin juoda just joskus kesällä jossain. Tästä ei ole kuvaa, koska tää oli saapunut semmosessa tynnyrissä. Läpinäkyvää ja keltasta juomaa oli.

Toisena juomana sitten Vallesmanni IPA. Nyt skarppasin ja kirjoitin ylös tähän käytetyt kaksi humalaa. Toinen on citra ja toinen kanssa joku C:llä alkava, mutta siitä ei saa selvää. 6,4% potkua. Tuoksuu hyvältä, mutta ekassa huikassa on joku todella vahva ja paha maku. Tuoksaisen uudestaan, että onko tässä jotain pilaantunutta, mutta itteasiassa tää tuoksuu ihan tosi hyvältä. Joku erikoinen maku siellä keskellä on vielä toisellakin huikalla, mutta se rupee häviämään seuraavilla kulauksilla.

Pöytä-Äijä liikuttelee päätään ylös-alas ja sivuttain haistellessaan lasia. Meneeköhän ne tuoksut tolla tavalla jotenkin paremmin joka paikkaan? Mene ja tiedä. Tota pitää varmaan ite harjotella ensin vähän peilin edessä kotona ennenkuin ottaa käyttöön ihmisten ilmoille.

PÄ: "Kerran juotava."
PÄ2: "Greippiä taas. Maku ei lähde suusta." Arvelee tässä vaiheessa, että tää ois kannattanut tarjota viimeiseksi.

Olikohan se munkin suuhun hyökännyt voimakas alkumaku toi greippi sitten?

Joku kysyy, kuka tekee näiden grafiikat noihin etiketteihin sun muihin ja se on kuulemma just tää vuorossa oleva panimoukko, joka ne ite tekee. Tän Vallesmannin etiketistä tulee mulle mieleen se klassikkokuva, jossa Saasta-Make ajaa norsulla ilman paitaa.



Kai tää kuitenkin aika semmonen perus-IPA oli. Mää voisin juoda toisen joskus, että voisin antaa lopullisen arvioni. Pöytäläiset on melko yksmielisiä siitä, että IPA-trendi saisi jo luvan loppua. Tommosta samansuuntasta puhetta on nyt kuulunut monelta suunnalta muutenkin. Ite en kyllä osaa tuohon kuoroon yhtyä. Tai ei tässä talven aikana oo tullut kyllä pahemmin mitään ipoja vastaankaan. Enemmän oon kyllästynyt tähän talven synkkyyteen ja joidenkin vahvojen stoutien juomiseen, joita tuntuu olevan kuitenkin verrattain paljon baarien vaihtuvissa hanoissa tähän vuodenaikaan. Haluaisin toivottaa tervetulleeksi kevään ja jos IPA:t rupee hanoista tässä vähenemään, niin jonkun järkevän korvikkeen sitten kai.

Sopivasti seuraavaksi pöytään saapuukin sitten Portieeri Porteri. Panimoukkeli itse kertoilee tän olevan suklainen ja jotain amerikkalaisista humalista. Paahteisuutta, kahvia. 6 volttia. Sen verran kuuntelin. Tää on kyllä erittäin hyvää! Ensimmäistä kertaa pöydässä kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä. Pöytä-Äijä maistaa tässä Sukulakun ja on oikeassa. PÄ2 ottais uuden heti ens viikolla. Se on ilmeisesti kehu. Talvi on tosiaan ollut pitkä ja perseestä ja assosioin tämmöset juomat siihen, mutta toivotan näin hyvän bissen tervetulleeksi itseeni heti ens talvena!


Näitä bissejä saapuu pöytään ihan hullua tahtia. Se on tosin hyvä juttu, koska tietenkin nyt kun on etukäteen ilmottautunut tämmöseen neljältä alkavaan juttuun, niin sinä ainoana päivänä on kaupunki täynnä kaikkea muuta helvetin tärkeetä mihin pitäisi ehtiä, älyttömän aikaisin. Meiän pitäiskin Villen kanssa hoidella tää jopa kakstuntiseksikin epäilty homma jossain reilussa tunnissa. Näinhän se sujuu tässä. Itellä vaan jääny aikasempiin laseihinkin tavaraa kun uutta on puskenu pöytään.

Nyt saadaan pullollinen tämmöstä Brett Sonja Red IPA:a. Amerikkalaisia humalia taas, joku erikoishiiva. Jostain etiketistä oon varmaan tähän kopsannu vielä tämmösen tekstin kun Red Brett Double IPA 9%. Tässä on savuisa tuoksu.

Pöytä-Äijä jatkaa asiantuntijameiningillä ja tuijottelee lasia merkitsevästi valoa vasten. Panimoukko puhuu jotain ihan hulluja jostain hiiva-estereistä ja toiminta-kalkkunoista? Mätäpätä, meikä ei tajua tästä hommasta enää: mitään. "Petollinen nainen" sanoo joku jostain syystä. Liittyköhän se jotenkin siihen, kun tässä ei tosiaan noi korkeet prosentit juurikaan maistu?

Mutta mutta, elämä on oppimista. Pöytäläiset opettaa mulle, että kalkkunalla tarkoitetaan tässä yhteydessä viihdyttävää, kehnoa elokuvaa, jollainen toi Red Sonja kai on. Tai pöydässä ilmeisesti vallitsee semmoinen konsensus, että Red Sonja on parhaimmillaan kirjana tai sarjakuvana tai jotenkin muuten kuin leffana. Brett taas on jotain hiivaa, eli tässä oli tämmönen sanaleikki. Brett Sonja. Okei. Palaset alkaa loksahteleen pikkuhiljaa paikalleen jopa munkin hitaassa päässäni ja voidaan palata takasin maisteluhommien pariin.



PÄ2 oli hämmentynyt. Ekalla huikalla kylmänä maistui kuulemma banaani, hieman lämmenneenä marjat ja nyt odotellaan jännityksellä, mitä seuraavaksi on luvassa. Viimeisen huikan jälkeen seuraa kuitenkin pieni lässähdys, kun kommenttina on vain, että pitäisi saada toinen, että voisi sanoa tarkemmin.

Mää en tajua, miten mulla ei oo mitään Villen kommentteja näistä juomista ylhäällä, mutta sen verran tiedän, että Ville antaisi tälle juomalle 3,25 tähteä. Itelleni tää oli näistä koko maistelun juomista kaikista paras ja antaisin helposti 4 tähteä tai jopa enemmän. Todella maukasta bisseä, hitto vie, ja just semmosta mitä teki mieli.

Viimesenä sitten vielä Kaksoissola: American Barley Wine. Tää oli panimon sadas joku. Bisse? 10% tavaraa. "Kypsähtänyt puoli vuotta". Panimoukko kertoo panimon olutfilosofiasta, joka on sellainen että oluen pitää olla juotavaa. 10% ohraviininkin pitää siis olla juotavaa. Tähän on haettu marjaisia, karamellisia makuja keittämällä 2,5 tuntia.

Omasta mielestäni tossa tavoitteessa on ainakin onnistuttu. Toi Kaksoissola-nimi ilmeisesti viittaa johonkin Hopeanuoli hommiin. Pöytä-Äijä ei niin yllättäin ilmoittaa perustaneensa jonkun Suomen ensimmäisen Hopeanuoli-klubin tai jotain tämmöistä ja tästä seuraa jotain yleistä Hopeanuoli-keskustelua. Yritän olla herättämättä huomiota, etten saisi jotain Hopeanuoli-alkeiskurssia juuri nyt.

 "Hyveä bisseä. Varmaan käy päähän", olen kirjoittanut. PÄ1 sanoo: "Suun makuinen", tai jotain. PÄ2 ei kuulemma ole hirveästi barley wineja juonut, mutta tää on paras niistä mitä on. "Hyvä bisse" oon kirjoittanut uudestaan. Tää vahvojen bissejen maisteleminen putkeen ja humalatila tuo mulle ihan mieleen yhen hetken yhen Belgian reissun lopusta, kun viimeseks maisteltavaks on jätetty just joku reilu 10% bisse ja yritin sohia kynällä muistiinpanoja lehtiöön. Ymmärrän vähän paremmin nyt jotain Vietnam-veteraanien flashbackeja. Ville antaa tälle juomalle 3,5 tähteä. Sanotaan ite vaikka sama.





Meillä on hirvee kiire ja pitää vielä huitasta sitten kaikki loput kaikista jääneistä juomista huiviin. Musta kaikki bisset oli kyllä ihan hyviä, loppupää ehkä parempaa laatua kun pari ekaa. Tosi mukava kokemus tällänen maisteluhomma, pitää osallistua toistekin. Aika humalassa tuntuu olevan kun lähtee marssimaan bussiin. Tästä sitten yhden tupari/punk-keikan ja synttäri/punk-keikan jälkeen herään yöllä hangesta kaatuneena, kännykkä hukassa.

Jälkihuomio: Seuraavan viikon tiistaina, kun kävin hakemassa keskustaan palautunutta kännykkääni, käveltiin Kaksien Kasvojen ohi ja tuli otettua vielä yksi tommoinen Brett Sonja ja se oli edelleenkin erittäin hyvää! Jos satut lukemaan tämän jutun tässä kirjoituspäivän läheisyydessä eli 09.03. niin hyvällä säkällä noita kaikkia bissejä saattaa olla vielä tuolla Kaksissa Kasvoissa myynnissä, eli kannattaa maistaa ite kaikkia!

Tahdon vielä sanoa kiitokset Maistilan Panimolle, Kaksille Kasvoille, Villelle, Pöytä-Äijille Janne (1) ja Juha (2), sekä tietenkin Saatanalle.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Pizzacount 2017. NYT ARVOSTELUILLA! Tammi-helmikuu.


Niinkuin onnekkaimmat teistä ovat huomanneetkin, olen muutaman vuoden ajan pitänyt laskuria syömistäni pizzoista. Aloitin vain pitämällä kirjaa määristä ja viime vuonna rupesin kirjaamaan täytteetkin ylös. Parin 100 pizzan vuoden jälkeen pizzan syöminen saattaa alkaa tuntumaan hieman rutiinilta, joten ajattelin nyt alkaa kirjoittamaan ylös tuntemuksiani jokaisen pizzan jälkeen ja koitan ehkä panostaa tänä vuonna enemmänkin laatuun, kuin määrään. Ja ehkä oppiakin jotakin pizzakokemuksistani. Tai en tiedä vielä, katsotaan miten tämä menee.Ensimmäinen pizza kerkesi mennä jo koneeseen, ennenkuin tajusin ottaa kuvaa siitä, joten laitan tähän pari vanhaa pizzakuvaa ennen vuoden ensimmäistä arvostelua.



Tässä kuvassa iso pizza! 


 
Tässä kuvassa on vuoden 2016 paras pizza! Pizzan tarjoili La Piccola Perla -niminen mesta Prahassa. Suosittelen tätä kaikille tuolla suunnassa liikuskeleville herkuttelijoille ja aion ehdottomasti mennä itsekin tuonne uudestaan, heti kun saan mahdollisuuden.


Eli asiaan. Vuoden 2017 ensimmäinen pizza tuli haettua YO-talolla soittaneen Sur-rurin keikan ja sitä seuranneen yökerhossa nuupahtelun jälkeen noin klo 4 aikaan aamuyöstä Hämpin Pizzeriasta Keskustorin kupeesta.
 

1) 6.1. Ananas, Feta, Aurajuusto, Jalapeno - Hämpin Pizzeria.

 Perus 2,5 tähden perusjyystöä. Yöllä puolet ja aamulla kylmänä loput. Niin perus, ettei jaksanu vaivautua lämmittään. Maistoin myös palan falafelpizzaa. Falafelin maustamisvaiheessa oli vissiin heilahtanut kanelipurkki vähän liian jyrkkään asentoon, koska koko pizza maistui ihan vitusti joululta. Omassa pizzassani ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta ei kyllä mitään inspiroivaakaan. Jalapeno poltteli aamuistunnolla inhottavasti persereikää.

Loppuviikonloppu taisikin sujua sitten thaimaalaisen ruuan varassa, jos en väärin muista. Seuraava pizzanpuolikas päästiin maistamaan siis viikkoa myöhemmin perjantaina Wastedin ja Remissionsin Klubin keikan jälkeen. Päätin testata Suleiman, kun sillä puolen kaupunkia pyörin ja halusin päästä taksilla kotiin.
 

1,5) 14.1. Ananas, Feta, Aurajuusto, Jalapeno - Kebab Suleima. 

Oho, otin näköjään vähän tylsästi samat täytteet kuin viime pizzassa. No, pääseepä tässä ainakin huomaamaan, että näissä pizzoissa on kyllä tosiaan eroja. Tässä oli jotenkin makua paljon enemmän kuin tuossa Hämpin Pizzerian versiossa. Musta tuntuu, että tässä toi Aurajuusto ei tainnut olla oikeesti sitä Valion Aurajuustoa, vaan jotain muuta. Yleensä pidän tuota huonona asiana, koska jotkut halpis homejuustot maistuu aivan vitun perseelle musta, mutta tää oli kyllä aivan hyvää. Jalapeno oli aika tulista, mutta onneksi sitä oli laitettu melkolailla sopivasti, ehkä ihan hivenen vähemmänkin olisi riittänyt. Pizza oli siis aivan maukasta, mutta voi herran pillu tota falafelannosta, jonka otin.
Annoksessa oli semmosia kaupan aivan käppäsimpiä kuivia pakastefalafeleita, jotka ei millään tavalla kyllä muistuta falafelia, onnettomat ranskalaiset, eikä mitään kastikkeita ollut edes yritetty laittaa. Lisäksi oli vielä helvetisti jotain kaalia, jonka heitin maistamatta roskiin. Tiedän, että näiden arvosteluiden pitäisi käsitellä pizzoja, eikä falafelia, mutta noin luokaton suoritus kyllä lerppautti tunnelman niin pahasti, että se alensi kyllä koko ruokakokomuksen kokonaisarviota. Olin onneksi niin helvetin päissäni, että sain "falafelit" ja ranskalaiset syötyä, kunhan ruuttasin puoli purkkia hyvää Hellmann'sin majoneesia päälle.

Pizza itsessään maistui vielä aamullakin huoneenlämpöisenä aivan maukkaalta. Sanna söi puolet. Suleiman pizzalle voisi siis antaa vielä toisen mahdollisuuden, jos on tuolla päin liikkumassa, mutta falafelit never again!


Okei, okei. Mitähän tässä välissä sitten tapahtu. Jossain vaiheessa tota edellisen pizzan viikonloppua maistoin muuten slaissin Satamakadulle jonkin aikaa sitten avatun Go Go -pizzerian pizzasta, kun Sanna oli sieltä vissiin sunnuntain vastaisena yönä hakenut. Pizzassa oli ainakin aurinkokuivattua tomaattia, mutta olin suorastaan hämmentynyt pizzan lähes täydellisestä pohjasta. Taisin olla aika päissään tuolloin, joten ajattelin aamulla, että ehkä oon vaan kuvitellut koko homman. Go Go pizzassa myydään annoksia kuten nakkipitaleipä ja tommosta, niin oon arvellut että se on joku ihan vitsipaikka, enkä oo uskaltanut siellä käydä. Mutta toi pohja jäi kyllä nyt mieleen.

Olin tässä välissä viikon kipeänä ja perjantainakin oli vielä keuhkot niin paskana, että en uskaltanut lähteä mihinkään viihteelle, eli tuli harvinainen mahdollisuus syödä pizzaa täysin selvinpäin ja ilman krapulaa. Päätin ottaa suht varman päälle ja tilasin Nekalan Nupeldasta, jonka pizzoihin ei tarvitse yleensä pettyä. Viime vuoden lopulla tosin tilattiin Nupeldasta pizzat ja toimitus kesti lähemmäs kaksi tuntia, mikä on tietenkin aivan liikaa, ja joskus pizzoista on puuttunut jotain "spesiaalimpia" täytteitä, kuten rucolat päältä. Nyt pizzat tulivat kuitenkin hyvin normaalissa 45 minuutissa ja kaikki täytteetkin olivat mukana.



---


Tässä vierähti nyt vajaa 1,5 kuukautta, että pääsin taas kirjoittelumoodiin, mutta koitan tästä nyt muistella nämä makuelämykset läpi. Elikkäs tervetuloa arvostelusisennökseen:

 

2,5-3,5) 20.1. Grillattu munakoiso, Aurajuusto, Ananas, Rucola + Vege BBQ listalta - Nupelda. 

Muistan hämärästi, kun pizzat saapuivat, koska istuin silloin pimeässä olohuoneessa, mutta keittiöstä kajasti hieman valoa. Munakoiso on yksi parhaista ruoka-ainesta, mutta etenkin pizzassa aina pieni riski. Toivoin, ettei se olisi jäänyt semmoiseksi sitkeäksi ja kitkeräksi. Päätin aloittaa munakoisopizzan paksuimmasta munakoisopalasta, koska jos se olisi sellainen pehmeä ja kermainen, niinkuin munakoiso parhaimmillaan, niin tietäisi ettei loppupizzasta tarvitsisi stressata. Paksuin munakoisopala oli hieman sitkeä ja kitkerä. Puolet piti irrottaa hampaista ja laskea takaisin laatikon päälle seuraavaa haukkua varten. Mieleni oli tässä vaiheessa itsepuolustustilassa ja söin aurajuustoa, ananasta ja valkosipulia hokien mielessäni, että tosi hyvää pizzaa, tällaista tämän kuuluukin olla.



Meinasin siirtyä seuraavaan laatikkoon, mutta leikkasinkin vielä pienen siipaleen samaa pizzaa. Työnsin pizzapalaa suuhuni ei-mitään ilmein, mutta järjestyksessä seuraavaksi paksuin munakoisopala pelasti itsepetoksen suuntaan lipsahtaneen pizzaperjantaini. Se oli juuri sopivan öljyinen ja pehmeä, sellainen suussasulava herkku mikä oli mielessäni kun sen Pizza-Onlinen vetovalikosta valitsin. Yhtäkkiä kaikki täytteet pelasivat saumatonta yhteispeliä ja keittiöstä kajastanut kelmeä valo tuntui kasvoillani kesäiseltä auringonpaisteelta. 
Siirryin seuraavaan pizzaan, eli Vege Barbequeen. Tuore paprika, Punasipuli, Aurinkokuivattu tomaatti, Jalopeno, Parmesanjuusto, Barbequekastike. Nerokkaat täytteet listapizzaksi, eihän tommosta keksi edes perushyvissä fantasioissaan. Parempiakin kuvia oli kamerassa, mutta tämä vauhdikas tuo mielestäni paremmin esille pizzan todellisen luonteen.
Tää ei ollut ensimmäinen kerta, kun oon tätä tilannut, mutta tän pizzan härskiys kyllä pääsee yllättämään joka kerta! Vittu minkä värinen systeemi ensinnäkin. Todella etovan näkönen pläjäys. Makumaailma ei muistuta pizzaa millään tavalla. Makean rillikastikkeen ja etikkaisen purkkijalopenon yhdistelmä saa totaalisen hämmennyksen valtaan. Purutuntuma on erikoinen, kun paprikat ja sipulit rouskuvat suussa, tätä saa oikein tosissaan pureskella. En kyllä ikinä kehtaisi syödä tätä paikanpäällä pizzeriassa, mutta se on hieno tunne kun on kotona rouskinut tätä ihan klingonina pimeässä ja huomaa vaan yhtäkkiä, että makeus ällöttää ja huulet on tulessa.  
Siirryin tästä takasin tohon munakoisopizzaan ja sattui suuhun täydellinen yhdistelmä ananasta, aurajuustoa ja valkosipulia. Muistan elävästi, kuinka mietin tuolla hetkellä suu täynnä pizzaa, että ei kyllä vitussa jaksa kirjottaa koko vuotta siihen blogiin siitä, kuinka ananas, aurajuusto ja valkosipuli on hyvää. Jätin molempia pizzoja palaset testiksi lattialle yöksi, kumpikin oli ihan hyvää aamullakin.
Jännä homma, kuinka sitä muistaa noi pizzojen syömiset niin hemmetin kirkkaasti, mutta mistään muusta ei muista täysin yhtään mitään. Internetin mukaan oon ollut seuraavana päivänä eli lauantaina kattomassa TAAS Remissionsia, tällä kertaa Vastavirralla. Samassa rytäkässä on ollut mukana Vapaa Maa, Sister Disaster Yläkerrassa ja jotain muita tuolla alakerrassa vielä. Jaahas. Muistan hiton hyvin, kuinka olin saatanan päissäni kotona ja Sanna tuli Go Go pizzasta haetun pizzan kanssa ja siinä oli taas ihan jee-suksen hyvä pohja!Elikkäs sunnuntaina oli sitten näitten parin yöllisen pohjakokemuksen perusteella tilattava ihan kunnolla pizzat Go Go pizzasta.

4,5-5) 22.1. Ananas, Aurajuusto, Fetajuusto, Jalopeno + Oliivi, Paprika, Sipuli, Aurajuusto puolikas - Go Go Pizza.

Tilasin testiä varten tuon nyt ilmeisesti tuollaiseksi tieteelliseksi vertailukohdaksi muodostuneen peruspizzan ja sitten näköjään tommosen 90-lukulaisen joka pizzerian listalta löytyvän kasvispaskan. Ideanahan tässä hommassa on kuitenkin vaan testata, onko noi pohjat niin täydellisiä kuin yölliset muistikuvat antavat ymmärtää. En oo uskaltanut lähteä mihinkään margarita linjoille kuitenkaan vielä. 
Pohja osoittautuukin mielettömän hyväksi. Hämmentävää suorastaan, mitä tuolla Satamakadun varressa sijaitsevassa todella käppäseltä vaikuttavassa paikassa tapahtuu. Okei, tällä kertaa pohja ei ole aivan samaa tasoa, kuin hurmeisissa muistikuvissa, mutta todella hyvä kuitenkin. Kaupungin parhaimmistoa. Täytteet ovat alempaa keskitasoa. Kasvispaska on niin tylsä kuin kasvispaska on, sitä ei pohjakaan pelasta. En oo tainnut ikinä käydä ite paikanpäällä tuolla pizzeriassa, pitää varmaan käydä viimeistään kevään aikana testaamassa joku margarita tai juustopizza lämpimänä pöydässä.

Loppu kasvispaska menee vielä ihan hyvin mikrotettuna eväänä seuraavana päivänä töissä. Maanantaiyllätyksenä paikalle saapuu ruotsalainen koneiden korjaaja äijä ja suomalainen lipevä myyntimieskaverinsa, joka on hauskana sivuhuomiona muuten Angerin Villen serkku! Näitten tyyppien korjaamishommat venähtävät myöhään iltaan ja koska kaikki muut lipeävät paikalta, itseni kohtalo on jäädä pitämään noita silmällä. Jossain vaiheessa pitää syödä ja Angerin serkku tarjoaa rahamiehenä pizzat kaikille ja taas mennään.
6) 23.1. Ananas, Feta, Aurajuusto, Jalapeno - Multisillan Pizzeria.

Pizzat tilataan lähimmästä Pizza-Onlinen paikasta, eli Multisillan pizzeriasta ja täytteitä ei jaksa sen kummemmin arpoa. Ruotsalainen ja angerinserkku tilaavat pizzat joista toiseen tulee pepperonia ja toiseen salamia ja joista toinen on täydellinen turtlespizza ja toinen joku suikaleinen koiranruuan näkönen homma mikä aiheuttaa närää. Oma pizza on taas semmonen 2+ arvonen rasvainen perusjynkky. Ihan hyvää. Vuoden tähän mennessä huonoin pizza, jos silleen miettii, mutta se kertoo ehkä enemmän siitä, että taso on ollut tähän mennessä aivan hyvä. Varmaan jos asuis jossain Multisillassa, niin tää ois ainoo asia, jonka takia jaksais pitää päätä pinnan yläpuolella ja jatkaa elämistä. 

Tiistaina olikin sitten viides päivä pizzaa putkeen ja söin loput tosta pizzasta jääkaappikylmänä, seisten ja samalla työhommia näppäillen, ei-mitään tuntein.

Saman viikon torstaina ajelin bussilla töistä kotiinpäin ja siellä istuskeli semmonen myöskin Sääksjärvellä töissäkäyvä tyyppi kun Late. No, kyllä te Laten tiedätte. Pienen pohdiskelun jälkeen päätimme Laten kanssa mennä parille oluelle bussimatkan päätteeksi. Sarankulmasta bussiin nousi myös eräs samalla bussilla ajeleva äiä, nimeltään Bussi-Äijä. Lyhyen pohdiskelun jälkeen Bussi-Äijäkin päätti tulla mukaamme oluelle bussimatkan jälkeen. Sannakin tuli vielä työmatkalaisten lisäksi Rotwalliin oluelle.

Late ja Bussi-Äijä olivat suoraselkäisellä tuulella ja lähtivät oikeasti parin kaljan jälkeen koteihinsa ja jäimme Sannan kanssa miettimään, missä pitäisi ottaa vielä yhdet. Hieman nälkäkin oli joten ajattelimme ratkaista nämä ongelmat kerralla menemällä Alanyaan syömään viereisen Power pizzerian pizzaa kaljan äärelle.

Power Pizzerialla on mielenkiintoisen nimen lisäksi melko mielenkiintoinen pizzalista. Vai mitä mieltä olette paikan nimikkopizzasta eli Power Pizzasta: "Sipuli, Kananmuna, Valkosipuli, Tuplapekoni, Maissi, Herne, Giros, Tuoreita basilikanlehtiä". Tai esim. "Makkara Pizza", Sipuli, Makkara, Pekoni, Kananmuna, Tomaatti, Vuohenjuusto. Yllätävän moneen pizzaan on saatu myös persilja täytteeksi. Itse päädyimme tämmöiseen vaihtoehtoon kuin Kapris kasvis.


6,5) 26.1. Kapris kasvis. Mozzarellajuusto, Musta oliivi, Sipuli, Herkkusieni, Basilika, Kapris - Power Pizzeria

Tää taiskin olla vuoden ensimmäinen ilman pidempää kuljetusta syöty pizza. Mukavaa syödä ihan pöydän ääressä ja lautaselta lämmintä pizzaa. Etenkin kun Alanya on Tampereen viihtyisimpiä baareja. Pizza itsessään jättää kyllä toivomisen varaa. Kapris hallitsee makumaailmaa turhan roisisti. Harmittaa, kun unohtui pyytää oreganoa ja valkosipulia. Hyvin oma puolikas silti alas kulkee oluen kaverina. 
 Lauantaina aika perus Vastavirta viikonloppu. Ehkä mielenkiintoisena piirteenä yläkerrassa on täysi juhlatunnelma, kun Hullut Päivät, Huolet Ja Murheet sekä Jätä Jämät soittavat nöösiä musiikkiaan ja alakerrassa vaan muutama perusnaama murjottamassa kun Sick Urge ja jotkut muut tykittää.
 

Aamulla on krapula ja tekee mieli pizzaa, muttei mitään paskaa, joten hyppäämme bussiin aikeena mennä Napoliin syömään. Napoliin on tietenkin ihan vitunmoinen jono. Olin ehdottanut Sannalle aiemmin Dennisiin menoa, jos Napoliin on kauhea jono, koska on meneillään SYÖ!-viikot ja Dennisistä saisi kympillä pizzan. Päätämme kuitenkin jonottaa hetken Napoliin. Takanamme jonossa on krapulan kauhu eli lapsi perhe. Lapsia ja lasten vanhempia. Lapset kyselee ja vanhemmat vastailee. Hyi saatana. Kylmä hiki valuu niskaa pitkin, kun mietin että tämän tuntien jonottamisen jälkeen joudumme jonkun lapsiperheen kanssa samaan pöytään, jossa ei saa kiroilla ja lapsilta valuu räkää nenästä ja vanhemmat pyyhkii. Onneksi Sanna ehdottaa, että voisimme lähteä Dennisiin, jos ei jaksa jonottaa.

7,5) Chiara @ Dennis.

Dennisissä ei ole ketään ja kaljan saa saman tien nokan eteen. Helpottaa. Vilkaisen listan läpi, mutta SYÖ!-tarjouksen ainoa kympin kasvispizza on muutenkin oikeastaan paras. Otamme molemmat sen. Chiara-niminen lätyskä ja täytteinä Kirsikkatomaatteja, Bufalamozzarellaa, mustapippuria, rucolaa, balsamicosiirappia ja mozzarellajuustoa. Pizzat tulevat pöytään nopeasti ja näyttääkin hyvältä. Roskaosastoa on heitetty pizzan päälle todella reippaasti, minkä huomasin jakavan mielipiteitä, kun laitoin myöhemmin kuvan Facebookiin. Itseäni toi viherspämmäys ei kyllä haittaa, enemmän melkein nykyään vaivaa jos juustoa on sellainen raskas sentin kerros.
Hyvä, laadukas pizza. Balsamico valuu vähän ärsyttävästi, mutta sen kestää. Maut on kohdillaan. Ei nyt Napolin tasoista ja toisaalta eri tyyppistäkin, mutta tulee silti mietittyä, että vittuako sinne jonottelee kun toisaalla saa saman tien kaljan kouraan ja pizzan naaman eteen. Kyllähän tämmöseen kympin hintaan täällä kävisi vaikka aina, mutta nyt kun katoin, niin on toi listahinta 16,30€ helvetin suolanen tästäkin. Jaa niin, tuolla oli mainos, että sieltä saa nyt myös vegaanista pizzaa, jos jotakuta semmonen kiinnostaa.


Seuraavana perjantaina aika perus Vastavirta viikonloppu. Yläkerrassa Sörsselssöns ja alakerrassa Lähtevät Kaukojunat ja jotain. Kotona klo. 03:09 lävähtää Pizza-Online tilaus Mardiniin.
9,5) 4.2. 1 x Habib Special: Mozzarellajuusto, Parmesanjuusto, Tuore basilika, Oliiviöljy, Aurinkokuivattu tomaatti, Munakoiso




 1 x Farid viikinki (+kanammuna) Aurajuusto, Fetajuusto, Katkarapu, Mozzarellajuusto, Vuohenjuusto, Tuore basilika, Tuore korianteri, Kananmuna



1 x 3 täytettä (Calzone), Aurinkokuivattu tomaatti, Sipulirenkaita, Barbequekastike
 

Se on hemmetti kun hiuko iskee yöllä. Sipulirengascalzone jäi viimesen päälle hyvänä ideana mieleen ja taputtelin itseäni vielä aamullakin selkään tyytyväisenä, kun tuon löysin laatikosta lattialta. Kelasin, että jos joskus joutuis semmoseen tilanteeseen, että joutuis juokseen hulluna pizza kädessä, niin tommonen ois vitun kätevä. Muutkin pizzat saa kyllä täydet pisteet ja Mardin on kyllä ihan perkeleen hyvä paikka! Söin näistä yhteensä aika tarkalleen kahen pizzan verran ite. Calzonesta ei oo kuvaa, koska se näyttää ulospäin vaan pizzapohjan pohjalta.

Tässä välissä joku viikko oltiin Laten kans bussimatkan jälkeisillä ja huomattiin, että Power Pizzassa oli hemmetti viiden euron noutotarjous kaikista pizzoista!
 

10,5) Laten kans puoliks "Vuohenmaitojuusto" pizza (Parmesan, Aurajuusto, Ananas, Herkkusieni, Oliivi, Vuohenjuusto) ja seuraavana päivänä kävin syömään "4 juustoa" pizzan (Aurajuusto, Fetajuusto, Juusto, Mozzarellajuusto [toi pelkkä "juusto", oli muuten cheddaria mikä oli vähän jännä kans]) ja Sanna tuli työmatkallaan syömään siitä puolet. Ei näistä hirveesti jääny kerrottavaa, mutta kun vitosella saa pizzaa niin sitä syödään sitten! Alanyassa tehtiin jotain remppaa ja ne maalas seinät keltasiksi, sen verran jäi mieleen.

Tossa puoltoista viikkoa sitten tilasin sit taas Mardinista pari lättyä ja oli niin perskatin hyvää, että koitin kattoo oisko niillä jotain Facebook-sivua tai jotain missä vois sanoo ihan kädestä pitäen kiitoksia, mutta en löytänyt.

12,5) 19.2. Ananas, Aurajuusto, Aurinkokuivattu tomaatti, Vihreä chili, Valkosipuli sekä Margarita pizzat - Mardin
 

Ei näistä nyt enää mitään uutta kerrottavaa varmaan keksi, eli ei voi muuta sanoa kun hattua nostaa. PAITSI sen verran Mardinille on annettava pyyhkeitä, että valkosipulin pitäminen maksullisena täytteenä on aika kyseenalaista touhua! Hyh hyh.

Helmikuun lopuks teki sitten vielä mieli vähän pizzavaihtelua ja pistin Foodoran kautta Sitkoon tilauksen. Kaikki näytti menneen jo hyvin, mutta jonkun ajan odottelun jälkeen tulikin viesti, että Sitko ois muka kiinni ja tilaus oli peruttu. Olin aivan varma, että kuolen nälkään. Ainakin oli varma, että tästä ei enää pystynyt palaamaan takas peruskänkkylöihin, kun odotukset oli jo asetettu. Valitsin sitten seuraavaks Bella Romasta pizzat ja olin just lähettämässä tilausta, kun huomasin että siinäkin yhtäkkiä luki, että pizzat olis tulleet vasta seuraavana päivänä eli sunnuntaina. Lähin sitten vähän riskillä tilaamaan tommosesta Como-paikasta, josta ei ollu mitään kokemuksia ja hinnat kaupungin korkeimmasta päästä eli suolaiset 15 euroa lätty.

13,5) 25.2. puolikas Pizza al Formaggio ja puolikas Pizza Margherita - Ristorante Como

 Ensivaikutelmassa oli silmiinpistävää, että pizzat oli sellasia ellipsin muotosia, eli pizzalaatikossa oli hitosti tyhjää tilaa ja paljasta reunaa oli paljon enemmän kun peruspizzassa, joku 3-4cm varmaan. Varmaan jos tästä kysyis niin väitettäis, että se on joku juttu, mutta siis silkkaa kusetustahan toi vaan on, voin kertoa. Täytepinta-alaa oli varmaan semmonen kahen mikropizzan verran per lätty. Maultaan pizzat olikin sit aivan saatanan hyviä. Niinku vitun hyviä. Tai ainakin kaksikosta toi parempi eli Formaggio. Ens kerralla kun on vitusti rahaa niin tilaan kaks tommosta samanlaista. Tai jos joku tekee yhtä hyvän normaalikokosen niin tilaan niiltä. Nopeesti noi oli siis vedetty huiviin ja tälleen, mutta sai kyllä vähän mietiskeleen asioita. Muutenkin pizzat kuitenkin rupee oleen sitä kympin luokkaa, niin ehkä useemmin vois sen vitskan pari heittää siihen päälle ja vetää laatua. Tai en tiiä, katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan!